Valittaessa FC Lahden kauden 2023 parasta pelaajaa nousee yksi nimi ylitse muiden. Hän on pitkänhuiskea 26-vuotias portugalilaisguineabissaulainen keskikenttäpelaaja Bubacar Djaló, joka on hurmannut lahtelaisyleisön väkivahvoilla esityksillään pelistä toiseen. Väsymätön ja lähes kaikkialle ehtivä Djaló on paiskinut töitä niin esimerkillisesti, että puhutaan jopa kenties yhdestä seurahistorian kautta aikain parhaasta keskikenttäpelaajasta. Vastikään seura julkaisi tiedon, jota moni lahtelaiskannattaja odotti vesi kielellä, kun Lahti käytti odotetusti Djalón sopimuksessa olleen optiovuoden. Näin ollen lahtelaisyleisö saa nauttia numero vitosen edesottamuksista ensi kaudellakin.
Lapsuus ja nuoruus – Afrikasta Eurooppaan
Djaló syntyi Portugalin entisen siirtomaan Guinea-Bissaun pääkaupungissa Bissaussa vuonna 1997 helmikuun toisena päivänä. 50-vuotisitsenäisyyspäivää vuoden päästä juhliva Guinea-Bissau sijaitsee Itä-Afrikassa ja siellä asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Paremman elämän ja uusien mahdollisuuksien toivossa Djalón vanhemmat, ensin isä ja myöhemmin äiti, muuttivat Portugaliin kaksi vuotta ennen esikoistaan. Perheen elämä Lahtea asukasmäärältään hieman suuremmassa Odivelasin kaupungissa alkoi näyttämään turvatulta, kun isä työllistyi bussikuskiksi ja äiti vartijaksi. Tällöin kuusivuotias Djaló pääsi muuttamaan isoäitinsä hoivista futishulluun Portugaliin. Myöhemmin perhettä siunattiin vielä kahdella tyttölapsella.
Sopeutumista uuteen maahan ja uusien kavereiden löytämistä helpotti yhteinen kieli, vaikka siinä vivahde-eroja onkin.
– Kieli on samanlainen, mutta erilainen kuitenkin. Puhumme Bissaussa portugalin kreolia, joka on kuin murretta. Ero on samantapainen kuin Jamaikan englannilla ja normaalilla englannilla, Djaló avaa eroa esimerkin avulla.
– Ymmärsimme pääasiassa toisiamme, mutta puhuminen ei ollut kuitenkaan helppoa. Nuorena kun et osaa kieltä täydellisesti, niin et halua tehdä virheitä, koska pelkäät muiden tekevän sinusta pilkkaa Djaló jatkaa.
Djaló oli rakastunut jalkapallon pelaamiseen jo Bissaussa ja jatkoi lajin parissa myös Portugalissa, missä hän aloitti pelaamisen paikallisessa Odivelas FC:ssa. Mikäli puhumisen kanssa oli murre-eroista johtuen joskus epävarmuuksia, niin kuningaslaji yhdisti ja puhui kansainvälistä kieltään.
– Ensimmäisissä harjoituksissa olin maalivahtina ja keskikenttäpelaajana. Halusin juosta ympäri kenttää, taklata ja tehdä kaikkea, Djaló aloittaa.
– Guinea-Bissaussa minut oli laitettu maalivahdiksi, koska torjuin kaikki pallot. Torjunnan jälkeen lähdin itse kuljettamaan palloa, tein maalin ja palasin maaliin, Djaló kuvailee synnynnäistä vimmaansa olla kirjaimellisesti kaikkialla.
Eloisasti elämästään kertova Djaló näyttää videon parin vuoden takaa, jossa hän juoksee ystävänsä kanssa Odivelasissa sijaitsevaa rinnettä ylöspäin. Näky on lähes kuin Rocky-elokuvissa. Hän kertoo edelleen treenaavansa lomillaan lapsuutensa maisemissa, joissa hän loi aikoinaan pohjaa omalle uralleen. Paljosta on kiittäminen hänen isäänsä, joka on tukenut poikansa uraa alusta alkaen. Isä sytytti roihun, joka palaa yhä voimakkaana.
– Kiitos hänelle, että juoksin nuoruudessani vuorenrinteitä ylös. Sain vahvat jalat siitä. Hän halusi parastani ja olen sen ansiosta tänä päivänä sitä mitä olen. En saanut kroppaani helpolla, vaikka ihmiset aina vitsailevat sen johtuvan geeneistä. Ainoastaan isäni, minä ja Jumala tietävät kuinka paljon olen tehnyt töitä urani eteen, Djaló aloittaa ja kertoo aikuisiällä työskennelleensä myös portugalilaisen olympiatason juoksijan kanssa kehittääkseen räjähtävyyttään.
– Isäni kannusti minua olemaan kokonaisvaltainen pelaaja. Hän halusi minun olevan nopea, voimakas, tekninen ja ymmärtävän peliä. Sieltä olen saanut kurinalaisen ja vahvan ajattelutavan sekä halun kilpailla ja vaatia itseltäni isoja asioita, Djaló kiittelee isältä opittuja taitoja ja arvoja.
Odivelasin paikallisessa seurassa Djaló pelasi kaikkiaan kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen hän siirtyi 14-vuotiaana Sporting CP:iin. Huippuakatemiastaan tunnettu ja muun muassa Cristiano Ronaldon kasvattajaseurana toiminut Sporting oli kiinnittänyt lupaavaan keskikenttäpelaajaan silmänsä jo aiemmin. Isä ei kuitenkaan halunnut poikansa siirtyvän Odivelasista liian aikaisin muualle. Itsekin aikanaan jalkapalloa amatööritasolla pelannut isä tahtoi poikansa nauttivan pelaamisesta, eikä halunnut liian ammattimaisen toiminnan ja isompien paineiden mahdollisesti tappavan iloa tekemisestä. Isä onnistui tavoitteessaan ja pojan rakkaus lajiin säilyi. Hän ei kuitenkaan saanut pojastaan seuraa pelien katselemiseen.
– Kun olin pieni, niin vihasin jalkapallon katsomista. Pidin enemmän elokuvien, piirrettyjen ja animen katselemisesta. Katselin mieluummin olohuoneessa brasilialaisia novellasarjoja kuin isän kanssa jalkapalloa. Isäni piti vähän pakottaa minua, että tule tänne poika katsomaan jalkapalloa, Djaló hekottaa.
Djalón ensimmäinen kausi Sportingin junioreissa jäi tyngäksi ottelumäärien osalta pelilupaongelmien vuoksi. Seuraavia kausia hankaloitti opintojen yhdistäminen jalkapallon harrastamiseen. Sportingin akatemia sijaitsi 30 minuutin päässä Odivelasista, eikä koululukujärjestyksen ja harjoitusten yhdistäminen ollut helppoa. Koulusta luistaminen ei ollut myöskään vaihtoehto, sillä vanhemmat halusivat poikansa panostavan täysillä opintoihinsa. Lopulta Sporting päätyi Djalón SG Sacavenenseen, joka sijaitsi lähempänä perhettä. Sacavensessa Djaló pelasi yhteensä kahden kauden ajan (2013-2014), jonka jälkeen hänen oli aika palata emoseura Sportingiin.
Sporting U19 pelasi kansainvälistä UEFA Youth Leagueta, jossa Djaló pääsi kohtamaan esimerkiksi Real Madridin, Chelsean FC:n, FC Schalke 04:n ja Borussia Dortmundin kaltaisia huippuseuroja. Djalón päätä ei palellut, vaikka vastassa oli oman ikäluokan kärkipelaajia.
– Ei se ollut niin vaikeaa. Ainoastaan Chelsea vastaan se oli supervaikeaa, kun pelasimme älytöntä sukupolvea vastaan. Siellä pelasivat esimerkiksi Ruben Loftus-Cheek (nyk. AC Milan) ja Charly Musonda jr (nyk. Anorthosis). Siellä pelasi myös monia muita hyviä pelaajia, jotka nykyisin pelaavat huippusarjoissa, Djaló muistaa.
– Sportingissa meillä oli erittäin hyviä pelaajia ja olimme organisoitu joukkue. Real Madridia vastaan pelasimme 1–1-tasapelin. Kontrolloimme peliä ja pelasin itse erittäin hyvin. Dortmundin voitimme 1–0, Djaló nostaa yksittäisinä onnistumisina esiin.
Jokainen voi kuvitella, mitä arkisin ympäri Eurooppaa matkustaminen tarkoitti aikataulujen suhteen ja sitä kautta nuoren lukioikäisen opiskeluun.
– Aloin opiskelemaan öisin, mutta sitä oli vaikeaa hallita. Menetin tunteja ja opettajan piti lähettää minulle aineistoja tai koulukavereiden kertoa, missä mennään. Joskus vieraspeleissä Portugalissa meidän piti myös matkustaa vieraspaikkakunnalle päivää ennen peliä.
17-vuotiaana Sportingin kanssa ensimmäisen ammattilaissopimuksensa allekirjoittanut Djaló kuului maansa oman ikäluokan lupaavimpiin pelaajiin. Siitä osoituksena kolme pelattua ottelua Portugalin U18- ja kaksi U19-maajoukkueessa.
– Aikoinaan siinä ei ollut mitään erikoista, että edustin Portugalia maaotteluissa. Kun pelaat Sportingissa, niin tunnet olevasi yksi maan parhaista pelaajista ja totta kai menet myös edustamaan Portugalia. Siinä oli tiettyä ylimielisyyttä mukana. Nyt kun katson asiaa, niin osaan arvostaa sitä eri tavalla.
Lämpimästä kylmään
Sportingissa Djaló kolusi läpi nuorten joukkueet ja pelasi useampana kautena myös Portugalin kakkostasolla pelanneessa reservijoukkueessa (yht. 42 ottelua). Jorge Jesusin (nyk. Al-Hilal) valmentaman edustusjoukkueen mukana Djaló pääsi välillä harjoittelemaan, mutta varsinainen läpimurto kivikovassa Portugalin kestomenestyjiin kuuluvassa seurassa näytti tekemättömältä paikalta.
– Minun piti olla realisti ja löytää paikka, missä voisin kasvaa ja päästä pelaamaan.
Sopimus Sportingin kanssa purettiin yhteisymmärryksessä ja Djaló alkoi etsimään itselleen uutta seuraa. Nykyisin Djalón agenttina toimiva Filipe Graça lähestyi tätä ja kertoi suomalaisseura HJK:n etsivän juuri hänen kaltaistaan keskikenttäpelaajaa.
– Minulle kyse ei ollut maasta tai rahasta. Tarvitsin uralleni uutta alkua ja annoin mahdollisuuden Suomelle. En tiennyt missä Suomi on ja aloin etsiä tietoa Suomesta, Djaló kertoo.
– Minun ei ollut helppoa löytää uutta seuraa, koska en ollut pelannut paljoa edellisvuosina. Minun piti olla tarpeeksi nöyrä hyväksymään oma tilanne ja ottaa vastuu siitä, Djaló tietää.
Djaló saapui Suomeen ensi kerran lokakuussa 2019, jolloin Veikkausliigassa pelattiin viimeisiä kierroksia. Kyse oli molemmin puolisesta viikon mittaisesta tutustumisreissusta, jonka aikana osapuolet vakuuttuivat toisistaan. Reissun jälkeen HJK ja Djaló solmivat 1+2-vuotisen sopimuksen.
Tammikuussa 2020 Djaló lensi Suomeen uudestaan aloittaakseen valmistautumisen uuteen kauteen.
– Olin nähnyt lunta aiemmin esimerkiksi silloin, kun olimme pelanneet Saksassa. En ollut nähnyt lunta kuitenkaan niin paljon kerralla ja se oli kuin elokuvista. Pompin yksin lumihangessa ja soittelin sukulaisilleni, että katsokaa tätä, Djaló muistelee hetkeä, kun astui lentokentän ovista ulos pakkaseen.
Koronaepidemian varjossa pelattu ensimmäinen kausi HJK:ssa päättyi tuplamestaruuteen ja Djaló itsekin pelasi henkilökohtaisesti hyvän kauden pelaten yhteensä 17 ottelussa.
– Kausi oli hieno ja dominoimme. Minulla oli loukkaantumisia kesällä, joten en pelannut niin paljon kuin olisin voinut. Rehellisesti en odottanut suomalaisten joukkueiden pelaavan jalkapalloa, vaan odotin fyysistä ja suoraviivaisempaa pelaamista sen perusteella, mitä olin kuullut.
Suomessa Djaló totutteli hänelle uudenlaiseen aikakäsitykseen, jossa aikatauluja noudatetaan prikulleen, eikä suuntaa antavasti.
– Ajoissa oleminen on jotain, mitä suomalaiset noudattavat. Jos et noudata sitä, niin et tule pärjäämään ja keräämään kavereita täällä. Suomessa myöhästyminen koetaan loukkaavana ja niin ettet arvosta toisen aikaa.
Djaló kertoo oppineensa läksynsä kantapään kautta.
– Muistan kun olin ensimmäistä kertaa myöhässä HJK:n harjoituksista noin kymmenen minuuttia. Olin tulossa pukukoppiin rentona kuunnellen musiikkia. Näin suomalaisten pelaajien katsovan minua ilmeellä ”mitä vittua jätkä?”, Djaló nauraa muistolleen nyt jälkikäteen.
Uudessa kulttuurissa Djaló sai myös pian huomata, että henkilökohtaisen reviirin suhteen suomalaisilla on tiukemmat rajat kuin Portugalissa.
– Portugalissa miehet halaavat ja suukottavat toisiaan. Ensimmäisenä vuotena Suomessa olin aina halaamassa joukkuekavereita takaapäin ja antamassa suukkoja. Suomalaisten pelaajien reaktio oli luokkaa, että lyön sinua seuraavalla kerralla, emme halaa Suomessa, Djaló tarinoi naurun lomassa.
New Yorkiin lapsuuden haavemaisemiin
Kausi 2021 toi Djalón meriittilistalle vielä toisen Suomen mestaruuden, mutta miehen sopimus HJK:n kanssa purettiin kauden 2021 päätteeksi henkilökohtaisista syistä johtuen. Uusi startti tapahtui rapakon takana paikassa, josta Djaló oli unelmoinut pienenä.
– Olen rakastanut New Yorkia ja Amerikkaa aina elokuvien ja musiikin takia. Halusin aina nuorena mennä sinne, New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevaan Rochesteriin muuttanut Djaló hehkuttaa.
Yhdysvaltoihin perustettiin kaudelle 2022 uusi jalkapallosarja nimeltään MLS Next Pro. Sarja oli tarkoitettu MLS:n reservijoukkueille, joissa pelasi nuoria ja edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneitä pelaajia. Djaló siirtyi Rochester New York FC:n riveihin portugalilaisen valmentaja Bruno Baltazarin houkuttelemana. Kausi Rochesterissa oli henkilökohtaisesti menestys Djalólle, ja hän pelasi yhtä peliä lukuun ottamatta kaikki pelit kuuluen myös joukkueensa kapteenistoon.
– Kausi oli minulle hieno ja olin yksi sarjan parhaita pelaajia. Pelasin box-to-box-roolissa, kun ennen sitä olin pelannut ainoastaan puolustavana keskikenttäpelaajana. Kiinnostuin jalkapallosta enemmän ja minulla alkoi itää ajatus, että ehkä olisin valmentaja jonain päivänä itsekin, Djaló kertoo.
– Minulla oli johtava rooli yhtenä joukkueen kapteeneista. En ole oppinut yhden vuoden aikana koskaan ennen niin paljon kuin viime vuonna. Menin kotiin ja mietin jalkapalloa paljon ensi kertaa niin syvällisesti. Analysoin tilanteita, vastustajia ja miten voisin tehdä asioita paremmin, Djaló selittää innostuneena.
Yhdysvalloissa Djaló vietti paljon aikaa kirjaimellisesti pää pilvissä. Aina vieraspelejä varten joukkueen täytyi lentää ensin Rochesterista New York Cityyn tunnin verran ja sieltä varsinaiselle vieraspelipaikkakunnalle, joten matkustuskilometrejä kertyi vuoden aikana paljon.
Myös jalkapallon ulkopuolella vuosi tarjosi paljon uusia kokemuksia.
– Aina kun minulla oli mahdollisuus, niin menin joukkuekavereideni kanssa paikkoihin, kuten New York Cityyn, Miamiin ja Washingtoniin. Rakastin sitä! Ehkä menen joskus sinne takaisin.
Suomalaisia toki kiinnostaa, miten Veikkausliiga peilautuu MLS Next Pro -sarjaan verrattuna.
– Veikkausliiga on paljon parempi sarjana kuin se. Monilla joukkueilla oli siellä nuoria pelaajia. Siellä oli kuitenkin myös hyviä ja laadukkaita joukkueita. Siitä liigasta en uskonut saavani näytönpaikkaa MLS:sta. Siitä liigasta he etsivät nuorempia pelaajia kuin minä, kuten esimerkiksi 19-20-vuotiaita.
Tästä syystä johtuen jatkaminen Rochesterissa ei ollut vaihtoehto ja vuoden jälkeen oli aika nostaa kytkintä.
– Sain mitä tarvitsin eli itseluottamukseni ja rakkauteni jalkapalloa kohtaan takaisin. Halusin palata Eurooppaan ja näyttää, mistä olen tehty.
Takaisin Suomeen
Djaló löysi lopulta itsensä jälleen kerran Suomesta. HJK:n ajoilta tuttu Mikko Mannila soitti Djalólle ja kertoi projektistaan FC Lahden kanssa.
– Systeemi vaikutti sopivan minulle todella hyvin ja projekti vaikutti todella mielenkiintoiselta. Ymmärsimme toisiamme ja jalkapallofilosofiamme kohtasivat, Djaló perustelee päätöstään tulla Lahteen.
Lahden kuluva kausi ei ole ollut sellainen, mitä etukäteen ajateltiin. Hyvästä harjoituskaudesta huolimatta seura ajautui kesän aikana putoamistaisteluun viime kauden tapaan. Elo-syyskuun taitteessa Mannila sai väistyä päävalmentajan paikalta, ja vetovastuun joukkueesta otti kakkosvalmentajana siihen asti toiminut Toni Lindberg. Lindbergin johdolla Lahti otti kolmesta ensimmäisestä pelistä kolme voittoa ja varmisti sarjapaikkansa myös kaudelle 2024.
Vaikkei joukkueen kausi ole sujunutkaan optimaalisesti, niin henkilökohtaisella tasolla Djaló on pelannut upean kauden pelaamalla 21 ottelussa, joissa on syntynyt myös kaksi maalia ja yksi maalisyöttö. Keskikentällä pyörremyrskyn lailla pelannut Djaló on ollut elintärkeä osa joukkueen puolustus- ja hyökkäyspelaamista. Hänen monipuolisuutensa pelaajana on näkynyt katsomon perimmäiselle riville asti.
– Ei ole kovin nautinnollista pelata itse hyvä kausi samalla, kun joukkueena emme pärjää niin hyvin. Pelien jälkeen minulla on ollut monesti tyhjyyden tunne sisälläni ja turhautunut fiilis häviämisen takia, vaikka olisin itse pelannut hyvin. Olen pakkomielteinen voittamisen suhteen, Djaló kommentoi.
Erinomaiset peliesitykset eivät ole jääneet huomaamatta arvosteluraadeilta. Hänet valittiin juuri Veikkausliigan syyskuun joukkueeseen ja ennen viimeistä liigakierrosta Djaló johtaa ylivoimaisesti Ruutu-tähtipelaajapörssiä 24 tähdellään. Eroa seuraaviin on seitsemän tähteä, joten pörssin voitto on tässä kohtaa selvää. Onkin aiheellista ja lähes pakottava tarve kysyä, oletko tällä hetkellä Veikkausliigan paras pelaaja?
– Olemme pelanneet kaikkia joukkueita vastaan ja olen nähnyt liigan muiden pelaajien pelaavan. Täällä on hienoja pelaajia. Esimerkiksi KTP:n Willis Furtado on mielestäni yksi parhaista pelaajista. Hän on vahva, hyvä pallollisena ja hänellä on hyvä vasen jalka. HJK:n Bojan Radulović ja SJK:n Murilo ovat myös vahvoja hyviä pelaajia, Djaló siirtää kohteliaasti valokeilaa muualle.
– Uskon kuitenkin olevani yksi liigan parhaista pelaajista. Olenko paras pelaaja liigassa? Ehkä olen, ehkä en. On ollut joitain pelejä, missä olin erinomainen ja joissain en niinkään. En voi laskea itseäni liigan parhaaksi pelaajaksi, jos joukkueeni ei ole kärkipäässä, Djaló vastaa.
Lahteen Djaló on sopeutunut erinomaisesti ja kannattajat ovat ottaneet hänet omakseen. Miehelle on kehitetty oma kannatuslaulu, jonka tahtiin Djaló on esitellyt pelien jälkeen notkeita tanssiliikkeittään.
– Henkilökohtaisesti olen viihtynyt täällä, vaikka kaupunki on pieni. Asun lähellä järveä ja käyn usein sen läheisyydessä kävelyillä miettien jalkapalloa. Joukkuehenki on ollut hyvä. Kaikki tukevat toisiaan ja joukkue on kuin perhe. Kannattajat ovat aina olleet tukenamme hävisimme tai voitimme, olen rakastunut heihin, Djaló puhelee tyytyväisenä.
Kivikasvoisena jalkapallokentällä näyttäytyvää Djalóa ei uskoisi haastattelupöydässä samaksi mieheksi. Djaló vitsailee vähän tästä ja on rentoa seuraa. Huulenheiton lomassa Djalón puheista paistaa kuitenkin läpi poikkeuksellisen kova määrätietoisuus, jollaista tapaa harvoin. Toisaalta ihmekö tuo. Djalón moni nuoruudenystävä tai tuttu pelaa tällä hetkellä Euroopan kovissa sarjoissa, kuten Rúben Dias (Manchester City), Renato Sanches (AS Roma), João Félix (FC Barcelona), Rafael Leão (AC Milan) ja Tiago Djaló (LOSC Lille). Samasta korkean laatustandardin jalkapallolaboratoriosta on jalostunut myös Djaló.
– Kesäisin lomilla tapaamme ja puhumme välillä puhelimessa. Puskemme toisiamme eteenpäin ja muistelemme aikoja nuorisomaajoukkueissa tai Sportingissa. Se on inspiroivaa, Djaló kertoo.
Veikkausliigassa tähtipelaajien joukkoon nousseen Djalón kurssi on tällä hetkellä vahvasti ylöspäin. 26-vuotiaana hänelle on vielä uran parhaat pelivuodet edessäpäin. Hän kertoo olevansa kiitollinen nykytilanteesta, jossa hän on terve, saa palkkaa ja kaikki elämän peruspalikat ovat kasassa. Varmaa kuitenkin on, että Lahti ei ole hänen urallaan viimeinen pysähdyspaikka.
– Olenko onnellinen nyt? Kyllä. Pyrin kuitenkin pääsemään niin korkealle kuin pystyn. Lupasin sen itselleni, Djaló avautuu unelmistaan.
– Elämä on lyhyt ja voi loppua milloin vain. Pitää olla jotakin minkä vuoksi elää ja herätä aamulla. Haluan lisää ja uskon voivani tehdä lisää. Kun en ole enää tyytyväinen jalkapallon pelaamiseen, niin seuraavana päivänä lopetan ja etsin itselleni uuden asian, mitä haluan tehdä, Djaló päättää.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Djalon kotialbumi, Juha Tamminen, Lauri Ilola
