Pelurin nurkkapöydässä Juho Pirttijoki
Järkälemäinen 195 senttimetriä pitkä ja 95 kiloa painava Juho Pirttijoki on FC Lahden puolustuksen rautainen tukipilari ja joukkueen henkinen johtaja. Toista kauttaan Lahdessa pelaava ”Pirtti” on ehtinyt urallaan nähdä ja kokea paljon. 27-vuotias toppari on kruunattu kertaalleen niin Veikkausliigan kuin Suomen Cupinkin mestariksi, esiintynyt Ruotsin Allsvenskanissa kymmentuhatpäisille yleisöille ja saanut vyölleen yhden A-maaottelunkin. Kolikon kääntöpuolelta löytyvät uraa varjostaneet lukuisat loukkaantumiset ja tuoreessa muistissa viime kaudelta raastava putoamiskamppailu. Pirttijoki istui Sporttiravintola Pelurin pöytään ja avasi uransa käänteitä sekä ajatuksiaan muun muassa roolistaan kapteenina.
Urheilullisesta perheestä lähtöisin oleva Pirttijoki syntyi Pirkanmaalla sijaitsevassa pienessä Toijalan kaupungissa (nykyisin osa Akaata) vuonna 1996 ja kotiutui synnytyssairaalasta lähestulkoon nappulakengät jalassa. Pirttijoen tarinan alkutaipaleessa on paljon samankaltaisuuksia monen muun jalkapalloilijan uran kanssa. Oman isän esimerkin innoittamana hän liittyi neljävuotiaana Toijalan Palloon. Aluksi kyse oli puhtaasti hauskanpidosta, mutta vuosien kuluessa aikaa harjoituskentällä alkoi kulua päivittäin lähes toimistotyöpäivän verran. Pirttijoki oli lahjakkuus, joka huomattiin Tampereen alueen isoissa seuroissa.
– 13-vuotiaaksi asti pelasin vuotta vanhempien joukkueessa ToPassa. Meillä oli hyvä joukkue siihen nähden, että tulimme pieneltä paikkakunnalta. Varsinkin minä ja pari hyvää ystävääni olimme Tampereen piirin alueella suhteellisen lahjakkaita pelaajia. 12–13-vuotiaana meidän perään kyselivät Ilves, TPV, Haka ja HJS, nuorempana hyökkäävissä rooleissa erinomaisen laukaisunsa vuoksi pelannut Pirttijoki aloittaa tarinansa kertomisen.
Vartin ajomatkan päässä Toijalasta sijaitseva Valkeakoski ja sen paikallinen ylpeys Haka veti pisimmän korren. Toijalasta Valkeakoskelle harjoitusten perässä alkoivat kulkea Pirttijoki ja hänen kaksi ystäväänsä Kim Lingman sekä Jesse Isohuhta. Nuorukaisten lisäksi autoon hyppäsivät Kimin isä Pekka Lingman ja Pirttijoen vaari.
– Pekka oli valmentanut minua koko lapsuuteni ToPassa ja vaihtoi meidän kanssa Hakaan samaan aikaan. Vaarini oli myös mukana jokaiset treenit. Hän toimi kuskina tai halusi muuten vain lähteä seuraamaan harjoituksia, 16-vuotiaana Hakan kanssa ensimmäisen ammattilaissopimuksen kirjoittanut Pirttijoki selvittää.
Pirttijoki oli aina ollut porukan pisimpiä ja kasvoi mittaa yhä 16–17-vuotiaana. Lihaksisto ja motoriikka eivät pysyneet ripeän pituuskasvun kehityksen tahdissa ja tästä aiheutui useita loukkaantumisia. Kulminaatiopisteenä urallaan Pirttijoki pitää Suomen U18-maajoukkeeen reissussa tapahtunutta nilkkavammaa, joka poiki jotain hyvääkin.
– Keväällä 2014 olin päässyt ensimmäistä kertaa Suomen U18-maajoukkueen mukaan turnaukseen, ja se meni tosi hyvin. Minut valittiin mukaan myös seuraavaan, joka oli huhti-toukokuussa Puolassa pelattava kaksoismaaottelu. Valmistavissa treeneissä minulta murtui nilkka, Pirttijoki taustoittaa.
– Siihen aikaan Hakassa oli fysiikkavalmentajana Kanervan Ville. Hänen kanssaan päätettiin, ettei tämä ole ongelma, vaan nyt laitetaan miehelle fysiikka kuntoon. Ne kaksi kolme kuukautta painettiin oikeasti todella lujaa punttia, että sain lisää voimaa. Se oli itselle erittäin tärkeä steppi futiksen saralla. Siinä valmistin itseni pelaamaan miesten pelejä, Pirttijoki lähettää kiitoksensa Kanervalle.
Kausi 2015 oli käänteentekevä lisää ruutia reisiinsä saaneen Pirttijoen uralla, kun hän löi läpi Ykkösessä ryminällä.
– Kari Martonen tuli meille Hakaan päävalmentajaksi ja hän antoi minulle vastuuta joka pelissä. Olin sitä ennen pelannut vain muutaman miesten pelin Kakkosta HJS:n paidassa. Kehityin ihan pirusti ja itseluottamukseni kasvoi. Se oli minulle läpimurtokauteni miesten peleissä. Pelasin 25 matsia ja tein viisi maalia.
Lokakuussa 2015 Pirttijoki astui armeijan harmaisiin Santahaminassa. Urheilujoukoissa palveli samaan aikaan muitakin futareita, jotka kävivät treenivapaillaan Veikkausliigajoukkue HIFK:n harjoituksissa. HIFK:n päävalmentajana tuolloin toiminut Jani ”Honsu” Honkavaara tiedusteli Pirttijoen mahdollisuuksia käydä näyttäytymässä harjoituksissa. Lopulta asiat etenivät nopeasti, ja HIFK halusi tehdä sopimuksen Pirttijoen kanssa. Haka ei asettunut esteeksi, vaikka Pirttijoella olisi ollut vielä voimassa olevaa sopimusta jäljellä vuoden verran. Hyppy sarjaporrasta ylemmäs ei tuottanut vaikeuksia ja ensimmäinen kausi Veikkausliigassa sujui erinomaisesti.
– Koin, että olin valmis pelaamaan Veikkausliigaa. Hakalle iso kiitos, että päästivät minut jatkamaan matkaa HIFKn kanssa. Se kausi oli monin tavoin onnistunut. Ei siinä montaa peliä jäänyt pelaamatta, Pirttijoki kertaa.
– Nyt lahtelaisena olen muistellut, että tuossa Kisapuiston luonnonnurmella toisessa tai kolmannessa Veikkausliigapelissäni tein 2–2-tasoitusmaalin Lahtea vastaan toisen puoliajan neljännellä lisäminuutilla. Se oli mahtava fiilis, Pirttijoki virnistää.
Liigauran avausosuman lisäksi Lahtea vastaan käydyn ottelun jälkipeleissä Pirttijoki sai uuden lempinimen ”Toijalan Herkules”, joka on jäänyt elämään.
– Olin Ylen haastattelussa pelin jälkeen. Jännitti hirveästi, sillä en ollut aiemmin paljon ollut haastatteluissa enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Joukkuekaverini Eero Peltonen huuteli taustalta juuri jotain ”Toijalan Herkulesta” minulle. Olen erityisen ylpeä lempinimen ”Toijala”-osasta.
Peltonen tiesi, mistä huuteli.
– Sanotaan, että olen aika vahva etenkin kintuista. On minulla yläkropassakin vähän voimaa. Kyykkyhommissa ja muissa vastaavissa olen yleensä joukkueen kolmen parhaan joukossa, Pirttijoki suostuu paljastamaan.
Isompiin ympyröihin
Onnistuneen liigakauden päätteeksi kaksikymppistä topparilupausta kohtaan osoitettiin kiinnostusta ulkomaita myöden. Vuoden 2016 ja 2017 vaihteessa Pirttijoki matkusti kahden viikon testijaksolle Englantiin Championship-seura Bristol Cityyn.
– Se oli silmiä avaava kokemus. Huomasin, että pärjäsin hyvin hommissa mukana. Juttelin heidän U23-joukkueen päävalmentajan kanssa ja hän sanoi, että jos minulla on muita vaihtoehtoja, niin kannattaa harkita niitä ennemmin.
Uusi seura löytyi lopulta Ruotsin pääsarjasta Allsvenskanista GIF Sundsvallista.
– Aamusta lähdettiin käymään siellä isäni ja agenttini Sami Salosen kanssa. Iltapäivällä oli jo sopimus tehtynä, kolmen vuoden mittaisen pelaajasopimuksen allekirjoittanut Pirttijoki kertaa nopeita käänteitä.
Vuodet Ruotsissa eivät menneet kuin Strömsössä, kuten sanonta kuuluu. Harjoituskaudella hyvin vastuuta saanut Pirttijoki debytoi Allsvenskanissa kauden alkupuolella vierasottelussa Mälmö FF:aa vastaan noin 30 000 silmäparin edessä. Loukkaantumiset kuitenkin astuivat kuvaan jo melko pian ja häiritsivät suomalaisjärkäleen läpimurtoa uudessa ympäristössä.
– Jo alkulämmittelyissä Mälmön fanit pitivät karmeata mekkalaa. Silloin oli fiilis, että tätä varten olen tehnyt hommia. Pelasin hyvin, mutta koutsi halusi toiselle puoliajalle vaihtaa viiden linjasta neljän linjaan, joten hän otti minut puoliajalla vaihtoon. Se oli uskomaton kokemus, vaikka hävisimme 0–2, Pirttijoki muistelee debyyttiään Allsvenskanissa.
– Seuraavalla viikolla loukkaannuin kahdeksi kuukaudeksi. En muista edes, mikä vamma oli kyseessä, kun loukkaantumisia on ollut niin paljon. Toivuttuani siitä lähdin U21-maajoukkueen kanssa Ukrainaan. Puolen tunnin pelin jälkeen nilkastani repesi kaksi nivelsidettä ja olin taas sivussa muutaman kuukauden, Pirttijoki kertaa päätään pyöritellen.
Loppukaudella Pirttijoki ehti vielä pelaamaan Sundsvallissa hajanaisia minuutteja sieltä täältä. Piristystä loukkaantumisten värittämään kauteen toi Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanervan puhelu. Kanerva soitti Pirttijoelle kysyäkseen tätä mukaan tammikuiselle maajoukkueleiritykselle Abu Dhabiin.
– Siellä pelasin toistaiseksi ainoan A-maaotteluni Jordaniaa vastaan. Siitä tuli hirveästi lisäboostia ja olin tosi hyvässä iskussa keväällä 2018.
Epäonni ei jättänyt Pirttijokea kuitenkaan rauhaan.
– Perkele, viikkoa ennen kauden alkua loukkaannuin ja olin taas kaksi kolme kuukautta sivussa.
Paluu Suomeen
Päästyään jälleen pelikuntoon Pirttijoki istui alas joukkueen päävalmentajan kanssa. Puoleentoista vuoteen Pirttijoki ei ollut pystynyt vammoiltaan pelaamaan säännöllisesti. Keskustelun päätteeksi kumpikin olivat sitä mieltä, että peliajan perässä lainalle lähteminen olisi siinä kohtaa paras vaihtoehto. Kesän siirtoikkunassa Pirttijoki siirtyi loppukauden mittaisella lainasopimuksella KuPS:aan, jota valmensi hänelle entuudestaan tuttu Honkavaara. Jo muutaman joukkueharjoitusten jälkeen hän oli nimettynä avauskokoonpanoon kuopiolaisten kohdatessa kotikentällä tanskalainen FC Kööpenhamina Eurooppa Liigan 1. karsintakierroksella.
– Kuopiossa oli 30 astetta lämmintä, ja olin täysin puhki pelin jälkeen. Olin pelannut viimeksi maaliskuussa ysikymppisen. Hävittiin kotona 0–1. Toisessa osaottelussa Köpiksessä mentiin johtoon Karjalaisen Rasmuksen maalilla. Sitten Köpis tasoitti pilkulta ja meni yhteismaalein jatkoon.
Kotimaan kentillä KuPS:n heikosti alkanut kausi päättyi pronssiin loistavan loppukirin myötä, ja näin Pirttijoki sai kaulaansa uransa ensimmäisen jalometallin aikuisten tasolla. Pirttijoen puolen vuoden lainajakso venyi lopulta 3,5-vuotiseen ajanjaksoon Kuopiossa. KuPS osti Pirttijoen ulos sopimuksesta, joka olisi jatkunut Sundsvallin kanssa vielä vuoden ajan. Seuraavat kolme vuotta KuPSissa olivat suoranaista juhlaa, jonka aikana mitaleja kertyi Pirttijoen kaulaan niin, että niitä sai niska hellänä kannatella. Kausi 2019 oli täysosuma ja toi Kuopioon kauan kaivatun Suomen mestaruuden. Kausi 2020 toi seuralle jälleen pronssia, ja kaudella 2021 Pirttijoki sai värisuoran täyteen KuPS:n sijoittuessa Veikkausliigassa hopealle ja voittaessa Suomen Cupin mestaruuden.
Pirttijoki näki reilun kolmen vuoden aikana useamman täysin erityylisen päävalmentajan, kun pestissä toimi Honkavaara (2018-2019), norjalainen Arne Erlandsen (2020) ja Simo Valakari (2021). Erityisesti Erlandsenin ja hänen suosima raaka harjoittelukulttuuri jätti Pirttijokeen lähtemättömän vaikutuksen.
– Normaalisti joulukuun treenit ovat kevyitä, kun treenataan muutaman kerran viikkoon ja viikonloppu on vapaata. Tulin ensimmäisiin treeneihin suoraan kahden viikon Thaimaan lomalta. Maanantaina painettiin treeneissä kaksi tuntia kaiken maailman tempopelejä aivan karmealla sykkeellä. Selvisin niistä jotenkin ja iltapäivällä oli edessä juoksumattotreenit, joita Erlandsen rakasti. Juoksumattotreenit olivat sellaisia, että et pystynyt enää juoksemaan sen jälkeen, Pirttijoki naureskelee nyt jälkeenpäin.
– Tykkäsin ja jopa rakastin tavallaan sitä tapaa harjoitella. Maanantaista torstaihin treenattiin kahdesti päivässä, perjantaina kerran ja lauantaina pelattiin. Oli todella hyvä pelata, kun fyysisesti ei tuntunut missään, vaikka joutui tekemään miten paljon hommia, Pirttijoki kertoo Erlandsenin suosimien harjoitusmetodien hedelmistä.
Juuri Erlandsenin valtakauteen sijoittuu Pirttijoen paras KuPS-kausi ottelumäärällä mitattuna, jolloin hän pelasi 14 liigapelissä ennen takareiden repeämää. Muina kausina vastuu oli vähäisempää pääasiassa loukkaantumisten vuoksi. KuPSissa Pirttijoen sopimus olisi jatkunut vielä kauden 2022 loppuun, mutta aika oli kypsä maisemanvaihdokselle. Veri veti lähemmäs ystäviä ja perhettä.
– Alkoi olemaan fiilis, että tarvitsen muutosta. Kuopio on kaunis kaupunki, mutta keskellä ei mitään.
Pirttijoki sai puhelun silloiselta Lahden päävalmentajalta Ilir Zeneliltä ja kirjoitti lahtelaisseuran kanssa kahden vuoden mittaisen pelaajasopimuksen. Ensimmäinen vuosi Lahdessa oli kaikkea muuta kuin mihin Pirttijoki oli muutamana edellisvuotena Kuopiossa tottunut. Lahti ajautui putoamiskamppailuun ja selvisi siitä voittajana täpärästi liigakarsintojen kautta. Matkan varrella päävalmentajakin ehti vaihtua Zenelistä Mikko Mannilaan.
– Kaikki vaikutti hyvältä preseasonilla, mutta kausi menikin nopeasti siihen, että taistellaan kovasti joka ikisestä pisteestä. Jos KuPSn kanssa ei tullut kolmea pistettä, niin se oli helvetinmoinen pettymys ja siellä voittamiseen oli jopa vähän turtunut. Nyt on löytänyt taas kipinän voittamiseen ihan eri tavalla.
Myös kuluvan kauden käsikirjoituksessa on ollut samoja piirteitä kuin edelliskaudessa. Ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta kauden edetessä Lahti on ajautunut jälleen kerran taistelemaan tosissaan liigapaikkansa puolesta. Ennen viimeistä runkosarjan ottelua seurajohto päätti asettaa Mannilan sivuun päävalmentajan tontilta ja nostaa kakkosvalmentajana toimineen Toni Lindbergin päävastuuseen. Lindbergin debyytti päävalmentajana sujui hienosti Lahden ottaessa komean 3–2-kotivoiton Ilveksestä.
– Ensinäkin pahoittelut Mannilalle, ettemme ole joukkueena pystyneet viime viikkoina olemaan sillä tasolla, missä meidän olisi pitänyt pystyä olemaan. Ei jalkapallossa mikään ole missään nimessä yhden miehen vika. Joukkueena on nyt viimeinen hetki katsoa peiliin, kun noin radikaaliin ratkaisuun päädyttiin. Nyt pitää olla jokaisen jätkän valmis taistelemaan sarjapaikasta ja jokaisesta pisteestä, Pirttijoki peräänkuuluttaa.
– ”Limpulla” on äärettömän hyvät mahdollisuudet pitää meidät sarjassa. Hän tuo positiivisuudellaan ja ammattitaidollaan varmasti uutta virtaa meidän joukkueeseen. Hänellä on täysi tuki ja luotto pelaajistolta, 13 ottelussa tällä kaudella esiintynyt Pirttijoki vakuuttaa.
Entä jos?
Pirttijoki kuuluu niihin pelaajiin, joiden uran kohdalla voisi jossitella maailman tappiin asti. Lukuisat loukkaantumiset ovat väkisinkin vaikuttaneet uran kehityksen kulkuun. Ties missä mies pelaisikaan, jos edes puolet loukkaantumisista olisivat jääneet, kirjaimellisesti, sattumatta. Yliajattelijaksi itseään luonnehtiva Pirttijoki ei kuitenkaan halua lähteä sille tielle.
– Tuolla on kulman kuppilat täynnä ”entä jos” -miehiä. En ole ikinä tykännyt siitä enkä viitsi lähteä miettimään liikaa. Onhan se toki käynyt mielessä joskus, mutta uskon, että näin on vain tarkoitettu tämän homman menevän. Onko koskaan vituttanut, niin kyllä on, Pirttijoki kommentoi rehellisesti.
– Entä jos olisin pysynyt nuorena kunnossa enkä olisi ikinä tajunnut laittaa fysiikkaa kuntoon, olisinko lopettanut 15-16 vanhana, jos olisin jäänyt rivimieheksi B-junioreissa? Ei ikinä voi tietää, Pirttijoki pyörittelee.
Valitettavasti loukkaantumiset kuuluvat urheiluun, eikä kukaan niitä voi täysin välttää. Pirttijoen uraan niitä mahtuu vain keskimääräistä enemmän. Ne ovat mitanneet henkistä kanttia, joka on vastoinkäymisten myötä vahvistunut.
– Ollessani Ruotsissa silloinen tyttöystäväni ja nykyinen avopuolisoni oli monesti Suomessa perheensä luona. Saatoin maata asunnossani yksistään ja tuntea, ettei futiksesta tule mitään. Muistan, kun erään kerran tuijottelin seinän kattoon yksin kotona Ruotsissa ja kaverit juhlivat juhannusta Suomessa. Silloin ajattelin, ettei tämä ole hauskaa ja mietin, onko ammattilaisuus oikeasti tätä. On ollut äärettömänkin vaikeita hetkiä loukkaantumisten kanssa, Pirttijoki paljastaa.
– Nykyään tilanne on eri. Olen huomannut, että elämässä on muitakin asioita kuin jalkapallo. Ei pidä liikaa elää sen kautta elämää meneekö jalkapallon saralla hyvin tai huonosti, Pirttijoki tietää.
Loukkaantumisherkkien pelaajien kohdalla saatetaan miettiä, onko loukkaantumisissa kyse silkasta huonosta tuurista, riskialttiista pelityylistä, perimätekijöistä vai laiminlyödystä fysiikkapuolesta.
– Lähtökohtaisesti kaksi ensin mainittua ovat isoimpia syitä kohdallani. En sano, että kropassa on jotain vikaa, mutta on siinä jotain erilaista kuin monella muulla. Pelityylikin tekee aika paljon. Menen lujaa tilanteisiin ja vedän välillä juoksuja loppuun asti, vaikka takareidessä tuntuisikin, Pirttijoki miettii.
– Jälkeenpäin mietittynä lähdin Ruotsiin raakileena. En tiennyt, miten kropasta pidetään huolta. En syytä ketään, mutta en sielläkään oikein saanut tukea siihen. Oli niin nuori, niin en ymmärtänyt kysyä. Näissä kehonhuoltoasioissa olen nykypäivänä aika paljon fiksumpi ja teen niitä paljon paremmin kuin silloin, Pirttijoki jatkaa.
Pirttijoen kohdalla loukkaantumisia on pyritty ennaltaehkäisemään esimerkiksi kuormituksen säätelyllä. Haastattelupäivänä Pirttijoki oli tehnyt normaalien joukkueharjoitusten sijaan vesijuoksutreenin iskutuksen välttämiseksi.
– Jostain se johtuu, että loukkaantumisia on tullut paljon ja silloin jotain pitää muuttaa. Minulla on elopainoa 95 kiloa versus monta kaveria meidänkin joukkueesta, jotka painavat 60 kiloa. Meikäläisen kroppa ottaa aika paljon isompia voimia vastaan kuin pienempikokoisten.
Vanhan koulukunnan toppari, mutta moderni johtaja
Pirttijoen pelaajaprofiili on kuin suoraan brittikentiltä viime vuosituhannen puolelta. Iso ja kovaotteinen toppari, josta ei tulla ohi ilman mustelmia. Pelin evoluution myötä myös toppareilta on alettu vaatia parempia ja parempia pallonkäsittelytaitoja, joskus jopa puolustustaitojen kustannuksella. Sukupuuttoon ei Pirttijoen kaltaiset topparit ole kuitenkaan kuolemassa, vaikka vaade pallolliseen peliin on kasvanutkin.
– Tiedostan, että olen niin sanotusti vanhan koulukunnan toppari. On tärkeätä, että pelaajana sinulla on joku vahvuus. Mikään joukkue Veikkausliigassa ei halua minua pallollisten taitojeni vuoksi, vaan sen, että voitan 95 prosenttia pääpalloista ja olen puolustustilanteissa vahva. Minulla on perustaidot syöttää palloa, ja pystyn avaamaan peliä tiettyyn rajaan asti. Ne eivät ole kuitenkaan tilanteita, joissa loistan kentällä. Kun puhutaan erikoistilanteista tai kun johdetaan peliä ja puolustetaan omaa maalia, niinä hetkinä lunastan palkkaani, Pirttijoki tietää.
– Ei minua ole vituttanut koskaan harhasyöttö yhtä paljon kuin jos häviän pääpallon tai kaksinkamppailun puolustussuuntaan. Ne ovat asioita, mitkä minun pitää hoitaa. Sitten kun en enää voi, niin minun ei pidä pelata tällä tasolla, Pirttijoki heittää.
Puolustuspelaamisen lisäksi Pirttijoella on tärkeä rooli joukkueen kapteenina. Lahden kapteeniksi hän nousi kesken viime kauden ja on kantanut kapteeninnauhaa suurella ylpeydellä siitä lähtien. Kentällä alati äänessä oleva Pirttijoki on katsomoon näyttäytynyt synnynnäiseltä johtajalta, joten pienoisena yllätyksenä voi monelle tulla se, ettei hänellä kyseisestä roolista ollut aiemmalta uralta järin paljoa kokemusta.
– Pikkujunnuna ToPassa olin aina kapteeni ja myöhemmin joitain pelejä eri seuroissa. Läpi kauden en ole kuitenkaan toiminut kapteenina ikinä aiemmin, Pirttijoki kertoo.
– Onko minulla nauhaa tai ei, niin ei se kentällä ole minua hirveästi muuttanut. Olen aina tykännyt kentällä puhumisesta, ohjaamisesta ja vaatimisesta. Isäni on aina toitottanut minulle nuorempana, että topparina pitää puhua ja ohjata. Se helpottaa omaa pelaamista ja saan sillä muita hereille, mutta myös itseäni hereille. Kun alan karjumaan ohjeita ja tsemppaamaan, niin se nostaa omaakin tekemistä. Jos en tekisi sitä, olisin varmaan aika hukassa kentällä, Pirttijoki kuvailee.
Jalkapallojoukkueessa haasteet, joita kapteeni voi kohdata, ovat monenlaisia. Kannustavan ja yksilöt huomioon ottavan ilmapiirin luominen on pitkäjänteistä työtä, jota kapteeni ja muu kapteenisto (Arian Kabashi & Mikko Kuningas) tekee osaltaan joka päivä. Kaiken takana on missio, joka tähtää eri taustoista tulevien ja eri ikäisten joukkueen 20–25 pelaajan ajattelevan joukkueen pelaamisesta samalla tavalla.
– Tykkään kuunnella, mitä muut sanovat ja ajattelevat. Yritän saada näkemykset menemään samaan suuntaan ja ymmärtämään, minkä takia teemme tiettyjä asioita. Ei riitä pelkästään se, että kaikilla on hauskaa ja kivaa.
Kapteenin roolissa sosiaalinen pelisilmä ja kyky asettua toisen asemaan ovat tärkeitä ominaisuuksia.
– Omasta mielestäni luen ihmisiä suhteellisen hyvin ja näen, että jos jollain on paska päivä. Annan mahdollisuuden kertoa fiiliksistä ja omalla kokemuksella yritän tsempata. Aina on esimerkiksi joku, joka on tyytymätön peliaikaansa, Pirttijoki antaa esimerkin.
– Itsekin tiedän, että jos on vaikka loukkaantuneena, niin tulee väkisinkin vähän ulkopuolinen fiilis. Niissä hetkissä varsinkin yritän huomioida extrapaljon sitä ihmistä. Jos taas käy joitain virheitä pelissä, kuten munaat rankkarin tai syötät vastustajan läpi, niin on tärkeätä päästä niistä yli nopeasti. Ikinä syy ei ole yhdessä pelaajassa, mutta jonkun täytyy se hänelle kertoa ja luoda ilmapiiri, ettei tässä ole hätää ja kukaan ei syytä. Koen vastuullani olevan, että kaikilla on hyvä olla joukkueessa. Se on kaiken pohja sille, että yhdessä tekemisestä voi tulla jotain, Pirttijoki uskoo.
Urallaan Pirttijoki on nähnyt joukkueissaan monia erilaisia johtajia ja pyrkinyt ammentamaan heistä myös omaan johtajuuteensa. Pari nimeä hän nostaa yli muiden.
– Pekka Lingman oli valmentajana intohimoinen tyyppi, joka sai aina viritettyä joukkueen iskuun. Häneltä olen ottanut paljon sanontoja ja juttuja, mitä hän heitti meille 15 vuotta takaperin. Petteri Pennanen KuPSissa oli todella hyvä lukemaan tilanteita. Hän ei ollut koko ajan äänessä, mutta jos joukkue piti herättää räjähtämällä, niin hän teki sen. Hän sanoi oikeat asiat oikeaan aikaan ja osasi olla tarpeeksi jämäkkä.
Keskustelusta kapteenin roolista ja siihen liittyvistä asioista viriää pitkä keskustelu. Pirttijoki aidosti kokee roolinsa kapteenina merkitykselliseksi ja on pohtinut, miten voisi leiviskänsä hoitaa entistä paremmin. On selvää, että kapteenina voi toimia onnistuneesti monenlaiset persoonat ja usealla eri tavalla. Lahdessa on nähty viime vuosina esimerkillään johtavia pelaajia, kuten Kari Arkivuo ja Mikko Hauhia. Pirttijoki eroaa edellä mainittuun kaksikkoon olemalla pelin aikana selvästi enemmän äänessä. Yhteisiä nimittäjiä ominaisuuksien puolesta hyvällä kapteenilla on Pirttijoen mukaan ainakin kokemuspohja lajin parista ja itseluottamusta luovia vaikeissakin sosiaalisissa tilanteissa.
– Koetuilla asioilla voit tuoda paljon rauhallisuutta tilanteisiin. Jos taas joku ei pelissä toimi ja pelaajat keskustelevat keskenään, ettei tästä tule hevonhelvettiä, niin silloin pitää uskaltaa olla se ihminen, joka käy sanomassa sen valmennukselle.
Joukkueen nuorisokaartiin kuuluva 17-vuotias keskikenttäpelaaja Samuel Pasanen on ollut tyytyväinen Pirttijoen tapaan johtaa joukkuetta.
– Hän on selkeä johtaja, joka auttaa muita pelaajia ja varsinkin nuoria pelaajia saamaan onnistumisia ja sitä kautta lisää itseluottamusta. Jos on kysyttävää, niin häneltä voi aina kysyä. Harjoituksissa häneltä tulee rakentavaa ja positiivista palautetta. Peleissä on ollut sellainen fiilis, että hän antaa kaikkensa kentällä ja näyttää esimerkkiä. Hieno ja hyvä johtaja koko joukkueelle, johon voi luottaa, Pasanen kehuu.
Kokeneempaan kaartiin kuuluva puolustajakollega Teemu Penninkangas on samoilla linjoilla.
– Pirtti näyttää esimerkkiä kentällä asenteellaan, mutta myös verbaalisesti. Voi luottaa siihen, että Pirtti pitää huolen pelaajien yhteisistä ja jopa yksittäisten pelaajien asioista toimien hyvänä linkkinä pelaajien ja valmennuksen välillä, Penninkangas arvioi.
Lahteen hienosti avopuolisonsa kanssa asettuneen Pirttijoen sopimus loppuu tähän kauteen. Hän vinkkaa keskustelun lomassa, ettei pistäisi pahakseen, vaikka ajanjakso mastokaupungissa kestäisi pidempäänkin. Kovin pitkälle hän ei kuitenkaan tällä hetkellä uraansa suunnittele. Edessä on kutkuttavan jännittävä loppukausi, joka pitää sisällään tärkeitä pelejä. Niissä hetkissä kapteenin on astuttava esiin.
– Kuka tahansa voi olla kapteeni ja johtaja tilanteissa, kun voitetaan. Joukkuetta ja johtajuutta mitataan silloin, kun asiat eivät mene hyvin, Pirttijoki päättää.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Juha Tammminen
