Yksi kaikkien aikojen lahtelaisjalkapalloilijoista, 38 vuoden ikään ehtinyt Kari Arkivuo, päättää komean pelaajauransa tähän kauteen. FC Lahdessa kapteeninauhaa kahden viime kauden aikana kantanut Arkivuo on ehtinyt urallaan pelata jalkapalloa ammatikseen neljässä eri maassa, ja hän edustanut Suomen A-maajoukkuetta peräti 56 ottelussa. Raskaan työn raatajana tunnettu Arkivuo on noussut kannattajien suosikkipelaajaksi lähes missä tahansa hän on pelannut, mutta itsestään hän ei ole koskaan pitänyt suurta meteliä. Ehkä siksikin rauhalliseksi ja vaatimattomaksi tiedetyn Arkivuon uran käänteistä tai henkilökohtaisista ajatuksista ei tiedetä kaikkea. Vielä.
Lapsuus ja nuoruusvuodet – Launeen kentän kasvatti
Kesäkuun 23. päivänä vuonna 1983 syntyneen Arkivuon perheeseen kuului isän ja äidin lisäksi kaksi isoveljeä. Ensikosketus kuningaslajiin tapahtui hyvin perinteiseen tapaan. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Toinen isoveljistä oli jo aloittanut osaltaan jalkapalloharrastuksen ja niin myös perheen kuopuksen tie vei FC Kuusysin järjestämään talvinappulakouluun.
– Taisin olla kuusivuotias silloin. Siitä se innostus sitten lähti, Arkivuo aloittaa.
Arkivuot asuivat Launeella lähellä ”Launeen Wembleytä”, jonka samettisella kentällä saattoi 90-luvun alkupuolella nähdä usein tulevaisuuden A-maajoukkuepelaajan hiomassa taitojaan. Kuusysin 83-ikäluokan joukkueeseen kuulunut Arkivuo muistelee omaan ikäluokkaansa kasautuneen poikkeuksellisen paljon lahjakkuutta.
– Meillä oli tosi hyvä jengi ja kova kilpailuhenki. Turnaukset menivät melkeinpä voitosta voittoon. Meidän joukkueessamme pelasi Niklas Tarvajärvi ennen kuin hänen perheensä muutti Helsinkiin. Aika hyvin, että joukkueestamme nousi kaksi pelaajaa A-maajoukkueeseen.
Paikallisvastustaja FC Reippaan puolella 83-ikäluokassa pelasivat muun muassa FC Lahteakin urallaan edustaneet Kalle Eerola ja Tommi Vartiainen.
Laitahyökkääjäksi pääsääntöisesti istutettu nuori Arkivuo oli kiinnostunut tekniikkakilpailuista, joihin hän syksyisin treenasi päämäärätietoisesti. Harjoittelu tuotti tulosta ja tekniikkakilpailuissa Arkivuo putsasi pöydän useaan kertaan. Jo varhaisessa vaiheessa omaa taivaltaan Arkivuo sai isältään kullanarvoisen vinkin liittyen harjoittelemiseen, josta oli hyötyä myöhemmin uralla.
– Isä sanoi, että treenaa molempia jalkoja. Siitä se minun molempijalkaisuus lähti. Alun perin oikea jalkani oli vahvempi, mutta treenasin enemmän vasenta.
Vaikka jalkapallo oli saanutkin pelaajanalusta vahvan otteen, hoiti Arkivuo koulunsa moitteetta ollen sanojensa mukaan ”kasin oppilas”. Kaksi ensimmäistä luokkaa hän suoritti Lähteen koulussa, jonka tiloissa on 90-luvun alkupuolelta lähtien toiminut kirjasto. Neljä seuraavaa vuotta kului Länsiharjun ala-asteella, yläasteen ja lukion Arkivuo suoritti puolestaan Salpausselässä.
Jääkiekkoa Arkivuo kokeili parina talvena, mutta se ei vienyt mukanaan. Jo pienenä hänen päähänsä oli pesiytynyt haave jalkapalloammattilaisuudesta ja jääkiekko sai jäädä. Arkivuo oli eittämättä jonkin sortin lahjakkuus, muttei kuitenkaan mikään superlupaus.
– En ole kauheasti ollut poikamaaotteluissa. Olen ollut mukana piiri- ja aluejoukkueissa, mutta olisiko minulla vain kolme poikien maaottelua tilillä. Leirit antoivat lisämotivaatiota ja treenasin kahta kauheammin, että pääsisin uudestaan mukaan.
Ensiaskeleet ammattilaisena
FC Lahti perustettiin Kuusysin ja Reippaan raunioille vuonna 1996 Arkivuon ollessa tuolloin 13-vuotias. Arkivuon ottaessa ensiaskeleita Lahden harjoitusringissä vuosituhannen vaihteessa, oli seura vielä varsin nuori ja se haki omaa paikkaansa kaupunkilaisten sydämessä.
Kuusysin kasvatti Arkivuolle FC Lahti kuitenkin merkitsi jo jotain ja hän oli käynyt aktiivisesti katsomassa seuran pelejä.
– Se oli siinä muutaman vuoden ollut ja pidin FC Lahtea isona juttuna.
Kauden 2000 Arkivuo pelasi vielä Kolmosta FC Pallo-Lahdessa. Ensimmäinen kausi aikuisten tasolla osoittautui epäonniseksi.
– Minulla oli pitkä mysteerinen vaiva, joka ei koskaan selvinnyt. Kipu tuli alaselkään ja pakaraan. En montaa peliä sinä vuonna pelannut. Kävin monenlaisissa hoidossa ja se onneksi sitten parantui. Tammikuussa 2001 vaiva oli hävinnyt kokonaan, Arkivuo hämmästelee yhä.
Lahden liigajoukkuetta luotsasi kaudella 2001 Jari Pyykölä ja hän otti 17-vuotiaan kotikaupungin kasvatin mukaan liigajoukkueen treenirinkiin talvella. Luiden ympärillä ei ollut vielä lihaa nuorella poikasella samalla tavalla kuin kokeneemmilla joukkuekavereilla ja harjoituksissa ”Kallu” lempinimeä totteleva Arkivuo kokikin fysiikan lait käytännön tasolla katsellessa maailmaa usein kentän pinnalta. Mylly kannatti kuitenkin käydä läpi. Toukokuun 3. päivänä vuonna 2001 Arkivuo debytoi Veikkausliigassa, kun Lahti pelasi kotonaan FC Interiä vastaan. Peli päättyi Interin 0-2 -vierasvoittoon, joten mitään mainittavia sankaritekoja ei jäänyt historian kirjoihin.
– Ei ole hirveästi muistikuvia debyytistä. Vähän sitä debyyttipeliä katselin Youtubesta, että vasemmalla laidalla pelasin.
Kaudella 2001 Arkivuo pelasi vielä pääsääntöisesti reservijoukkue Pallo-Lahdessa, joka oli noussut Kakkoseen. Veikkausliigassa vastuuta tuli lopulta yhteensä neljässä ottelussa. Ensimmäinen liigaosuma syntyi Tampere Unitedia vastaan vieraskentällä ja tuo maali on katsottavissa Lahden Youtube-tililtä samaan tapaan kuin aiemmin esiin nostettu Inter -peli.
– Hyvä, että pääsin edes treenaamaan edustusjoukkueen mukana, siinä kehittyi paljon.
2002–2004 kausina vastuu Lahdessa kasvoi pikkuhiljaa ja osaaminen sitä mukaa. Valmennusvastuun Pyykölän jälkeen oli ottanut kaudesta 2002 lähtien Harri ”Hape” Kampman.
– Välillä tulin vaihdosta kentälle ja osan peleistä olin avauksessa. Sain vastuuta nuorena pelaajana ja pidän sitä tärkeänä. Fysiikkani ei ollut vielä liigatasolla, mutta se kehittyi vuosien aikana. Hape antoi vastuuta nuorelle pelaajalle, vaikka esitykset vaihtelivatkin. Siitä kiitos Lahdelle ja Hapelle.
Arkivuo nousi myös Pikkuhuuhkajien vakiokalustoon ja tuolloin Suomen U-21-maajoukkuetta valmensi nykyinen Huuhkajien päävalmentaja Markku ”Rive” Kanerva.
Keväällä 2004 aika tuntui pysähtyvän, kun mastokaupungin kasvatti Jari Litmanen palasi ulkomaankiertueeltaan tehden vuoden mittaisen sopimuksen Lahden kanssa. Arkivuo kertoo, että oman nuoruuden idolin saaminen joukkuekaveriksi oli huimaa.
– Olihan se iso juttu! Tuli katsottua treeneissä kaikkea, mitä hän teki ja pyrin ottamaan mallia. Oli se sitten vaan syöttödrilli, niin miten hän pelinomaisesti harhautti siinä. Jari oli hyvänä esimerkkinä minulle. Hän oli oma esikuvani nuoruudessa, niin oli hienoa pelata ”Litin” kanssa.
Litmasen paluu oli kova juttu muillekin. Litmasen paluuottelua saapui seuraamaan Lahden Stadionille lähes 13 000 silmäparia.
Arkivuon läpimurto Veikkausliigan eliittiin tapahtui viimeistäänkin kaudella 2005. Alkukausi oli siitä huolimatta haastava henkilökohtaisesti.
– Muistan omalta kohdalta, että olin kipeä ennen kauden alkua ja kevätkausi oli osaltani tahmea. Vasta kesällä ja syksyllä alkoi mennä paremmin.
Tuolla kaudella nimivahvaa Lahtea povattiin kausiennakoissa jopa mestaruustaisteluun MyPan vanavedessä. Joukkueeseen oli hankittu esimerkiksi lopulta seuralegendan asemaan kohonnut Rafael, hyökkääjäkolossi Mika Kottila, ulkomaitakin kiertänyt Sami Mahlio ja paluumuuttajana hankittu jämerä toppari Heikki Haara. Mestaruus jäi kaukaiseksi haaveeksi sijoituksen ollessa lopulta kuudes. Oliko pilviin asti kohonneilla odotuksilla lamaannuttava vaikutus vai mistä homma jäi kiikastamaan?
– Olihan meillä hyvä jengi, muttei jostain syystä pystytty haastamaan. Voi se vaikuttaa, että odotukset olivat kovat, Arkivuo pohtii jälkeenpäin.
Vuodet ulkomailla – Henkinen koti löytyy Ruotsista
Tähän väliin hauska detalji. Arkivuon maajoukkuedebyytissä 12.11.2005 Viroa vastaan syntyi uran ensimmäinen ja samalla viimeinen maajoukkuemaali.
– Hyvän kauden jälkeen sain kutsun maaotteluun. Muistelen, että Multaharjun Miikka sairastui ennen peliä. En ollut alun perin avauksessa, mutta pääsin tämän seurauksena avaukseen. Peli meni itse asiassa tosi hyvin. Oli hienoa pelata ja tehdä se eka ja samalla vika maali, Arkivuo puhelee hymyssä suin.
Kauden 2005 päätteeksi Arkivuon sopimus oli katkolla ja Suomesta useampi joukkue oli kiinnostunut kiinnittämään A-maajoukkueessa debytoineen vikkeläjalkaisen laitapelaajan riveihinsä. Täysin odottamatta Norjasta ilmaantui kiinnostusta. Viime kaudella HIFK:a valmentanut norjalainen Tor Thodesen valmensi tuohon aikaan Norjan pääsarjaan noussutta Sandefjordia ja tarkkaili MyPa – Lahti -pelin videonauhalta myllykoskelaisten brassihyökkääjää Adrianoa. Silmiin pisti kuitenkin vastustajan puolella pelannut Arkivuo.
– Menin sinne muutamaksi päiväksi testiin, mutta Tor sanoi jo minua lentokentältä hakiessaan, että on nähnyt jo tarpeeksi. Enemmän se oli sellainen molemminpuolinen tutustuminen. Seura oli noussut juuri Norjan pääsarjaan ja pidin sitä hyvänä steppinä uralleni.
Myös brassihyökkääjä Adriano päätyi myöhemmin norjalaisseuraan ja hänestä tuli tärkeä kaveri Arkivuolle. Siirto vuonojen maille oli etenkin henkisesti iso, mutta myös pelillisesti Arkivuon täytyi sopeutua paikalliseen pelifilosofiaan.
– Muutin ensimmäistä kertaa pois läheisteni luota, joten se oli iso steppi siinä mielessä. Henkisesti varmasti kasvoin siellä paljon. Skypet ja nämä olivat juuri alkaneet toimimaan suhteellisen hyvin, niin pystyin pitämään yhteyttä läheisiin, Arkivuo kommentoi.
– Pelillisesti lähti tosi hyvin käyntiin. Tempo oli nopeampaa, peli fyysisempää ja suoraviivaisempaa kuin Suomessa. Joukkueet pelasivat monesti pitkää palloa. Lahdessa halusin paljon palloa jalkaan ja haastaa 1 vs 1. Samanlailla aloitin siellä, mutta tajusin nopeasti, että pitää olla hakemassa niitä kakkospalloja sieltä laidasta. Fysiikkaa siellä treenattiin tosi kovaa. Preseasonilla oli iltapäivisin pelkkä juoksutreeni monesti, joten varmasti se puoli kehittyi myös, Arkivuo jatkaa.
Nousijajoukkueen ensimmäinen kausi Norjan pääsarjassa Eliteserienissä oli vähintäänkin hyvä, sillä se selvitti tiensä Norjan Cupin finaaliin ja säilytti sarjapaikkansa kirkkaasti.
– Minulle tuli joku loukkaantuminen ensimmäisenä keväänä ja sen jälkeen en ollut avauksessa niin paljoa.
Seuraavalla kaudella vastuuta siunaantui enemmän, mutta joukkueen osalta kausi 2007 oli paha pettymys. Kausi päättyi putoamiseen Norjan pääsarjasta.
– Omaan uraan vaikutti myös se, että pelejä tuli laitapakin tontilla. Se oli iso muutos. Erään kerran vasen pakkimme oli pois ja olin tuuraamassa. Se meni ihan jees ja sitten tuli useampi tuurauskeikka. Olen jossain sanonutkin, että ajattelin silloin lopettavani urani mieluummin kuin pelaavani siinä pelipaikalla, Arkivuo naureskelee.
Arkivuolla oli sopimusta jäljellä vielä yksi vuosi, joten kausi 2008 sujui Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kaudella 2008 pelit jakaantuivat 4-4-2-systeemissä melko lailla tasan laitapelaajan ja laitapuolustajan roolien välillä.
Sandefjord on pienehkö reilun 60 000 asukkaan kaupunki Norjan eteläisellä rannikolla. Jo aiemmin mainittu Adriano oli tärkeä ihminen ajatellen elämää jalkapallon ulkopuolella. Seurassa pelasi hetken aikaa myös kaksi muuta suomalaista, Sampo Koskinen (2007) ja Tuomas Haapala (2006-2007), joista oli Arkivuolle seuraa vapaa-ajalla. 2008 kauden päätteeksi Sandefjord onnistui nousemaan välittömästi takaisin pääsarjaan. Arkivuon sopimus oli katkolla ja hän halusi nähdä jotain muuta.
– He olisivat halunneet pitää minut siellä ja useampi jengi oli kiinnostunut. Olin väsynyt Norjaan, siihen pelityyliin ja siihen, että ne pitivät minua laitapakkina. Sen takia halusin pois sieltä, Arkivuo perustelee.
Tammikuussa 2009 Arkivuo treenasi Lahden kanssa. Joukkueen treenivahvuuteen kuului samaan aikaan myös Litmanen, josta oli iso apu uuden seuran löytymisessä.
– Litin kanssa juteltiin ja hän otti yhteyttä kaveriinsa Marc Overmarsiin, joka oli Go Ahead Eaglesissa urheilutoimenjohtajana. Menin sinne näytille ja päädyin tekemään sopimuksen sinne helmikuussa.
Hollannin toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla pelanneessa Go Ahead Eaglesissa Arkivuo pääsi aluksi mielipaikalleen laitahyökkääjäksi, mutta homma ei lähtenyt kuitenkaan kulkemaan odotetusti. Uusi pelipaikka löytyi kymppipaikalta.
– Siellä käytettiin miesvartiointia enkä päässyt näyttämään parastani. 10-paikalla meni paljon paremmin jostain syystä. Pelasimme aivan loistavaa syöttelypeliä ja viihdyin Hollannissa tosi hyvin.
Arkivuo ehti pelata ensimmäisellä kaudellaan seurassa noin kolme kuukautta. Ensimmäinen täysi kausi Eaglesissa oli päättyä nousujuhliin, mutta seura hävisi playoffs-finaalissa jatkoajalla Willem II:lle.
– Se oli pienestä kiinni ja olisin todennäköisesti jatkanut siellä, jos olisimme nousseet, Arkivuo sanoo.
– Hollannin divarissa on tosi nuoria ja taitavia jätkiä. Joukkueena ne eivät ole niin hyviä, mutta siellä on taitavia yksilöitä. Se on kasvattajasarja, jossa vaihtuvuus on tosi suurta. Siellä pelasi samaan aikaan monia, jotka ovat myöhemmin nousseet isojen maiden maajoukkueeseen, kuten Nacer Chadli ja Keisuke Honda, Arkivuo analysoi.
Arkivuo päätyi Eagles pestin päätyttyä testiin Skotlannin pääsarjaseura Heartsiin kesällä 2010.
– Facebookin kautta joku agentti otti yhteyttä minuun ja se oli vähän erikoisempi tapaus. Urheilutoimenjohtaja oli järjestänyt tällaisen testin minulle, eikä manageri tiennyt siitä yhtään, että tulen sinne treeneihin.
Leiri Skotlannissa sujui hyvin, muttei konkretisoitunut sopimustarjoukseen.
– Olisinko ollut siellä ensin vajaan viikon ja pelasin treenipelin, se meni hyvin. Olin sitten vielä toisen viikon, muttei he kuitenkaan tarjonneet sopimusta.
Jo ennen Skotlannin leiriä Arkivuo oli kuullut ruotsalaisen pääsarjaseura BK Häckenin kiinnostuksesta tehdä loppukauden mittainen sopimus.
– Heti tuon leirin jälkeen sanoin lentokentältä, että tulen mielelläni Häckeniin. Oli hauska, kun heidän ottaessa ensimmäistä kertaa yhteyttä, he kertoivat etsivänsä vasenta laitahyökkääjää. He ottivat siihen kuitenkin toisen pelaajan. Agenttini soitti myöhemmin, että he etsivät myös vasenta laitapakkia, että olenko siitä kiinnostunut. Päätin, että mennään sitten sinne ja otan sen vasemman laitapelaajan paikan myöhemmin.
Loukkaantumisen takia Arkivuon pelit jäivät ensimmäisellä kaudella vähiin. Näytöt kuitenkin riittivät vakuuttamaan Häckenin valmennus- ja seurajohdon, ja hänelle tarjottiin kolmen vuoden jatkosopimusta. Arkivuo tarttui täkyyn, eikä sitä tarvinnut katua. Huolimatta siitä, että pelipaikaksi vakiintui pysyvästi vasemman laitapuolustajan tontti.
– Viihdyin paremmin laitapuolustajana kuin keskikentällä. Yksi syy oli, että se oli niin hyökkäävä rooli. Monesti olin siellä viimeisessä linjassa hyökkäämässä. Juoksuvahvuuteni sopi siihen hyvin, jaksoin painaa ylös ja alas. Koko ajan viihdyin tosi hyvin niin kaupungissa Göteborgissa kuin myös seurassa. Pelityyli oli mieleinen ja seura oli hyvin hoidettu.
Pelit Ruotsin pääsarjassa Allsvenskanissa sujuivat hyvin ja Arkivuo nousi pian Häcken kannattajien yhdeksi suosikkipelaajaksi.
– Olen aina yrittänyt olla esimerkillinen pelaaja. Varmaan sitä ovat arvostaneet kanssapelaajat ja fanit, Arkivuo uskoo.
Hyvät otteet Ruotsissa eivät jääneet huomaamatta Suomen A-maajoukkueessa, jota valmensi tuohon aikaan Mixu Paatelainen. Arkivuo nousi A-maajoukkueen vakiomiehistöön vuonna 2011, eikä luopunut paikastaan ennen maajoukkueuran lopettamista vuonna 2018. Maajoukkueuran vaiheisiin palaamme syvällisemmin myöhemmässä vaiheessa tätä juttua.
Kaudella 2012 Häcken oli lähellä voittaa Allsvenskanin mestaruuden, mutta tyytyminen oli hopeaan.
– Pelasimme tosi viihdyttävää futista. Neljä kierrosta ennen loppua olimme piikkipaikalla. Parista kotipelistä emme saaneet voittoa, niin sen seurauksena mestaruus karkasi IF Elfsborgille, Arkivuo kertaa.
– Ennen viimeistä kierrosta oli mahdollisuus, että tippuisimme neljänneksi. Voitimme viimeisen pelin niin hopea tuntui voitetulta, Arkivuo jatkaa.
Arkivuo oli tavannut nykyisen kihlattunsa ollessaan vuosilomalla Lahdessa vuonna 2009. Vuoden verran pari eli etäsuhteessa, kunnes vuonna 2011 yhteinen koti löytyi Göteborgista. Ensimmäisen lapsen pari sai vuonna 2013 ja toisen 2015. Perheen perustaminen oli yksi syy sille, että Häckenistä tuli Arkivuon pysyvä komennuspaikka aina kauden 2019 loppuun asti.
– Muutaman kerran mietin sopimuksen ollessa katkolla, että siirtyisinkö isompaan seuraan, mutta sitten tuli perhettäkin. Tarjolla olisi ollut jotain vaihtoehtoja Hollannin liigasta, Portugalin pääsarjasta, Kreikasta ja Turkista. Oli muitakin, jotain eksoottisempia maita. Perheen takia ei kiinnostanut kaikki maat ja osa olisi ollut lyhytaikaisia sopimuksia. Häcken tarjosi pidempää sopimusta, jonka myötä minulla oli varmempi ja turvallisempi olo. Ne syyt vaikuttivat siihen, etten lähtenyt sieltä, Arkivuo taustoittaa.
Pystin nostamisen makuun Arkivuo pääsi ensimmäistä kertaa urallaan vuonna 2016, kun Häcken voitti Ruotsin Cupin. Titteli oli ensimmäinen myös seuralle. Seurassa pelasi samaan aikaan Rasmus Schüller, joten Arkivuo pääsi jakamaan ilon maanmiehensä kanssa.
– Finaalissa oli vastassa Malmö FF vieraissa. Olimme häviöllä 0–2. Saikohan Malmö punaisen kortin ja nousimme 2-2:een. Pilkuilla voitettiin ja olin itse kuudes laukoja, vasempaan alakulmaan vuorenvarmasti sijoittanut Arkivuo muistelee.
Internetissä tehdyn tarkastuskierroksen jälkeen voimme todeta, että Arkivuon muistiin on luottaminen – peli meni juuri kuvaillun kaltaisesti.
Arkivuon viimeinen kausi Häckenissä päättyi myös Cupin voittoon. Kaiken kaikkiaan Arkivuo pelasi seurassa yhdeksän vuotta.
– Mielestäni kehityin siellä paljon. Tietysti, kun alkoi tulla ikää lisää, niin fyysisesti piti pelata ehkä vähän eri lailla.
Haastatteluissa Arkivuo oli usein sanonut haluavansa päättää uransa Lahdessa. Paluu siirtyi kuitenkin suunniteltua myöhempään, sillä perhe viihtyi Göteborgissa erinomaisesti ja pelit viheriöllä luistivat.
Viimeiseksi jäänyt kausi 2019 oli Arkivuolle haastava.
– Itselle se viimeinen Häckenin vuosi oli rikkonainen. Sain kolme peräkkäistä lihasvammaa ja pelit jäivät aika vähiin. Häckenin kanssa keskusteltiin, että nyt on varmaan viimeinen vuosi täällä menossa. Jonkun aikaa tuli asioita pohdittua ja perheen kanssa keskusteltua. Ensin piti päättää, että jäädäänkö vielä Ruotsiin vai palataanko Suomeen.
Kun päätös paluusta Suomeen kypsyi, otti Arkivuo yhteyttä Lahden pelaaja-asioista vastaavaan Jussi Lumioon ja loppu on historiaa. Kuten jo aiemmin sanottua – Arkivuo oli noussut Häckenin fanien suosioon ja sai ansaitsemansa jäähyväiset.
– Viimeinen kotipeli oli hieno. Se oli tunteikas peli. Siellä oli lakanat, joissa luki ”Kiitos kaikesta Kari”, Arkivuo sanoo kunnioitusta äänessään.
Paluu Lahteen – Koronan varjossa
Arkivuon side synnyin kaupunkiinsa Lahteen ei ole katkennut missään vaiheessa, vaikka etäisyyttä olisi ollut satoja kilometrejä. Arkivuo teki seuran kanssa aluksi kauden 2020 kattavan sopimuksen. Kaikki muu oli muuttunut Kisapuiston koppia myöten sitten viime visiitin, mutta huoltajan hommissa uurasti edelleen legendaarinen Pekka Penttinen. Päävalmentajana ensimmäistä kauttaan Lahdessa aloitellut Ilir Zeneli kysyi Arkivuolta, että haluaako tämä toimia kapteenina. Arkivuo halusi ja on kantanut nauhaa käsivarressaan suurella ylpeydellä.
– Olen aina viettänyt lomat täällä. Vanhemmat ja suurin osa kavereista asuvat täällä edelleen. Aika monesti lomalla olen treenannut Lahden kanssa, oli valmentajana Ilkka Mäkelä, Antti Muurinen tai Toni Korkeakunnas. Silloin kun asuin Hollannissa, niin ajoin katsomaan Club Brugge – FC Lahti -peliä. Olisiko siinä ollut kolme puoli tuntia matkaa kodistani. Olin myös Boråsissa kesällä 2015 katsomassa Elfsborg – Lahti -peliä, Arkivuo kertoo.
– Kapteenius on iso kunnia-asia. Pyrin kaikessa, mitä teen olemaan esimerkki. En ole välttämättä puhelian jätkä pukukopissa, mutta kyllä ne yleensä kuuntelevat, kun jotain sanon, Arkivuo heittää.
Joukkueen kapteenistoon kuuluva toppari Mikko Viitikko vahvistaa Arkivuon olevan esimerkillään joukkojaan johtava kapteeni, jonka työmoraali hakee vertaistaan.
– Kallu on ollut meille iso esimerkki. Kapteenina hän on mielestäni loistava. Hän ei koskaan ole puolivaloilla messissä, vaan pistää aina kaiken likoon treeneissä ja peleissä. Hän on loistava esimerkki nuorille ja myös vanhemmille pelaajille, Viitikko aloittaa.
– Hän on ollut laadukas ja tärkeä pelaaja joukkueelle suorittaen tasaisesti. Joukkuekaverina hän on erittäin rento ja mukava kaveri. Ei tee itsestään isoa numeroa, vaan on tosi nöyrä, kohtelias ja suuri sydäminen herrasmies. Siinä on asioita, mitä varmasti jokainen meistä katsoo ylöspäin, varakapteeni Viitikko kehuu vuolaasti.
Koronan vuoksi Arkivuon paluukaudesta uhkasi tulla pannukakku. Lopulta sarja päästiin käynnistämään vasta heinäkuussa.
– Oli helpotus, että kausi kuitenkin alkoi. Pahinta oli alkuun, kun ei tiennyt milloin pääsee pelaamaan. Se oli tosi erikoinen kausi. Suomeen muuton johdosta ajattelin, että pääsee näkemään kavereita paljon enemmän, mutta sekin jäi tauolle vähäksi aikaa.
Arkivuon peliesityksiä seuratessa näki heti, ettei mies ollut tullut jäähdyttelemään. Pelistä toiseen Arkivuo suoritti korkealla tasolla ja näytti, minkä takia hän oli kuulunut lähes koko vuosikymmenen ajan maajoukkueen luottopelaajiin.
– Pysyin suhteellisen hyvin kunnossa ja vain kotipeli IFK Mariehamnia vastaan jäi väliin. Se on uskomatonta, jos katsoo tilastojani. Häckenissäkin jäi viisi – kymmenen peliä väliin joka kausi. Siinä mielessä voi olla tyytyväinen, että on pysynyt kunnossa. Tänä vuonnakin olen ollut vain kaksi peliä sivussa, Arkivuo sanoo puuta koputtaen.
Viime kaudella Lahti pelasi pirteästi, mutta suoritustaso ailahteli. Lopullinen sijoitus oli lopulta kuudes. Arkivuon nälkä ei ollut vielä tyydytetty ja ura jatkui vielä yhdellä vuodella.
Tälle kaudelle Lahti vahvisti rivejään useilla kokeneilla pelaajilla, kuten Javi Hervásilla, Macoumba Kandjilla ja Antonio Reguerolla. Hankintojen myötä odotusarvo kuluvaa kautta nousi korkealle. Kausi sujui hienosti aina siihen asti, kun joukkueen syömähammas Jasin Assehnoun myytiin Hollantiin FC Emmeniin. Assehnounin lähdön jälkeen pistepussi ei karttunut enää entiseen tahtiin ja peliesityksienkin puolesta kurssi oli alavireinen.
– Jasin oli meille tärkeä pelaaja ja pystyi ratkaisemaan pelejä meille henkilökohtaisella taidollaan. Emme pystyneet selkeästi sitä paikkaamaan ja paljon tulivoimaa jäi pois, Arkivuo myöntää.
Pitkään näytti, että Lahti selviytyisi ylempään loppusarjaan heikosta vireestä huolimatta. Toisin kuitenkin kävi ja Lahti tipahti niukasti haastajasarjan puolelle ilman painetta putoamistaistosta.
Arkivuo pelasi Veikkausliigassa 2000-luvun alkupuolella ja palasi sarjaan 15 vuotta myöhemmin. 15 vuoden aikana oli tapahtunut muutosta parempaan suuntaan.
– Yksi asia on nämä tekonurmet, joita ei ennen ollut niin paljoa. Olosuhteet kehittyvät pikkuhiljaa, useampi stadion on tulossa ja toivottavasti Lahteenkin. Juniorit ovat teknisempiä kuin silloin ja peli on nopeampaa. Ehkä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli kulttuurissa semmoista ”äijämäisyyttä”, se on erilaista nykypäivänä, Arkivuo vertaa.
Teknologian kehityksen myötä valmentajille on tarjolla hurja määrä dataa harjoituksista ja peleistä. Oikein pureskeltuna näistä voi saada kilpailuetua muihin joukkueisiin nähden ja pelaajan yksilökohtaiselle kehitykselle siitä voi olla valtava apu. Arkivuon ammattilaisuran alkupuolella ei ollut mahdollisuutta saada näin reaaliaikaista palautetta.
– Olisi jännä nähdä, jos saisi samanlaista dataa niistä peleistä kuin mitä tänä päivänä saa. Naurattaa, että silloin katseltiin VHS:ltä joitain videoita. On se vähän erilaista nykyään, Arkivuo nauraa.
Huuhkajien kulttipelaaja
– Se on joka pojan unelma ja on iso kunnia edustaa maajoukkuetta. On aina hieno fiilis, kun maamme laulu soi ennen peliä. Hienoa, että sai pelata noinkin monta peliä. Ylpeänä niitä vuosia mietin, Arkivuo aloittaa maajoukkueuransa muistelemisen.
Kuten aiemmin sanottua, Arkivuo debytoi A-maajoukkueessa jo vuonna 2005. Roy Hodgson valitsi Arkivuon mukaan myös talvileireille 2006 ja myöhemmin Ruotsi-peliin, jossa olisi ollut mukana maan ykköspelaajat. Loukkaantuminen esti kuitenkin Ruotsi-peliin osallistumisen.
Stuart Baxterin aikana Arkivuo pääsi säännöllisesti mukaan talvileirityksiin, muttei varsinaisiin karsintapeleihin. Vasta laitapakin hommien ja Häcken siirron myötä vastuuta ”Huuhkajissa” alkoi siunaantua. Arkivuo on urallaan pelannut ylivoimaisesti suurimman osan peleistään vasempana laitapuolustajana, mutta maajoukkueessa hänet totuttiin näkemään kuitenkin pääsääntöisesti oikealla puolella.
– Suurimman osan peleistä pelasin Joona Toivion (oikeanpuoleinen toppari) vieressä. Jotenkin olen aina tykännyt enemmän vasemmalla. En tiedä onko sillä puolella ollut väliä puolustussuuntaan.
Paatelaisen kuuluisassa ”joulukuusi-viritelmässä” oli hyvät ja huonot puolensa riippuen varmasti keneltä kysyy.
– Tykkäsin itse siitä, sillä minulla oli hyökkäävä rooli ja keskikentältä tuli aina tuki, Arkivuo muistelee Paatelaisen aikakautta.
Varmasti kaikki kotimaisen jalkapallon ystävät muistavat ”Gijonin ihmeen”. Arkivuo oli yksi niistä kansallissankareista, jotka olivat mukana mahdollistamassa tämän ihmeen tapahtumista. Vuosi oli 2013 ja Espanja oli hallitseva Euroopan mestari ja maailmanmestari. Espanja ei ollut pitkään aikaan menettänyt kotikentällään pisteitä ja oli Suomen vuoro yrittää Goljatin kaatoa MM-karsintapelissä. Espanja siirtyi johtoon Sergio Ramosin osumalla peliminuutilla 22´. Sisukas Suomi onnistui punnertamaan itsensä tasoihin 79´ peliminuutilla Teemu Pukin viimeisteltyä maali hienon kuvion päätteeksi.
– Muistan sen alun. Kymmenen minuuttia oli sitä myllytystä ja mietin, että tulee pitkä ilta. Tosi hieno maalikin vielä tehtiin ja oli muutama paikka tehdä toinenkin. Hieno suoritus se matsi ja varmasti yksi kovimmista peleistä, mitä olen pelannut, alusta loppuun urakoinut Arkivuo miettii.
Arkivuo onnistui nousemaan kulttiasemaan myös Huuhkajissa. Hänen suosiostaan kertoo Twitteriin perustettu ”Arkikari” nimimerkki, joka on hauskuuttanut yli tuhatta seuraajaa jo useiden vuosien ajan.
Arkivuo itse ei ole tilin takana, mutta on antanut siunauksensa sille.
– En tiedä kuka ylläpitäjä on. En ole itse Twitterissä, mutta olen niitä nähnyt, kun kaverit ovat välillä lähettäneet.
Instagramissa mainetta on puolestaan niittänyt tili ”vainkarijutut”.
– Minun piti tehdä sitä varten tili Instagramiin, että pystyin seuraamaan sitä, Arkivuo naureskelee.
2018 vuonna Arkivuo ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa. Tasonsa puolesta hänellä olisi varmastikin ollut jäljellä vielä useita maajoukkuesiintymisiä, joten päätös kirpaisi kotimaisia jalkapallokannattajia. Syy maajoukkueuran lopettamiselle oli luonnollinen ja ymmärrettävä.
– Isoin syy oli ne loukkaantumiset. Monesti tuntui, ettei saanut itsestään parasta irti. Aina joku paikka kiristi ja tuli loukkaantumisia. Päätin keskittyä seurajoukkueeseen, että pystyisin siellä painamaan täysillä.
Vain pari vuotta Arkivuon lopettamisen jälkeen Huuhkajat selviytyivät ensimmäistä kertaa historiassa Euroopan mestaruuskisoihin. Rupesiko viimeistään tässä vaiheessa maajoukkueuran lopettaminen kaduttamaan ja oliko päätöksen pyörtäminen mielessä?
– Ei se alkanut kaduttamaan ja päätös on pitänyt. Se oli ihan oikea päätös, Arkivuo vakuuttaa.
– On ollut hienoa seurata maajoukkuetta. Kerta toisensa jälkeen yllättivät ja pian ei ollut enää yllätys, että saivat voittoja. Avainpelaajat ovat päässeet isompiin seuroihin ja nuorista on tullut hyviä jätkiä. Suomella on hyvä jengi kasassa, Arkivuo jatkaa.
Päätöskatsaus
Lahti tiedotti elokuussa Arkivuon lopettavan pelaajauransa tähän kauteen. Osa ehkä odotti pelaajauran jatkuvan vielä, sillä olihan Arkivuon suoritustaso pysynyt korkealla tälläkin kaudella, eikä merkkejä hidastumisesta ollut näkyvissä. Päätös uran lopettamisesta oli pyörinyt Arkivuon mielestä kesästä asti.
– Pitkän pohdinnan jälkeen tuntui, että tämä olisi tässä. Halusin lopettaa hyvällä tasolla. Olen tyytyväinen siihen, että sain vielä kaksi hyvää kautta täällä.
Laakereilleen lepäämään Arkivuo ei jää, eikä muutenkaan ole suuntaamassa pois lajin parista. Arkivuo valittiin nimittäin FC Lahden talenttivalmentajaksi jatkamaan Joni Kallioisen jättämää perintöä. Pesti on kahden vuoden mittainen. Arkivuo on käynyt jo pidemmän aikaa valmentajakoulutuksia ja hänellä on UEFA B -valmentajalisenssi muutamaa tehtävää vaille suoritettuna. Hän on ollut jo mukana FC Lahden B-junioreiden valmennusryhmässä tällä kaudella.
– Nuorien valmentaminen kiinnostaa ja uskon, että siihen on paljon annettavaa, Hollolaan perheensä kanssa vuosi sitten asettunut Arkivuo sanoo.
Päävalmentaja Zeneli arvostaa suojattinsa hyvin korkealle ja toivottaa Arkivuon tervetulleeksi valmennuspuolelle.
– On ollut kunnia nähdä kivenkova ammattilainen, ihminen ja pelaaja näin läheltä. Hänen kykynsä vaikuttaa muihin on ollut vahva oman tekemisen kautta. Hän tekee asiat aina huolellisesti ja pyrkii hoitamaan oman tonttinsa mahdollisimman hyvin. Huikea ihminen ja ammattilainen. Erinomaista tässä on se, että jatkumoa hänen ominaisuuksilleen saadaan valmennuspuolelle, kun hän tulee auttamaan nuoria ja näyttämään miten huipulle päästään, Zeneli jatkaa.
Arkivuo pelaa ammattilaisuransa viimeisen ottelun sunnuntaina 31.10.2021 Lahden Stadionilla, kun Lahti kohtaa viimeisen kierroksen ottelussa FC Hongan. Panosta ottelussa ei ole, mutta tunnelatausta senkin edestä.
– Ikävä tätä tulee. Ylpeänä voin kuitenkin muistella pelivuosia, Arkivuo päättää.
”Helkkari, ei oo entisensä enää pukkari.
Toivottavasti teet päätöksessäs viel uukkarin.
Olit aina avauksen vakkari.
Sun korvaamiseks tarvitaan äijilt iso haukkari.
Meille oot aina Gijonin sankari.
Oi Arkikari.”
(Instagramissa vainkarijutut 26.tammikuuta 2018)
Kari Arkivuo numeroina
Veikkausliigaotteluita: 145 Veikkausliigamaaleja: 13
Kakkosen otteluita: 11
Kakkosen maaleja: 4
Maaleja FC Lahden paidassa virallisissa otteluissa: 20
A-maaotteluita: 56
A-maaottelumaalit: 1
Otteluita A-maajoukkueen kapteenina: 2
Otteluita Hollannin toiseksi korkeimmalla tasolla: 44
Otteluita Norjan pääsarjassa: 43
Otteluita Norja toiseksi korkeimmalla sarjatasolla: 28
Otteluita Ruotsin pääsarjassa: 195
Teksti: Miko Heikkinen
