38-vuotias Toni ”Limppu” Lindberg nousi kakkosvalmentajan tontilta viime elo-syyskuun taitteessa FC Lahden päävalmentajaksi, kun Mikko Mannila siirrettiin tehtävistään sivuun. Putoamispeikon tiukka haliote helpotti hymyileväisen Lindbergin johdolla välittömästi, kun lahtelaiset purjehtivat kolmen ottelun voittoputken myötä selville vesille.
Lindbergin onnistunut pelastusoperaatio poiki miehelle varsin odotetusti jatkosopimuksen kaudelle 2024. Sopimukseen sisällytettiin myös optio kaudesta 2025, joten kaiken mennessä hyvin, Lindbergin aikakausi Lahdessa kestää ainakin seuraavat kaksi kautta. Liigatasolla Lindberg on viime kauden näytöistä huolimatta vielä katsomaton kortti, mutta Lahdessa mieheen luotetaan vahvasti. Mistä vahva luottamus miehen osaamiseen kumpuaa ja millä ajatuksin mies itse suuntaa kohti tulevaa liigakautta 2024? Vastaus löytyy tämän tarinan rivien kätköistä.
Ruotsinpyhtään maaseudulta kotoisin oleva Lindberg aloitti jalkapallon pelaamisen Myllykosken Pallon junioreissa pienenä poikana ja pelasi seurassa teini-ikäiseksi. Lukioikäisenä hän siirtyi pelaamaan opiskelujen ohella Vitosta Elimäen FC Villisikoihin.
– Olin pienikokoinen, eikä massaa oikein ollut silloinkaan. En oikein pärjännyt mukana. Jokirannan Jarkko (nykyinen IF Gnistanin urheilutoimenjohtaja) pyysi mukaansa Villisikoihin, jossa pelasi hänen kaveriporukkaansa. Pari vuotta pelasin siellä ja ensimmäisenä vuotena nousimme Neloseen. Fysiikkaani saatiin tehtyä perustuksia siinä ja nopeus oli yksi isoja vahvuuksiani. Myös pituuskasvua tuli, Lindberg aloittaa tarinansa kertomisen.
Seuraavan kauden Lindberg pelasi Villisioissa Nelosta ja kiinnitti hyvillä otteilla Kolmosessa pelanneen Valkealan Kajon päävalmentajan huomion. Lindberg siirtyi Kajoon, ja ensimmäinen vuosi toi heti nousun Kakkoseen. Lindberg aloitti asepalveluksensa ja pelaili Kajossa Kakkosta, mitä metsässä tetsaamiselta ja tupasiivouksilta ehti. Armeijavuoden jälkeen topparin tontilla luutineen Lindbergin tie vei pariksi vuodeksi Kuusankoskelle samaiselle sarjaportaalle.
– MyPassa aiemmin urallaan pelannut Jukka Lindström tuli myös FC Kuusankoskeen pelaamaan, ja kun toinen kausi päättyi, hän sanoi minulla olevan potentiaalia pelata ylempänäkin.
Lindström puhui Lindbergin liigassa pelanneeseen MyPaan testijaksolle. Tuolloin 22-vuotias Lindberg vakuutti testijaksolla ja sai sopimuksen seuraan, josta matka oli seitsemänvuotiaana alkanutkin. MyPassa Lindberg pelasi ”ensimmäisellä kierroksellaan” neljä kautta (2008-2011), joista viimeistä voi pitää todellisena läpimurtokautena. MyPaa luotsasi tuolloin lahtelaisillekin hyvin tuttu Toni ”Toke” Korkeakunnas ja Lindberg kuului kaudella 2011 joukkueen tukipilareihin pelaten jokaisen pelin alusta loppuun.
– 2011 oli iso vuosi muutenkin itselleni. ”Mixu” (Mika-Matti Paatelainen) oli Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana silloin, ja he olivat Sami Hyypiän kanssa olleet katsomassa peliäni Myllykoskella. Syksyllä oli ”talvimaajoukkueen” kokoontuminen ja hän kutsui minut mukaan Eerikkilään viikon mittaiselle harjoitusjaksolle, Lindberg muistelee unelman käymistä toteen.
– Kuinka moni entinen vitosdivari pelaaja on päässyt A-maajoukkueen mukaan, Lindberg veistelee.
Läpimurtokauden jälkeen Lindberg kaipasi uralleen uusia haasteita ja lähti agenttiyhtiönsä järjestämälle sopimuksettomien pelaajien treenileirille Turkkiin. Jo aiemmin syksyllä Lindberg oli ollut testissä norjalaisessa Sandfjord Fotballissa, mutta tuloksetta. Lindbergin lisäksi Turkin-leirillä ei muita suomalaisia ollut valmentaja Martti Kuuselaa lukuun ottamatta. Leirille lähtö kannatti. Unelmasta jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla tuli totta.
– Siellä oli uzbekistanilaisen jengin päävalmentaja ja taustoja mukana. He tarjosivat sopimusta ja antoivat yhden päivän aikaa miettiä vastausta. Juttelin ”Maran” ja puolisoni kanssa. Mara suositteli ja se kuulosti eksoottiselta. Se oli konkretisoitunut mahdollisuus ja päätin siihen tarttua, FK Mash´al Muborakiin sopimuksen allekirjoittanut Lindberg muistelee.
Lindberg kertoo, että suunnitelmana oli tehdä vaikutus alueen suurimpiin seuroihin ja rakentaa uraa sitä kautta. Uzbekistanin pääsarjassa liikkuu isot rahat ja taso on korkea.
– Siellä isoimmat seurat pelaavat Aasian AFC Champions Liigaa, missä muut joukkueet tulevat esimerkiksi Etelä-Koreasta, Kiinasta ja Australiasta. Isoimmissa seuroissa rahaa liikkuu ja ne ovat hyviä joukkueita, Lindberg valottaa.
– Jos kärjistää, niin pelaajat olivat Uzbekistanissa pieniä, vikkeliä ja perustaitavia. Maassa on yli 30 miljoonaa ihmistä ja jalkapallo on halpana harrastuksena harrastetuin laji siellä. Jo pelkästään massan määrä luo sitä osaamista, Lindberg kuvailee.
Lindbergin edustama FK Mash´al Muborak oli kaasuyhtiön omistama seura, joka sijaitsi keskellä aavikkoa pienessä Mubarekin kaupungissa. Joukkueen pelaajat asuivat bazassa eli eräänlaisessa leirikeskuksessa, joten omaa aikaa ja yksityisyyttä ei ollut tarjolla samaan tapaan kuin koto-Suomessa.
Helmikuussa ennen kauden alkua joukkue lähti reilun kahden viikon harjoitusleirille Turkkiin. Muutamien treenien jälkeen Lindberg sairastui vesirokkoon, joka oli lapsena jäänyt sairastamatta. Tästä aiheutui ikävä kierre.
– Olin melkein koko leirin ajan kipeänä. Energiat menivät aivan nolliin ja minulla oli kovin kuume, mitä on aikuisiällä ollut. Toipumisessa meni todella kauan aikaa, eikä energiat eivät meinanneet palata millään samalle tasolle, Lindberg kertoo.
– Kun elät baza-elämää ja hotelleissa, niin se on tosi rytmitettyä, milloin syödään. Ruokaa ei saanut riittävästi siihen nähden, mitä olisi pitänyt. Muutkin ulkomaalaispelaajat hoikistuivat ja lihasmassat pienenivät. Ulkona oli jatkuvasti 35-40 astetta lämmintä ja punttitreenit tehtiin joukkueena, ei siellä kysytty haluatko mennä puntille tai mietitty yksilöllisesti asioita, Lindberg kuvailee vallinneita olosuhteita ja neuvostoliittolaista harjoituskulttuuria.
Lindberg toipui jonkinlaiseen pelikuntoon ja pääsi sarjakauden alkaessa pelaamaankin jonkin verran. Turhan pian Lindberg sairastui ärhäkkään vatsatautiin, eikä siihen paikalliset lääkkeet purreet.
– Taas painoni tippui. Minulla on aina ollut rasvat todella alhaisella tasolla, niin laihduinkohan siitä vielä kuusi kiloa ja sitten se oli pelkästä lihaksesta. Lensin Suomeen lääkäriin ja sain lääkityksen kuntoon. Ruoka alkoi taas uppoamaan, sain elimistön kuntoon ja pystyin taas nostamaan kuntoa.
Seuran pelit eivät kuitenkaan menneet hyvin ja päävalmentaja sai potkut. Seuran kakkosvalmentajasta tuli päävalmentaja – Lindbergin epäonneksi tämäkin käänne.
– Hän sanoi minulle, ettei minulle ole mitään käyttöä ja voin etsiä uutta seuraa.
Lindberg palasi Suomeen Myllykoskelle pitämään kuntoaan yllä. Seuraava haaste tarjoutui norjalaisesta Alta IF:stä, joka pelasi maan toiseksi korkeinta sarjatasoa. Samaan osoitteeseen suuntasi Italiassa pelannut lahtelaiskasvatti Ville Taulo, josta tuli Lindbergin kämppäkaveri. Syksyn Lindberg pelasi Altassa, jossa pelejä kertyi 11 kappaletta.
Lindbergin oli tarkoitus jatkaa ulkomaiden valloitusta, mutta uutta seuraa ei löytynyt. Odoteltuaan sopimuksettomana yli tammikuun, Lindberg löysi itsensä tilanteessa, jossa esimerkiksi hänen kasvattajaseuransa ei voinut tarjota pelipaikkaa.
– Kävin MyPan kanssa neuvottelemassa, mutta he olivat siinä tammikuun puolessa välissä kasanneet toppariosaston jo. Seuran toiminnanjohtaja Marco Manso sanoi, että mene vuodeksi pelaamaan jonnekin ja tule sitten takaisin.
Lindberg päätyi lopulta Ykköseen Sami Ristilän valmentaman KTP:n paitaan.
– Se enemmän ohjasi päätöksentekoa, että oli jo ikää ja puoliso oli ollut yhden vuoden yksin Kouvolassa, Lindberg myöntää.
– KTP:n kanssa diili oli niin, että jos joku liigajengi haluaisi minut kesken kauden niin löydettäisiin yhteisymmärrys siinä kohtaa. Kesällä Kuopion Palloseura olisi halunnut minut, muttei siinä kohtaa löytynytkään yhteisymmärrystä. KTP halusi tiettyä summaa, eikä KuPS suostunut maksamaan, Lindberg kummastelee.
Lindberg pelasi kauden loppuun Kotkassa ja palasi kaudeksi 2014 Myllykoskelle, kuten oli jo aiemmin Manson kanssa yhteistuumin sovittu. Kausi 2014 keskeytyi ikävästi pahaan loukkaantumiseen ja oli lopun alkua Lindbergin pelaajauralle.
– Olen Hertsin Loorentsia aina kiusannut tällä tarinalla. Kaudella 2014 eturistisiteeni hajosi täällä Lahdessa Kisapuistossa. Meillä tuli pystypallojuoksu, missä yllättäen Hertsin kanssa törmättiin yhteen ja eturistiside pamahti polvestani, Lindberg kertoo epäonniselle tilanteelle jo naureskellen.
Operaatio tehtiin kesällä ja Lindbergin ajatuksena oli kuntouttaa itsensä rauhassa takaisin pelikuntoon jatkaen samalla aiemmin kesken jääneitä logistiikan opintoja. MyPa ajautui kuitenkin konkurssiin vuonna 2015 ja Lindberg löysi itsensä kimurantista tilanteesta.
– Seura hävisi kokonaan alta ja kuntouttelin polvea itsekseen siinä. Ajattelin, että töitä pitäisi tehdä, että saisi vuokrat ja laskut maksettua.
Lindbergille tarjottiin paikkaa Kakkosessa pelanneesta Kouvolan Susista. Seura hankki Lindbergille töitä pelaamisen oheen ja näin hänen pelaajauransa jatkui sarjatasolla, josta hän oli kahdeksan vuotta aiemmin ponnahtanut Veikkausliigaan.
– Ei se polvi samanlaiseksi tullut. Mietin, että haluanko vielä polvi kipeänä ja legendaarisella robocop-tuella pelata fudista. Oma pelaaminenkin perustui paljon siihen hyvään fysiikkaan, että on nopea ja kimmoisa, ja se lähti loukkaantumisen myötä pois. Aloin miettimään, että onko tämä sen arvoista, että alemmilla sarjatasoilla rääkkään itseäni.
Aiemmin Lindberg ei ollut ajatellutkaan valmentavansa jalkapallon parissa, mutta hänen serkkunsa sanat ohjasivat häntä antamaan valmentamiselle mahdollisuuden. Lindbergille mahdollistui päätoiminen valmentajapesti Susissa. Lindbergin toimenkuvaan kuului Nelosessa pelanneen reservijoukkueen valmentaminen ja toimiminen apukätenä Kakkosessa pelanneessa edustusjoukkueessa.
– Siitä valmennuskärpänen puraisi ja sillä tiellä ollaan.
Oppivuodet Lahdessa
– Olin silloin UEFA A-valmentajakurssilla ja olin tekemässä näyttöä Myllykoskella. Harjoituksissa oli 2003 syntyneitä pelaajia, kuten esimerkiksi Daniel Koskipalo ja Tuomas Kautonen, jotka ovat vaikuttaneet täällä Lahden Reippaassa ja FC Lahdessa, Lindberg muistaa.
– Pidin näyttötreeniä ja Kallioisen Joni oli Lahden talenttivalmentajana katsomassa omia pelaajiaan. Joni oli kiinnittänyt harjoitusten aikana huomiota minuun ja sanonut, että ”kukas tää on, toihan vetää hyvin, Lindberg kertoo tarinasta, jonka kuuli jälkikäteen.
Lahteen oli avautumassa samaan aikaan B-junioreiden päävalmentajan paikka ja tästä kerrottiin hyvät näytöt tiskiin latoneelle Lindbergille. Lindberg laittoi asiaa tuumattuaan paperit vetämään, istui asiasta päätäntävaltaa kantavien Jussi Lumion, Jarkko Koskisen ja Tomi Honkasen grillattavana työhaastattelussa, ja loppu on historiaa. Siitä alkoi Lindbergin työrupeama FC Lahden organisaatiossa, joka on kestänyt tähän päivään asti.
Aloittaessaan pestinsä marraskuussa 2018, oli Lindbergin päätehtävä toimia FC Lahden B-junioreiden vastuuvalmentajana, mutta samalla hän kävi haistelemassa pukukopin ilmaa liigajoukkueen puolella kauden 2019 aikana. Tuolloin joukkuetta luotsasi tuttu mies, KTP:ssa Lindbergiä luotsannut Sami Ristilä. Ilir Zenelin aikakaudesta eli vuodesta 2020 alkaen Lindberg nousi liigajoukkueen päivittäiseen arkeen mukaan. Liigajoukkueessa apuvalmentajan toimimisen lisäksi Lindbergillä oli vielä hoidettavanaan omat vastuunsa B-junioreiden parissa, joten kalenteri oli ajoittain turvoksissa.
– Oli se iso setti ja toukokuussa 2020 tuli vielä perheenlisäystä. Se vaati organisointikykyä ja varmaan on oltu aika punaisella välillä, kun on pitänyt keretä joka paikkaan.
Parin vuoden aktiivisen rupeaman jälkeen seinä tuli vastaan, kun miehestä oli otettu niin sanotusti kaikki irti, ja tilanteeseen piti löytää uusi ratkaisu. Sellainen onneksi löytyi. Kesäkuussa 2022 Lindberg vakinaistettiin liigajoukkueen valmentajaryhmään ja hänen vastuunsa B-junioreiden puolelta otti vastaan tuttu mies ja ”syypää” kaiken takana – Kallioinen.
Montaa viikkoa ei Lindberg ehtinyt toimia Zenelin oikeana kätenä ennen kuin seura päätyi vaikean alkukauden jälkeen vaihtamaan päävalmentajaa. Tuolloin aika ei ollut vielä kypsä Lindbergin astua parrasvaloihin. Seura palkkasi uudeksi päävalmentajaksi porilaislähtöisen Mikko Mannilan, jonka johdolla sarjapaikka uusittiin tiukimmalla mahdollisella tavalla – liigakarsintojen kautta.
Leijonan karjaisu
Kauteen 2023 Lahti lähti uusimaan ilmettä karistaakseen kauden 2022 pettymykset mielestään. Ajoittaisista lupaavista esityksistä ja tuloksista huolimatta, seura ajautui jälleen putoamiskurimukseen. Elokuun lopulla tilanne meni niin tukalaksi, että seura päätyi jälleen vaihtamaan päävalmentajaa. Nyt aika oli kypsä ja vaikka kaikki tapahtui nopeasti – ei Lindbergin päätä palellut, kun Lumio kysyi langan toisesta päästä, että onko tämä valmis tehtävään.
Lahti oli hävinnyt keskiviikkona kotipelin FC Interiä vastaan, ja seuraavana päivänä julkaistiin tieto valmentajanvaihdoksesta. Sunnuntaina oli edessä kotipeli Ilvestä vastaan, joten Lindbergille ei suoraan sanottuna jäänyt kauaa aikaa punoa uusia käärmekeitoksia. Muutos oli saatava aikaan nopeasti. Lindberg tutki työkalupakkiaan ja valitsi sieltä avaimen, jonka uskoi aukaisevan joukkueen henkisen lukon. Lindberg tuumailee, että kenties joku muu olisi käyttänyt ajan treenikentällä jonkin tietyn taktisen asian käymiseen läpi, mutta hän valitsi toisin.
– Käytiin tilanne joukkueelle lyhyesti läpi, mitä lähdetään tekemään. Henkisesti valmentajanvaihdos oli iso juttu ja muutos, Lindberg aloittaa.
– Itselleni on tärkeää, että asiat konkretisoituvat. Sanoin joukkueelle, että meidän pitää saada tämänhetkinen olotila huudettua ulos ja haluaisin, että tehtäisiin tällainen juttu ja otettaisiin siitä hetkestä kuva, Lindberg jatkaa.
Lindberg puhui joukkueelle, että kaikkien sisällä asuu leijona. Jokaisen tulisi karjaista ulos kiukkua, ärtyneisyyttä, turhautuneisuutta, pahaa oloa ja riittämättömyyttä. Seuraavalla sisäänhengityksellä tulisi vetää keuhkot täyteen uutta energiaa. Lindberg johti esimerkillä ja karjaisi joukkueen edessä itse ensin. Apuvalmentaja Petri Pasanen hoiti kuvauspuolen ja vuorollaan jokainen joukkueen jäsen karjaisi pahan olon pois. Myöhemmin Lindberg pistäytyi seuran toimistolla tulostamassa ja laminoimassa jokaisen kuvan. Seuraavaksi aamuksi hän kiinnitti jokaisen henkilökohtaisen kuvan tämän omalle paikalle pukuhuoneen seinään muistuttamaan siitä, minkälaisia jokaisen piti jatkossa olla treeni- ja pelikentällä.
– Siihen sisäistettiin sitä muutoksen hetkeä ja jätkät ostivat sen ajatuksen hyvin. Ennen Ilves-peliä kun mentiin koppiin, niin ilman minun johtamista, jätkät päättivät, että karjaistaan vielä ennen kentälle menoa.
Leijonan karjaisu siivitti Lahden kolmen ottelun voittoputkeen, jonka myötä seuran sarjapaikka varmistui. Knoppitietona mainittakoon, että edellinen Lahden kolmen ottelun voittoputki tapahtui keväällä 2021.
Vierumäen liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinnosta paljon oppeja ammentaneelta Lindbergillä oli kokemusta onnistuneesta visiojohtamisesta jo ajalta, jolloin hän valmensi seuran B-junioreita. Oli talvi ja lunta tulla tuiskusi Kisapuistossa, niin paljon, ettei joukkuetreeniä pystynyt pitämään. Lindbergin aivot raksuttivat, että mitäs nyt tehdään.
– Päätin, että rakennetaan joukkuekoheesiota ja järjestetään lumiveistoskilpailu. Pelaajat jaettiin kahteen joukkueeseen ja aikaa annettiin 20 minuuttia. Voittaja olisi se kumpi tekisi hienomman veistoksen, ja ennen kaikkea kummalla olisi parempi tarina, kuinka se liittyisi joukkueeseemme, Lindberg selvittää.
– Laamasen Eemil oli toisen joukkueen puhujamiehenä ja ne olivat tuohon Kispin kopin lähelle rakentaneet oman veistoksen. Siinä oli soralapio lähellä ja Eemil iski vielä sen siihen ja sanoi, että tämä kuvastaa lahtelaista työnteonkulttuuria, ja tämä kertoo meistä miltä haluamme näyttää BSM-karsinnoissa, Lindberg kertoo voittajajoukkueen suorituksesta.
Joukkueen huoltaja oli Starkilla töissä. Lindberg kysyi tältä voisiko Stark sponsoroida yhden soralapion. Ennen seuraavaa peliä huoltaja toimitti soralapion keskelle pukukoppia pelaajien ihmeteltäväksi.
– Pidin lyhyesti ennen peliä normaalin palaverin. Sen jälkeen sanoin, että tällä lapiolla on syy. Te puhuitte siitä työteliäisyydestä. Tämä lapio kuvastaa sitä, miten paiskimme hommia ja nyt menette kentälle tekemään hommia. Tämä pitää olla jokaisella mielessä.
Luonnollisesti Lindbergin suojatit voittivat matsin. Syntyi traditio. Jokaisen pelin jälkeen kapteenisto valitsi ”man of the matchin” ja ojensivat lapion tälle. Parhaaksi pelaajaksi valittu pelaaja nosti soralapion ilmaan, jonka jälkeen muut yltyivät hakkaamaan pukuhuoneen seiniä, niin että vastustajat varmasti kuulivat. Jokainen parhaaksi pelaajaksi valittu sai kaiken lisäksi laittaa oman nimmarinsa soralapioon. Tuo soralapio saattaa olla parin vuosikymmenen jälkeen melko arvokas – vähintään tunnearvoltaan, jos ei muuten.
Kohti parempia aikoja
Voi sanoa, että viime syksynä Lindberg tuli, näki ja voitti. Lindbergille asetettiin viime syksynä tavoitteeksi säilyttää seuran sarjapaikka ja se toteutui. Lindberg puhalsi positiivisella energiallaan uutta ilmettä koko seurayhteisöön.
Lindbergiä voinee pitää ensimmäisenä FC Lahden valmentajaputken tuotoksen eli ikään kuin seuran omana kasvattina.
– Minun mielestä olen erittäin hyvä esimerkki siitä. Olen saanut kasvaa liigaympäristössä rauhassa ja vastuut ovat koko ajan kasvaneet, Lindberg allekirjoittaa vertauksen.
– ”Nure” (Mika Nurmela) sanoi meidän Pro-kurssin aikana hyvin, että häntä on aina ärsyttänyt tavoitteen asettelu ja urapolun rakentaminen. Hän kokee, että jos olet jossain hyvä ja kehityt, niin kyllä sinut löydetään. Jotenkin kolahti itselle hyvin se. Tee pirusti hommia ja kehityt, niin se tunnistetaan ympärillä ja se voi mahdollisesti aukaista jotain muuta, Lindberg jatkaa.
Liigatasolla Lindberg on vielä päävalmentajan tonttia ajatellen noviisi ja vasta ensi kauden aikana hänen kädenjälkensä kauneutta voi arvioida tarkemmin. Valmentajaidentiteetin perustavanlaatuiset kulmakivet ovat Lindbergillä kuitenkin jo selkeät. Hänen puheissaan toistuu ihmisten johtaminen tavalla, jolla yksilön vahvuudet saadaan tukemaan koko ryhmän tavoitteeseen pääsyä. Päävalmentajalla pitää olla sormi niin sanotusti pulssilla.
– Ihmisten kohtaamisesta ja johtamisesta kaikki lähtee. Haluan oppia tuntemaan ihmisiä, oppia niiltä ja pystyä antamaan jotain takaisinkin. Se kiehtoo itseä sydämen pohjalta ja se varmasti välittyy niille, kenen kanssa olen tekemisissä. Ympärilläni on todella hyviä asiantuntijoita, joilta pääsee oppimaan detaljeja ja jakamaan vastuuta heille, kun tietää, että ne sormet syyhyten haluaisivat jakaa omaa osaamistaan, Lindberg viittaa muuhun valmennusryhmään (Kallioinen, Mikko Känkänen, Ivan Piñol ja Mika Heino).
– Päävalmentajalla pitää olla ajatus, mitä tehdään ja tehdä valintoja. Voi olla, että on kaksi tosi hyvää ideaa ja molemmilla on hyvät perusteet. Se on tosi arkista ja tältä aamulta tulee viimeksi sellainen mieleen. Ala kuin ala niin jonkun pitää tehdä valintoja ja nähdä isoa kuvaa, Lindberg kuvaa omaa rooliaan.
Lindberg haluaa toiminnallaan taata, että joukkueen sisällä vallitsee hyvä luottamuspohja ja kaikille on oma rooli kristallinkirkkaana mielessä.
– Kun pystyy luomaan hyvän luottamuspohjan staffin ja pelaajien kanssa, niin silloin ihminen uskaltaa tuoda esiin sen, mitä hän miettii ja mihin sillä ei ole vastausta. Saan sen kysymyksen, johon voin vastata, että ”tee näin, niin olen tyytyväinen”. Niitä asioita olisin itsekin pelaajauralla kaivannut.
Useita vuosia Lindbergin kanssa yhteistyötä tehnyt Kallioinen vahvistaa, etteivät Lindbergin puheet ole vain sananhelinään, vaan ideologia konkretisoituu joukkueen arjessa. Muutoinkin Kallioinen jakaa vuolaasti kehuja nuoremmalle kollegalleen.
– ”Limppu” vetää todella hienosti ja on nykyajan johtaja, joka ei vain yksinään huutele, vaan töitä jaetaan. Se luo hyvää dynamiikkaa ja kaikilla on arvostettu olo, jolloin jokainen tekee työnsä paremmin. Meillä on oikein hyvä staffi kasassa ja todella hyvä fiilis porukassa, puhelimella tavoitettu Kallioinen kehuu.
– Hän on todella määrätietoinen ja tavoitteellinen sekä hirveän pedantti. Selkeä ajatus siitä, mitä hän haluaa ja mitä teemme. Näen, että hänellä on todella hyvä tulevaisuus edessään, Kallioinen jatkaa.
Päävalmentaja on suuremman suurennuslasin alla kuin kakkosvalmentaja ja viime kädessä tulosvastuussa. Sen ovat saaneet tuntea nahoissaan kahden viime kauden aikana vuorollaan niin Zeneli kuin Mannilakin. Valmentajapotkuja ei ole annettu viime aikoina vain Lahdessa. Viime kaudella Veikkausliigan 12 seurasta lähes kaikki päätyivät vaihtamaan valmentajaa kesken kauden. Miten Lindberg säilyttää hymyn kasvoilla, jos tulokset eivät ole toivottuja ja paineet alkavat kasautua?
– Paine ympäriltä monesti puristaa meidät tiiviimpään ja ”mökömököiksi”. Olen yrittänyt sitä jo tietoisesti prosessoida etukäteen. Tämä on tietty elämänvaihe. Ikinä ei tiedä tuleeko Arséne Wengerin tai Alex Fergusonin mittainen valmentajaura vai minkä mittainen. Emme tiedä milloin FC Lahti -siltani päättyy.
Lindberg sanoo, että on tärkeää pystyä elämään hetkessä ja vaikuttamaan asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Valmentamiseen ammattitasolla kuuluu potku-uhka, jos suoritustaso ei ole riittävää.
– Sitä asiaa voi murehtia ja stressata tai sitten hyväksyä ja tiedostaa, jälkimmäisen tien valinnut Lindberg kuvaa.
Lindberg sanailee humoristisesti olevansa putkiaivoinen -mies, jonka on tärkeä jäsennellä asiat itselleen niin, että niissä on jotain järkeä ja loogisuutta. Tätä perusominaisuuttaan hän käyttää apuna valmennustyössä ja siitä irtautumisessa.
– Kun on lapsiperheellinen, niin se on tosi hyvää vastapainoa. Kun menee kotiin, niin se moodi kääntyy siihen, jotta on sitten energinen seuraavana aamuna. Olen hyvä lokeroimaan asioita, käsittelemään niitä ja tekemään päätöksiä, Lindberg sanoo.
– Toiminta pitää olla hyvin pureskeltu ja suunniteltu, mutta pitää olla riittävän notkea muuttamaan asioita, mitä tarvitsee. Pitää tehdä päätöksiä sen hetkisen tiedon valossa. Lopputulosta ei tiedä ennen kuin se on nähty, Lindberg kuvailee tapaansa toimia.
Tulevaan kauteen Lahti on lähdössä vahvasti uusitulla ilmeellä ja pelaajistolla. Lindberg on ensimmäistä kertaa urallaan päässyt rakentamaan itsensä näköistä joukkuetta budjetin sallimissa rajoissa. Rekrytointiprosessi jokaisen pelaajan kohdalla on ollut huolellinen ja kaiken takana on ollut johtavia teesejä. Työteliäisyys on sana, jota Lindberg on tuonut esiin monessa aiemmassa haastattelussa ja sanoo nytkin sen olevan yksi keskeinen asia, jota rekrytointiprosessissa on korostettu.
– Pelaajalla pitää olla lisäksi halu tulla tänne sekä halu kehittyä ja päästä isommille kentille.
Lahtelaiseen mentaliteettiin työteliäisyys istuu kuin hanska käteen. Miten työteliäisyys näkyy käytännössä katsoen kentällä?
– Pelaajien pitää olla valmiita prässäämään, joka näyttäytyy ulkopuolelle työteliäänä joukkueena. Ylimmästä linjasta maalivahtiin asti pitäisi olla valmiita puolustamaan eteenpäin ja iskuvalmiina eteenpäin.
Valmennuksen tehtävä on saada viesti pelaajien takaraivoon niin selkeästi, että pelikentällä ratkaisut tapahtuvat automaattisesti.
– Sitten olet valmiina tekemään asioita miettimättä pelipaita päällä täydellä vauhdilla, kun ei tarvitse miettiä, että mitäs multa nyt haluttiinkaan tai mikä on ratkaisukeino missäkin tilanteessa.
Lindberg haluaa joukkueensa pystyvänsä etenemään vähillä kosketuksilla, mutta tarvittaessa muovaamaan lähestymistapaansa. Liigacupissa tästä on nähty jo viitteitä.
– Tykkään ajatuksesta yhdellä kahdella kosketuksella pelaamisesta hyökkäyksellisesti. Pitää pystyä etenemään suoraviivaisesti nopeasti selustaan, mutta pitää olla ymmärrystä, mihin pitää sijoittua, jotta päästäisiin aukaisemaan lyhyemmilläkin syötöillä pelaamista. Loogisuutta ja työteliäisyyttä, siihen kulminoituu oma ajatus pelaamisesta.
Lahden kaksi edelliskautta ovat sujuneet korpivaelluksella. Ensi kauden Veikkausliigan voimasuhteet ovat heilahdelleet kauden päättymisen jälkeen. Lindberg näkee tilanteessa iskun paikan.
– Mielenkiintoinen asetelma tulevalle kaudelle. FC Honka ja KTP ovat viime kaudesta lähteneet pois, Gnistan ja Ekenäs IF tulleet tilalle. Useampi seura on laittanut rahahanoja kiinni. Ilves oli synkässä tilanteessa syksyllä, mutta nyt heillä on uusi stadion ja paikka europelikarsinnoissa. Voimasuhteet elää tosi paljon tässä vaiheessa. Jotenkin olen persoonana sellainen, etten haluaisin märehtiä menneessä. Tulevaisuus on kirkkaana mielessä, Lindberg ennakoi.
– Jokainen meistä haluaa, että olemme se joukkue, joka nostaa Lahden taistelemaan ihan toisista sijoituksista mitä nyt on ollut. Se lähtee siitä työteliäisyydestä ja sen päälle asioiden rakentamisesta. Mitään oikotietä ei ole eikä tule. Meidän pitää joka päivä toimia sillä tasolla, minkä paremmille sijoille pääseminen vaatii, Lindberg päättää.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Juha Tamminen / Lauri Ilola
