Tutustutaan Kiuruvedellä 10. marraskuuta vuonna 1986 ensimmäistä kertaa synnytysalin valot nähneeseen Kärkkäiseen paremmin.
Historia
Kärkkäisen perheeseen kuului äidin ja isän lisäksi kuusi vuotta vanhempi isosisko. Ensimmäiset askeleensa jalkapallon parissa hän otti Kiuruveden Pallon riveissä ensimmäisen luokan kesällä yhdessä serkkunsa kanssa.
– Se meni perinteistä kaavaa, että talvella pelattiin lätkää ja kesällä fudista. Meillä oli hyvä jengi pienen kylän jengiksi. Siinä oli pari Kosovon kaveria, kuten Berat Sadik. Aika paljon tuli pelattua vapaa-ajalla. Se on hyvä tuommoisessa pienessä kylässä, kun hyvin pystyi ympäri kaupunkia liikkumaan ja urheilukentät olivat lähellä, Kärkkäinen kuvaa.
Kärkkäinen joutui tekemään paljon töitä pallon parissa omalla ajallaan joukkueharjoitusten ulkopuolella.
– Se oli suurimmaksi osaksi sitä. Faija oli innokkaasti mukana. Faijan, serkkujen ja kavereiden kanssa käytiin treenaamassa. Voit kuvitella, että 90-luvulla Kiuruvedellä tai yleensäkään muualla ei ollut mitään järjestelmällisyyttä missään treenaamisessa tai kouluttautuneita valmentajia.
– Sikäli on hauska, kun vertaa, että meidän tyttö on ekalla luokalla ja pelaa Kyykän junnuissa. Kaikki treenit ja organisaatio on ihan saaterin hyvin suunniteltu. Onhan se ihan eri meininki nykyään, Kärkkäinen jatkaa.
Ollessaan viidennellä luokalla Kärkkäisen perhe muutti Kiuruvedeltä Iisalmeen. Tuolloin seura vaihtui KiuPasta KuPS:iin. Iisalmesta on Kuopioon tunnin ajomatka ja Kärkkäisen isä kuskasi poikaansa sinnikkäästi pari kertaa viikossa harjoituksiin.
Kärkkäinen tunnustaa, ettei jalkapallo aina näytellyt elämässä suurta roolia ollessaan yläasteella.
– Kävi vaan tyyliin parit treenit viikossa Kuopiossa, kun tuon ikäisenä pitäisi kuitenkin paljon treenata. Siinä oli suvantovaihe, ei kiinnostanut fudis tai mikään muukaan pätkääkään. Kiinnosti aika paljon muutkin asiat, mikä nyt tietysti on ihan normaaliakin. Sekin olisi voinut olla erilainen homma, jos olisi asunut paikkakunnalla ja treenannut järjestelmällisesti.
B-juniori-ikäisenä Kärkkäinen pelasi yhden kauden ajan Iisalmessa kakkosdivaria Iisalmi Pallokerho 37:n paidassa. Tuon kauden jälkeen Kärkkäisen ura otti tuulta siipiensä alle.
Ensimmäiset askeleet ammattilaisena
– KuPS tippui ykkösdivariin seuraavaksi kaudeksi. Juha Malinen tuli valmentajaksi kaudeksi 2004 ja hän järjesti syksyllä testileirin, jonne sai kuka vain tulla. Minä ja pari muuta pelaajaa tultiin testileirin kautta periaatteessa. Sitten muutin Kuopioon lukion toisella luokalla, Kärkkäinen kertoo.
KuPS:n kristallin kirkas tavoite oli nousta takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2005. Kuopiolaisten joukkue oli varsin kova ykkösen tasolle, mutta niin vain 17-vuotias Kärkkäinen onnistui raivaamaan tiensä seuran avauskokoonpanoon vaativalle topparin tontille.
– Toikin asia oli pikkuasioista kiinni. Ei siinäkään pitänyt olla mikään avauksen pelaaja 17-vuotiaana, kun tavoitteena nousta liigaan heti takaisin. Talvi oli rikkonainen. Ennen kauden alkua yhteen peliin sai mahdollisuuden avauskokoonpanossa ja olin helvetin hyvä siinä. Pelasin periaatteessa koko kauden topparina siinä.
– Toiminta oli paljon ammattimaisempaa sikäli, jos miettii, mitä se oli junnuna tai kakkosdivarissa. Kuitenkin pelattiin ihan miesten pelejä ja oli joku tavoite. Helpotti se, että oli tosi hyvä jengi ykköseen. Siinä oli monta kokenutta jätkää. Varsinkin Hartikaisen Jani, joka oli KuPS-legenda. Tosi loistava pelaaja, jolla olisi varmasti ollut potentiaalia pelata muuallakin.
KuPS ponnahti kauden 2004 päätteeksi takaisin Veikkausliigaan.
– Liigavuosi oli taas kovempitasoinen, enkä tietenkään niin paljoa pelannut kuin edellisenä vuonna, mutta sain kuitenkin liigapelejä alle.
Kärkkäinen jatkoi keltanutuissa vielä kauden 2006. Kauden päätteeksi KuPS kuitenkin valahti jälleen ykköseen, jolloin Kärkkäinen näki parhaakseen nostaa kytkintä.
Ensimmäinen visiitti FC Lahdessa
Kärkkäinen siirtyi mastokaupunkiin ensimmäisen kerran kaudeksi 2007. Lahti ei suinkaan ollut tuolloin lupaavan puolustajan ainoa vaihtoehto.
– Siinä oli muutama vaihtoehto esillä. Oli pienestä kiinni, että olisin saattanut mennä Hakaan. Päätöksenteko Hakan kanssa venyi ja tuli tilanne, ettei mulla ollutkaan mitään. Olin Hongassa testillä. Siellä pelattiin joulukuussa Lahtea vastaan treenipeli. Honka ei kuitenkaan tarjonnut diiliä. Sitten (Antti) Muurinen soitteli, että kiinnostaako Lahti. Sitten tulin tänne, Kärkkäinen avaa siirtonsa taustoja.
Kärkkäinen pelasi ensimmäisellä visiitillään Lahdessa kaudet 2007 ja 2008 onnistuen nopeasti vakiinnuttamaan paikkansa lahtelaisten alakerrassa. Kausi 2008 jäi ikuisiksi ajoiksi historian kirjoihin, sillä tuona tarunhohtoisena kautena FC Lahti saavutti seurahistoriansa ensimmäisen mitalin sijoituttuaan pronssille oikeuttavalle kolmannelle sijalle.
Tuosta ajasta Kärkkäiselle jäi hyvät muistot.
– Totta kai se pronssi päällimmäisenä, se oli hieno saavutus. Voi kuitenkin sanoa, että se tuli hieman puskista. Joukkue oli jonkin verran muuttunut. Siinä lähti asiat hyvin rullaamaan ja meillä oli tosi hyvä startti kauteen. Tuollaisilla asioilla voi olla iso merkitys psykologisesti ja varsinkin nuorelle jengille.
Pronssi maistui erityisen makealta siitä syystä, että se otettiin seuran verivihollisen eli HJK:n kustannuksella. Edessä oli kauden 2008 viimeinen ottelu HJK:n vieraana, eivätkä asetelmat ennen ottelua olisi voineet olla herkullisemmat. Joukkueet olivat sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla, HJK kolmantena ja Lahti neljäntenä. HJK:lle olisi riittänyt pronssin saavuttamiseen tasapeli, joten lahtelaisilla oli pakkovoiton paikka. Tuo voitto otettiin Drilon Shalan iskemällä legendaarisella maalilla, johon syötön tarjoili Riku Heini.
Kaikki muistanevat, että Kärkkäinen siirtyi pronssiin huipentuneen kauden jälkeen juurikin HJK:hon. Ani harva kuitenkin tietää sitä, että Kärkkäinen oli tehnyt Klubin kanssa sopimuksen jo ennen pronssin ratkaissutta ottelua.
– Olin tehnyt jo ennen kauden päättymistä sen diilin periaatteessa. Minähän menin pelaamaan Klubia vastaan, vaikka mulla oli jo sopimus Klubiin. Sikäli sehän oli mielenkiintoinen tilanne. Sanoin Ilkka Mäkelälle, että olen tehnyt diilin muualle. Kyllähän hän varmasti sen arvasi, että olen sen Klubiin tehnyt, vaikka en sitä kertonutkaan. Minun ei pitänyt pelata ollenkaan siinä pelissä. Sitten jouduinkin pelaamaan, kun muistaakseni Henri Toivomäki tuli kipeäksi.
– Oli hauska tilanne. Jos olisin jotain kussut pelissä, Klubi olisi voittanut ja meiltä mennyt europaikka. Sitten olisi paljastunut, että olen tehnyt Klubiin diilin. Sinänsä hassu aspekti, mutta sehän meni hyvin, Kärkkäinen mehustelee.
Kärkkäinen pelasi tuon pelin miehekkäästi loppuun asti ja oli tärkeä osa pronssikauden joukkuetta. Tuleva siirto ei vaikuttanut juhlahumuun, vaan Kärkkäinen veti tyylillä loppuun asti myös pronssijuhlissa
– Totta kai. Eihän se siihen mitenkään vaikuta. Sen jengin kanssa vedettiin loppuun asti täysille. Railakkaat pari päivää juhlittiin. Eka mitali oli iso juttu seuralle.
Kiertolainen
Kärkkäisen nousujohteinen ura jatkui Suomen menestyneimmässä organisaatiossa, jossa hän joutui kohtaamaan uudenlaiset paineet.
– Onhan se ainutlaatuinen seura Suomessa ja ilmapiiri on erilainen. Siellä odotetaan aina, että voitat mestaruuden. Jos Lahdessa tulee tappio, niin se ei ole niin big deal. Jos Klubi häviää, niin se tuntuu ihan katastrofilta pari päivää. Omistajat mököttävät ihan saatanasti. Viime vuonna, kun voitettiin 4-1 vieraissa, niin tiedän minkälainen katastrofi se on ollut siellä. Ei mitenkään kevyesti oteta tuollaisia juttuja.
Kärkkäisen kummatkin kaudet HJK:ssa huipentuivat mestaruusjuhliin. Lopulta ura Klubissa jäi kahden kauden mittaiseksi ja Kärkkäinen tietää syyt sen taustalla.
– Toisen kauden talvi oli mennyt hyvin, mutta sitten nilkka meni paskaksi ja olin 2 kuukautta sivussa. Sitten pelattiin europelejä ja tulin kuntoon. Pystyin pelaamaan, mutta en ollut missään täydessä kunnossa. Luulen, että se oli käännekohta, kun pelattiin Belgradissa Partizania vastaan. Se peli meni minulta täysin penkin alle. Meillä oli hyvä kilpailutilanne topparin tontilla, kun siinä oli Juhani Ojala, Mathias Lindström ja Peter Magnusson. Tiesin, että voi olla näin, etten tule jatkamaan tässä seurassa.
Kun oli selvää, ettei Kärkkäisen ura jatku HJK:ssa, alkoi hän kauden päätyttyä kartoittamaan vaihtoehtojaan päätyen lopulta AC Ouluun.
– Jo silloin oli KuPS vaihtoehtona, mutta eivät kuitenkaan tarvinneet joulukuussa. Olisin voinut odottaa muitakin vaihtoehtoja. Oulu tarjosi diiliä ja halusivat minut kovasti sinne. Päätin, että menen tsekkaamaan minkälainen homma heillä on siellä, Kärkkäinen avaa.
AC Oululla ilmeni kuitenkin vakavia talousongelmia ja liigalisenssin saaminen seuraavalle kaudelle alkoi näyttämään epätodennäköiseltä. Lopulta liigalisenssi evättiin ja Oulu tipahti sarjaporrasta alemmas ykköseen. Kärkkäinen pakkasi kamppeensa ja palasi Kuopion Palloseuraan pelaamatta yhtään liigaottelua oululaisten paidassa.
– Tein selväksi, etten mihinkään ykkösdivariin mene pelaamaan, Kärkkäinen lataa.
– Olihan se vähän jännää aikaa. Olin 3 kuukautta siellä ja vähän löysässä hirressä. Odotettiin päätöstä, mutta se vain siirtyi ja siirtyi. Tehtiin valituksia ja kaikkea tämmöistä. Sikäli se oli stressaavaa pelaajille ja taustoillekin. Minulle, Hurmeen Jarkolle ja (Frank) Jonkelle oli sanottu, että voimme lähteä, jos ei tule lisenssiä. Sitten tuli KuPS kuvioihin ja menin sinne, Kärkkäinen muistelee.
Kärkkäinen sai lopulta saatavansa Oulusta.
– Ei palkat tulleet ajallaan, mutta tulivat loppupelissä.
KuPS oli sijoittunut juuri edellisenä kautena komeasti hopealle ja sitä mukaan odotukset olivat nousseet.
– Se oli muuttunut viime kerrasta, mitä olin siellä. Ari Lahti oli alkanut panostamaan, eikä ollut enää niin tiukkaa kuin silloin. Pystyttiin hankkimaan suhteellisen hyviä pelaajia ja oli hyvä materiaali. Ei kuitenkaan hommat välttämättä toimineet niin hyvin. Monena vuotena resursseja olisi ollut, mutta aina on jostain kiikastanut. Itseäkin vähän turhautti, kun tiesin, että olisi resursseja toimia paremminkin.
Paluu mastokaupunkiin
Kahden KuPS:issa vietetyn kauden jälkeen Kärkkäisen oli aika jälleen tehdä comeback, tällä kertaa Lahteen. Iso vaikutin Kärkkäisen siirron takana oli Kuhnureiden tuolloinen pääkäskyttäjä, nykyinen U-21 maajoukkueen päävalmentaja, Tommi Kautonen
– Päätin, että menen Etelä-Suomeen päin mieluummin. ”Auge” oli koittanut jo pari kautta saada minua tänne.
– Tunsin seuran, (Jussi) Lumion ja muut. Tiesin, että luultavasti saadaan hyvä joukkue jalkeille. Tykkäsin Augesta valmentajana ja hänen tyylistä. Sikäli Auge teki minuun vaikutuksen, että hän ohjasi tosi intohimoisesti ja pelaajakohtaisesti. Erilaista, mitä muualla oli tullut. Tykkäsin, että hän antoi konkreettisia neuvoja minullekin, kun pelasin keskikentällä. Varsinkin, kun hän on ollut keskikenttäpelaaja. Hän vaati treeneissä ja jos teit väärin, niin siitä tuli palautetta.
Lahden kausi 2013 alkoi murheellisesti ja alkukesästä Kautonen sai potkut. Hänen tilalleen ”palomiestehtäviin” Lahti pestasi Juha Malisen.
– Harmi, että alkukausi meni silleen, että Auge sai fudut. Alkukaudesta oli huonoa tsägää, kun moni jätkä loukkaantui samaan aikaan. Se on kriittistä näissä jengeissä, jos avainpelaajia on paljon sivussa, niin kyllähän se näkyy. Minä ja Sinisalon Jukka oltiin sivussa ja tultiin takaisin vasta, kun Auge oli heitetty ulos.
– Palasin heti Malisen ensimmäiseen peliin. Hävittiin vielä se peli, mutta sitten voitettiin JJK. Malinen teki hyvän muutoksen. Siinä oli paljon tekijöitä. Saatiin jätkiä kuntoon ja iso tekijä oli sinä vuonna, että Malinen pisti ”Rafun” kärkeen. Ei oltu saatu tehtyä maaleja ja Rafu teki maaleja, niin sillä oli älytön vaikutus, Kärkkäinen jatkaa.
Lopulta Kuhnurit sijoittuvat kauden 2013 päätteeksi viidennelle sijalle.
Eteenpäin on menty – vai onko sittenkään?
Onko FC Lahti muuttunut mihinkään suuntaan Kärkkäisen aikana?
– Totta kai nyt tuntuu, että sen aikana kun olen ollut tässä, niin on muuttunut. On saatu markkinointitoimintaa paremmaksi, mikä on tietysti hyvä trendi. Tämä on ollut solidia keskikastin tarpomista, mutta joka vuosi olisi ollut mahdollisuus mitalisijoille. Tai näin ainakin minä olen sen nähnyt. Yksi pronssi on saatu tässä viiden kauden aikana, mitä olen ollut.
Kärkkäinen aloittaa Lahdessa tosiaankin jo viidennen kautensa peräkkäin. Mikä on saanut miehen pitämään asemapaikan Lahdessa näin kauan?
– Ei ole kiinnostanut paljon muuallekaan lähteä, Kärkkäinen heittää.
Kärkkäinen oli lähellä siirtyä kauden 2015 alla ruotsalaiseen Assyriska FF:ään, joka pelasi Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kärkkäinen kävi seurassa testijaksolla ja onnistui vakuuttamaan joukkueen valmennusjohdon. Hänelle tarjottiin sopimusta, mutta hän ei siihen tarttunut tulevan perheenlisäyksen vuoksi. Lopulta kuvio kääntyi niin, että Lahden sopimuspelaaja Jani Tanska siirtyi Assyriskaan ja Kärkkäinen puolestaan solmi sopimuksen Lahden kanssa.
Jossittelemaan ei mies ole jäänyt.
– Olin sinne Ruotsiin lähdössä, mutta sitten oli poitsua tulossa, niin päätin jäädä. Turha sellaisia on miettiä, kun noita voi miettiä jokaisen seuravalinnan kanssa. Aina on jotain vaihtoehtoja ja sitten teet jonkun valinnan. Se on ihan hullua missään elämän valinnoissa miettiä jälkikäteen, sillä sattuma ja muu näyttelee niin isoa roolia.
Ulkomailla pelaamista ei ole poissuljettu, vaikka kausi kaudelta se on epätodennäköisempää.
– Se riippuu sitten. Voisin asua jossain muuallakin kuin Suomessa, on se sitten pelata tai tehdä jotain muuta. Riippuu paikasta ja monesta muusta tekijästä, varsinkin nyt, Kärkkäinen viittaa perheeseensä.
Kärkkäinen on pelannut Veikkausliigassa yhtä jaksoisesti vuodesta 2005. Miten liiga on muuttunut tuona aikana?
– Olosuhteet ovat parantuneet ja jengit nuortuneet ihan helvetisti. 2005 vuonna HJK, Haka, MyPa ja TamU olivat jengit, jotka voisi sanoa, että tasaväkisesti taistelivat mestaruudesta. 2008 – 2009 tuli taloudellinen murros, joka vaikutti. Ei pelkästään Suomessa. Ne jengit mitkä äsken luettelin, niin ainoastaan HJK on enää liigassa. Niillä oli tosi kokeneet jengit, Kärkkäinen miettii.
Jalkapallo on pelinä kehittynyt tuosta ajasta ja evoluution muovaamana joukkueet pelaavat erilaista jalkapalloa kuin kymmenen vuotta sitten.
– Nykyään on pelaavampaa fudista. Trendit tulevat muualta aika paljon millaista peliä pelataan. Valmentajatkin näkevät asioita erilailla, miten pyritään pelaamaan. Nyt on paljon enemmän pelejä, kun on kolminkertainen sarja. En tiedä miten olisi, jos vielä pelattaisiin kaksinkertaista sarjaa ja olisi enemmän jengejä. Sekin vaikuttaisi varmasti positiivisesti pelin tasoon, koska ei olisi niin tiukkaa sarjaohjelmaa. Nyt vaikuttaa pelin tasoon, että on niin intensiivisellä tahdilla pelejä, Kärkkäinen puntaroi.
Kannattajakulttuuri on mennyt Kärkkäisen peliuran aikana selvästi eteenpäin. Yleisön kannustus on iso tekijä otteluissa.
– Onhan se ihan selvästi.
– Yksi iso elementti on yleisö tai sen puute. Tuo yleisölle itsekin parempaa fiilistä, kun on enemmän yleisöä.
Olosuhteet ovat myös pikkuhiljaa parantuneet.
– Hitaasti ovat parantuneet, mutta parantuneet kuitenkin. On tullut hyvää stadionia, se on iso tekijä. Lahteenkin pitäisi saada jalkapallostadion, Kärkkäinen esittää kainon toiveen.
Kärkkäinen kokee olevansa pelaaja parhaassa iässään, eikä lopettaminen ole käynyt mielessäkään.
– Ei minulla ole kunnon puolesta mitään ongelmaa. Nyt tietää fiksummin, mitä tehdä. Kokemus on aina tärkeää. Kun on niitä kilometrejä alla, niin sitten osaa käyttää sitä hyödyksi.
– Enköhän pelaa niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Se on aika lailla ainut kriteeri. Ja jos joku huolii. Kuitenkin tämä on sen verran mukavaa hommaa ja saa vain tietyn ajan tehdä. Itse ajattelen, että ainakin vielä haluan pelata.
Lahdella on kasassa liigan lähes nuorin joukkue, jossa Kärkkäisellä on kokemuksensa puolesta tärkeä rooli johtavana pelaajana. Hän ei ole kuitenkaan ottanut itselleen saarnamiehen roolia.
– Tuolla Huuhkan Tonit hoitaa paremmalla tietotaidolla kehonhuollot ja muut. Enemmän se on sitä kentällä ohjausta tai vaatimista nuoremmille pelaajille. En sinänsä pukukopissa kenellekään mitään paasaa. Aika hyvin valmentajat ovat ottaneet kopin siitä. Ohjaaminen ja heidän pelinsä läpi käyminen on erilaista, mitä se oli mulla tuon ikäisenä. Se on hyvä ja tärkeä kehityssuunta, että palautetta annetaan paljon. Tietenkin enemmänkin voisi antaa.
Parhaita puolia jalkapalloilijan työssä on useita, vaikka mukaan mahtuu myös niitä huonojakin puolia.
– Tulee pitkän kauden aikana kaikennäköistä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin juttuja. Se on yksi tekijä tässä jutussa. Se on just tärkeätä, ettei se tylsää ainakaan ole. Saa onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita ja ne ovat molemmat ihan tärkeitä. Muutenhan se olisi ihan helvetin tylsää, jos olisi pelkkää ylämäkeä niin kuin elämässä ylipäätänsäkin. Sinänsä tietynlailla on paljon vapaa-aikaa ja toisaalta ei ole. Et päätä paljoa omista aikatauluista, mutta jos on vaikka yhdet treenit päivässä, niin on aikaa tehdä muutakin. Tämä ei ole kuitenkaan 8 – 16 asti duunia.
Populaarikulttuurin suurkuluttaja
– Iisalmessa kaveripiirit tulivat muualta kuin urheilusta. Yläasteella tuli kulutettua paljon populaarikulttuuria, katseltua elokuvia ja kuunneltua musiikkia. Aika isot levykokoelmat on olemassa. Toki sekin on vähän jäänyt. Nyt aikalailla perhe-elämä vie ajan, luen enimmäkseen.
Kärkkäinen ei radiota ole juurikaan kuunnellut, vaan uutta musiikkia on haravoitu muista ehtymättömistä lähteistä. Nyt hän kertoo uuden musiikin etsimisen jääneen vähemmälle, mutta kuuntelee edelleen vanhoja hyviä levyjä.
Kärkkäinen on varautunut uran jälkeiseen elämään opiskelemalla Helsingissä yliopistossa valtiotieteitä.
– Vieläkin olen yliopiston kirjoilla, olen ollut aika monta vuotta. Se ei niin tiukkaa ole edennyt. Paljon tulee luettua ja opiskeltua yleisesti. Ei niin formaalin koulutuksen kautta.
Kärkkäisen suusta tulee ulos rauhalliseen tahtiin varsin järkevän kuuloista puheensorinaa. Itseään hän kuvaa rennonpuoleiseksi ihmiseksi, joka tavoittelee mielenrauhaa.
– Olen aika rento, en paljoa stressaa mistään. Aika semmoinen stoalainen elämäntapa. En stressaa asioista mihin en itse voi vaikuttaa ja nykyhetkessä koittaa elää.
Kärkkäisen harrastuksista, mieltymyksistä ja olemuksesta voisi häntä kuvata ”suurena ajattelijana”. Tämän väitteen hän kuitenkin tyrmää naurahtaen.
– Ei voi. Se, että lukee, niin ei vielä silloin voi pitää suurena ajattelijana.
Kausi 2017
Kärkkäinen oli sivussa kauden ensimmäiset kaksi ottelua. Vierasottelut SJK:ta ja Ilvestä vastaan päättyivät 1-1 –tasapeleihin.
– Siinä tuli keväällä FC Infonettiä vastaan pieni murtuma jalkapöytään. Ihan mitätön, mutta piti pitää sen takia kipsiä kuusi viikkoa.
HIFKiä vastaan pelatussa vierasottelussa Kärkkäinen teki paluun viheriölle, kun hänet vaihdettiin kentälle puoliajalla Loorents Hertsin tilalle. Peli päättyi makeaan 2-1 vierasvoittoon Mikko Kuninkaan iskemän loppuhetkien maalin turvin.
Kärkkäistä on monipuolisuutensa takia totuttu näkemään niin puolustuslinjassa kuin keskikentällä puolustavassa roolissa. Kannattajien keskuudessa häntä on ajoittain kovaan ääneen toivottu keskikentälle. HIFK-pelissä hän pelasi keskikentällä. Mies itse viihtyy paikalla kuin paikalla.
– Se riippuu täysin miten muut ovat kunnossa. Ei sen suhteen ole hirveen väliä, molempia tykkään pelata. Jos keskikentällä pääsee hyvää puolustavaa roolia pelaamaan ja käyttämään omia vahvuuksia niin se on kivaa.
Kärkkäinen tiedostaa oman roolinsa ja vaatii itseltään tällä kaudella paljon.
– Taas on suhteellisen nuori jengi, onneksi on saatu muutamia kokeneempia pelaajia. Paljon riippuu terveystilanteesta, pysyykö esimerkiksi ykkösveskari kunnossa. Henkilökohtaisestikin pitää onnistua. Kokeneena pelaajana pitää saada onnistunut kausi, niin sekin auttaisi paljon.
Lahdessa riittää nuoria lupauksia, joista on jo kohistu mediassa. Kärkkäiseen kukaan ei ole kuitenkaan vielä tehnyt vaikutusta.
– Ei kukaan. En nosta ketään framille, etteivät ne ylpisty liikaan, Kärkkäinen heittää virne kasvoillaan.
Hän antaa loistavan neuvon nuorille huippuammattilaisuutta tavoitteleville pelaajille.
– Hinta, mikä siitä pitäisi maksaa oli paljon kovempi, mitä minä tajusin. Voi sanoa missä tahansa asiassa, että jos haluat menestyä, selvitä hinta, mitä se maksaa ja maksa se.
Siispä, sinä jalkapalloammattilaisuudesta Euroopan kentillä unelmoiva futisjuniori, joka tätä juttua luet: luettuasi alta Kärkkäisen vinkit itsesi sivistämiseen, kaiva nappulakengät sekä pallo kaapista esiin ja lähde ulos harjoittelemaan. Stoalaisuutta huokuva savolainen on puhunut.
Pyry Kärkkäinen suosittelee:
Elokuva: Reservoir Dogs
Kirja: Nassim Nicholas Talebin ”Black Swan”.
Musiikki: Nick Cave & The Bad Seeds
Teksti: Miko Heikkinen
