Haastattelupäivänä 61 vuotta täyttänyt Jouko ”Jokke” Vuorio on persoona isolla P:llä. 18 vuotta FC Lahden hierojana toiminut Vuorio on nähnyt seuran nousu- ja laskukaudet läheltä. Tuo samainen mies on elänyt ja hengittänyt urheilua sen eri muodoissa päivästä yksi lähtien. Mitä Vuorio on matkan varrella nähnyt ja mitä sanottavaa hänellä on? Osoitetaan spottivalo vaihteeksi henkilöön, joka ei normaalisti parrasvaloissa paistattele. Puheensorinalle ei tunnu tulevan loppua, kun nauhuri lyödään käyntiin.
Historia
Vuorio on ollut mukana aina vuodesta -65 asti joukkueurheilussa jossain joukkueessa. Lajirepertuaariin ovat kuuluneet muun muassa jääkiekko, jalkapallo ja käsipallo. Jääkiekon parissa mies eteni pitkälle pelaten lajia toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Kiekkoreippaassa, Jukureissa ja Heinolan Peliitoissa. Jalkapallossa Vuorio oli FC Kuusysin miehiä ja plakkariin napsahti mm. B-junioreiden SM-hopea. Myöhemmin Vuorio pelasi kuningaslajia miesten kakkosessa Lahden Palloseurassa. Pelasipa hän käsipalloakin kakkosessa.
Metallihommissa Makronilla Vuorio ansaitsi leipänsä 20 vuotta kunnes 90-luvun alussa lama-aika alkoi nakertaa leipää kapeammaksi. Työt vähenivät ja porukkaa oli harvennettava. ”Vanhat parrat”, jotka aikaisemmin olivat luvanneet väistyä sivuun töiden hiljetessä, olivat nyt hiljaa, kun kysyttiin vapaaehtoisia lähtemään lomille. Vuoriolla oli kaksi pientä lasta ja talo remontin alla, mutta lopulta hän ilmoittautui kiroten vapaaehtoiseksi. Vuorio oli jo 80-luvulla harkinnut hierojan ammattia, mutta tuolloin aika ei ollut vielä otollinen. Nyt aika oli oikea.
– Vaimo luki Hesarista, että hierojakouluun haetaan opiskelijoita ja sanoi, että ”jos et sinä laita hakemusta niin minä laitan sinun puolesta”, Vuorio muistelee.
Sinä päivänä ei ollut vielä Pajulahtea tai Vierumäkeä, missä nykyään koulutetaan hierojia liukuhihnatuotantona. Lahdessa kyllä toimi tuolloin yksityinen hierojakoulu, mutta se ei mielellään ottanut paikallisia opiskelijoita, etteivät he valmistuessaan jääneet nurkkiin pyörimään vieden mahdollisia asiakkaita. Eipä Vuoriota muutenkaan kyseinen koulu houkutellut johdossa olevien persoonien takia, joten hän suuntasi Helsinkiin ja valmistui sieltä vuonna -93. Sille tielle Vuorio on myös jäänyt. Vuorio päätyi divarissa pelanneen FC Kuusysin hierojaksi.
– Penttisen Pekka oli siellä jo silloin huoltajana. Pekosen Esa pyysi hommiin Kyykkään. Kangasahon Kari oli valmentajana ja Even Matti joukkueenjohtajana. Myös Luciano oli siellä. Sitten tuli seurojen yhdistyminen FC Lahdeksi. En heti ensimmäiseen löylyyn tullut, mutta vuonna -99 astuin riviin, kun ”Peksa” pyysi, että kerkeäisinkö. Pelicansissa tuurailin kevättalven -95, Vuorio taustoittaa.
Hieronta
Suuri osa tavantallaajista on joskus käynyt hierojan pakeilla hoidattamassa kipeätä niskaansa tai kuntosalitreenin myötä jumiin vetänyttä lihaksistoaan. Urheilijalle oma keho on kuin instrumentti, josta tulee pitää huolta. Hieronta on siihen yksi oiva keino.
– Hieronnan avulla saadaan kuonat ja veri liikkeelle sekä lihaksista jännitys pois, Vuorio kertaa hieronnan vaikutusmekanismeja.
Hieronnassa on tärkeä kuunnella asiakasta ja joukkueurheilussa pitää ottaa huomioon myös muita erilaisia asioita.
– Jalkapallossakin tietysti täytyy ottaa huomioon, että kaikki on erilaisia. Kaverilta pitää kysellä, että mikä on fiilis ja mitä hierotaan. Pitää olla kartalla, että mitä joukkue on tehnyt. Onko kova peli tulossa vai onko ollut kova treeni? Ei saa hieroa liian kovaa, eikä liian hiljaa. Onko joku vammakohta, mikä pitää jättää väliin. Ei tässä mitään taikatemppuja tehdä, Vuorio avaa.
Hierojan voi kuvitella toimivan eräänlaisena urheilumaailman baarimikkona, jolle kerrotaan omat huolet ja murheet. Siitäkin syystä luottamuksen pitää pelata puolin ja toisin.
– Hierojalla pitää olla luottamus pelaajien kanssa. Pitää olla luottamus valmennukseen ja fysiikkavalmennukseen. Hieroja ei saa olla mikään juorukello, mutta voi sanoa valmentajalle, jos tuntuu että jätkät valittavat, että mennään liian kovaa.
Joukkueurheilussa yleisesti ja niin myös FC Lahdessa osa pelaajista vaihtuu kausien välillä. Pukukopissa vilisee persoonia ja kansalaisuuksia laidasta laitaan. Onkin tärkeää omata taidot kanssakäymiseen ihmisten kanssa, jos työskentelee tuollaisessa ympäristössä.
– Jos uusia pelaajia tulee, niin ei siinä montaa tuntia tarvitse katsella, että minkälainen jätkä kyseessä. Voi vähän heitellä läppää ja koitella, että onko tämä huumori- juttumiehiä. Se on aina mielenkiintoista, Vuorio naureskelee.
– Ulkomaalaisia pelaajia on paljon. Oma kielitaitoni on ”baaritiski englantia”, mutta aina on tultu toimeen. Elekieltä ja sanoja sinne tai tänne. Kun olet avoin, niin kyllä se siitä lähtee. Ei ole hommat jäänyt koskaan tekemättä tai sanattomaksi. Jos ei muu auta, niin rupeaa pokkana heittämään suomea. Muutaman sanan kun opettelee esimerkiksi portugalia tai venäjää, niin se aina laukaisee vähän tilannetta, Vuorio vinkkaa.
Vuorio on pelaajiston käytettävissä kahtena kertana viikossa. Hän näkee harjoituskauden ongelmallisena siitä syystä, että loukkaantumisriskit kasvavat kauteen valmistautumisen ollessa kiivaimmillaan.
– Se on hankalaa hierojalle, fysiikalle ja valmentajalle, kun alkaa tärkeät pelit. Nuoria pelaajia on paljon. Pitäisi harjoitella laadukkaasti ja fysiikkaa tehdä silleen, että siitä on jotain hyötyä, eikä vain sen takia että tehdään. Sitten pitäisi pelatakin ja olla pelikunnossa viikolla tai viikonloppuna.
– Joku Hauhian Mikko, niin eihän se sitä heilauta. Kauhea kokemus ja kroppa on kunnossa 24/7 12 kuukautta vuodessa. 16 – 19 vuotiaiden jätkien pitäisi kehittää vaikka voimaa jalkoihin, niin kaikki ei palaudu, kun siihen päälle on pallotreenit. Silloin on loukkaantumisriski, kun paikat ovat kireinä. Kovaa ei voi hieroa. Ei olisi mitään ongelmaa, jos olisi iso rinki. On siinä haastetta, Vuorio päivittelee.
”Älä elehdi!”
Seuran taustavaikuttajista Vuorio nostaa framille muutaman henkilön, jotka ansaitsevat tulla muistetuksi.
– Heti tulee mieleen legendaarinen Penttinen, seuran vääpeli ja kopin sydän. Eihän homma muuten pyörisi. Korvaamaton työ sillä puolella. Harvoin tulee kukaan kiittämään, mutta täytyy hattua nostaa Lumion Jussille. Hän on ollut mukana koko seuran historian ja tekee käsittämättömän kovaa duunia siellä takana. En tiedä olisiko seuraa olemassa, jos ei Jussia olisi ollut tuossa. Konttorissa Päivi (Arpiainen) on tehnyt kovaa duunia pitkään. Kaikki vapaaehtoiset, niitä ei koskaan kiitetä liikaa koskaan. Heistä on uskomaton apu. Samoja naamoja siellä on pyörinyt kymmeniä vuosia, Vuorio kiittelee.
Pelaajista eniten mieleen on jäänyt itse Jari Litmasen tulo seuraan ja kaikki se hälinä, joka siitä seurasi.
– Oma hässäkkänsä siinä oli, kun Jari tuli seuraan. Näki kuinka päättäväinen ja määrätietoinen hän oli harjoituksiin tullessa. Se mitä tehdään, niin tehdään kunnolla. Jos ei onnistu, niin tehdään niin kauan että onnistuu. Näki, että hän on pelannut vähän isommissakin sarjoissa.
Tarkkasilmäisimmät tai tarkkakuuloisimmat ovat saattaneet kotipeleissä huomata, miten tunteella Vuorio elää pelin tiimellyksessä pelin aikana. Tästä(kin) johtuen Vuoriolle on sattunut hauskoja tilanteita.
– Nyt olen päättänyt, että olen hiljempaa ja olinkin viime vuoden. Tuomareiden kanssa olen ollut eri mieltä muutaman kerran. Erotuomari Dennis Antamon kanssa on muutaman kerran vaihdettu mielipiteitä. Hän huusi kerran pelissä, että ”otahan Beatles rauhallisesti”, viitaten Vuorion näyttävään hiuskuontaloon.
– Pokka petti siinä. Seuraavassa pelissä hän morjesteli siinä, niin huusin, että ”Beatlesin pojilta terveisiä”.
Antamo on selvästikin huumorimiehiä.
– Viime talvena oli joku Liigacupin peli Mukkulan kuplahallissa. Olin niin hiljaa kuin ikinä voi. Puoliajalla Antamo käveli suoraan siihen vaihtopenkille ja sanoi, että ”älä elehdi”. Se on jäänyt loppuiäksi mieleen, Vuorio nauraa.
”Jokke” penää myös pelaajilta enemmän tunnetta peliin.
– Pelaajilla sellaista heittäytymistä siihen mukaan. Peleihin pitää ruveta keskittymään paria päivää ennen ja kun kentälle marssitaan, siinä pitää olla tappamisen meininki.
Tulevaisuus
Kysyttäessä Vuorion tulevaisuudensuunnitelmia vastaus on kuin Teemu Selänteeltä konsanaan.
– Mennään vuosi kerrallaan ja terveyden ehdoilla kaikki.
– Tykkään hommasta, mutta kaikki tiet tulevat päähänsä ja kukaan ei ole korvaamaton. Olisi hienoa saada joskus nauttia eläkepäivistä terveenä mahdollisimman pitkään. Pitää arvostaa terveyttä ja sitä mitä on. Haaveillakin pitää, se pitää mielen virkeänä.
Omaa manttelinperijää Vuorio ei ole valmiiksi vielä miettinyt, mutta uskoo sellaisen löytyvän.
– Varmasti helposti löytyy. Kannattaa sellainen kaveri olla, että sopii mentaalipuolelta koppielämään ja huumoriin. Töitä saa kyllä tehdä. Ei se yhden miehen show koskaan ole ollut. Aina on hyvä, jos on vähän kokemusta joukkueurheilusta.
Vuorio toivoo näkevänsä päivän, jolloin FC Lahti pelaa remontoidulla Kisapuiston Stadionilla.
– Kisapuiston stadionhanke pitäisi pistää liikkeelle ja saada homma sille tasolle mille jalkapallo kuuluu. Pitäisi kilpailuttaa, se olisi kaikkien etu. FC Lahdelle olisi tosi tärkeä homma, että olisi oma kotipesä. Sen päivän kun näkisi, niin se olisi hienoa.
Ensi kaudesta Vuorio odottaa paljon. Kaiken napsahtaessa kohdalleen Kuhnurit voivat olla kauden 2017 yllättäjäjoukkue.
– Mielenkiintoinen ja potentiaalinen joukkue, jos kaikki rapsahtavat kohdalleen. Terveys on ennen kaikkea tärkeä asia. Miten saadaan joukkue pidettyä terveenä? Odotan tosi mielenkiinnolla. Joukkue ei ole yhtään heikentynyt ja on ehkä monipuolisempi kuin viime kaudella.
– Me olemme tämän vuoden yllätysjoukkue ja moni on vielä ihmeissään. Jos vaan ei tule isoja loukkaantumissumia ja saataisiin samanlainen pelihuumori kuin viime syksyllä. Toivottavasti saataisiin mukava lähtö kauteen, ettei tarvitsisi takamatkalta lähteä. Joukkue on hyviä persoonia täynnä, joten hengeltään se tulee olemaan hyvä. Ei muuta kuin ”palloo pelliin ja taistelua”, Vuorio päättää.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Kim Kallström
