Harri Kampman

FC Lahti Hall of Fame #7 – Harri Kampman

Syntynyt 13.5.1954

Seuran ensimmäinen päävalmentaja

5 kautta päävalmentajana FC Lahdessa

1 Suomen Cupin finaali Lahden peräsimessä

2 Liigacupin finaalia Lahden peräsimessä

Valmentaja Harri Kampman valittiin FC Lahden Hall of Fameen vuonna 2016 numerolla seitsemän. Kampman oli vahvasti mukana seuran perustamisessa toimien Lahden ensimmäisenä päävalmentajana. Sen lisäksi Kampmanin alaisuudessa Lahti onnistui vakiinnuttamaan paikkansa liigassa. Kampman valmensi FC Lahtea viiden kauden ajan kausina 1997 ja 2002-2005. Tuona aikana FC Lahti selviytyi kahdesti Liigacupin finaaliin ja kertaalleen Suomen Cupin finaaliin. Ohessa Kampmanin Hall of Fame -haastattelu vuodelta 2016.

Harri Kampman FC Lahden Hall of Fameen

FC Lahden Hall of Fameen numerolla seitsemän valitaan seuran perustamisessa vahvasti mukana ollut Harri ”Hape” Kampman. Valmentajana Lahdessa pariin otteeseen vaikuttanut Kampman on iloinen nähdessään seuran arvostavan entisiä työntekijöitään.

– Tietysti on hieno asia, että suomalaisessa jalkapalloilussa on aloitettu tämmöinen, että kunnioitetaan seurassa pitkään työskennelleitä ja nostetaan heitä esille. Se kertoo seuran historiasta ja seuran toimintatavoista. Uskon, että sillä on merkitystä siihen, miten ne ihmiset, jotka ovat työskennelleet seuralle, suhtautuvat seuraan, Kampman paaluttaa.

Kampman näki läheltä seuran perustamisvuodet ja siihen liittyvät vaikeudet.

– Silloin kun FC Lahti olosuhteiden pakosta perustettiin, siinä oli monenlaisia asioita, mitä piti saada läpi lahtelaisessa jalkapalloilussa uuden seuran tullessa. Pankkeja, rakennusliikkeitä, paperitehtaita ja mitä tahansa on yhdistetty. Kuitenkin jalkapalloseuran yhdistäminen herättää tunteita, Kampman kertoo.

Valmentajakonkarin mielestä seura on kestänyt synnytysvaikeutensa hyvin, ja tällä hetkellä sen asema kaupungissa on vakaa. Parantamisenkin varaa kuitenkin löytyy.

– Tänä päivänä Lahti on mielestäni lunastanut paikkansa lahtelaisten sydämissä. Enää ei puutu kuin todellinen lahtelainen menestyminen, että me saadaan omat juniorit suomalaisen jalkapalloilun huipulle ja FC Lahti pysymään suomalaisen jalkapalloilun huipulla. Olen sanonut aina näin, että FC Lahden päätavoite olisi se, että joka vuosi pitäisi pelata niin hyvin, että pääsisi eurooppalaisiin kilpailuihin mukaan. Toinen tavoite olisi se, että me saataisiin joka vuosi pelaaja tai kaksi Eurooppaan ja sitten niitä pelaajia saataisiin paluumuuttajina takaisin. Saataisiin tällainen rotaatio toimimaan. Siinä on vielä varmasti haastetta. On osoitettu, että täältä on lähtenyt hyviä pelaajia. Pasasen Petri on hyvä esimerkki, samoin Jari (Litmanen) ja Lagerblomin Pekka lähti täältä ja tuli takaisin tänne, Kampman näkee.

Kovinkaan moni suomalaisvalmentaja ei ole saanut mahdollisuutta valmentaa ulkomailla. Kampman kuitenkin pääsi vuonna 1998 Skotlannin Valioliigaan valmentamaan Motherwellia.

– Pelattiin MyPan kanssa Eurocupia ja me pudotettiin Motherwell siinä. He olivat silloin seuranneet toimintaani siellä ja olivat sitten päättäneet, että jos nykyinen valmentaja syystä tai toisesta lähtee, he pyrkivät saamaan minut sinne. Olin silloin FC Lahdessa ja sopimukseni oli voimassa. He ostivat minut ulos sopimuksestani, ja seura sai kompensaation. Se mahdollisti pelaajahankintoja ja seuraavana vuonna tuli (Ismo) Liusta ja (Petri) Tiaista. Seuraavana vuonna seura nousi liigaan, jossa se on pysynyt, Kampman muistelee.

Kampmanilla on ollut tiukan valmentajan maine. Mies itsekin myöntää olevansa vaativa, mutta sopivissa määrin.

– Mähän olen pehmeästi luja. Olen mielestäni aina ollut vaativa ja haluan olla sitä. Olen varmasti ollut ymmärtäväinenkin. Matkalla sattuu kaikenlaista, mutta en minä paha ole ollut koskaan kenelläkään. Olen ilmaissut ajatukseni suoraan ja minullekin on voinut. On syntynyt tämmöinen luova vuorovaikutus, Kampman heittää.

Oman valmentajauransa aikana FC Lahden ja Motherwellin lisäksi mm. Reipasta, MyPaa, Tampere Unitedia, AC Oulua ja FC Hakaa valmentanut Kampman ei osaa, eikä halua yksilöidä tiettyä yksittäistä huippuhetkeä uraltaan.

– Olen saanut olla hyvien pelaajien valmentaja. Saanut olla kasvamassa valmentajana yhdessä pelaajien kanssa, jotka ovat sitten lähteneet maailmalle. Ollut mukana rakentamassa nuorta FC Lahtea, se oli hienoa aikaa kanssa. Ei ole valmentajaurasta jäänyt mitään hampaankoloon, Kampman niputtaa.

Kampman on vasta hieman yli 60-vuotias, joten valmennusvuosia olisi jäljellä vielä useita. Viimeisin valmennuspesti löytyy muutaman vuoden takaa Hakasta. Sen jälkeen Kampman on toiminut erityisopettajana Jalkarannan koulussa. Omaa valmentajauraansa hän ei vielä todellakaan ole haudannut, vaan sopivan haasteen sattuessa eteen, Kampman on valmis vastaamaan huutoon.

– Seuraan ja opiskelen koko ajan. Olisin ihan valmis, hyppäämään mihin tahansa saappaisiin, jos hyvä haaste tulee. Olen päivittänyt tietoni. Moni voi sanoa näin, että ”sehän on jo menneen talven lumia, ja juna on jo mennyt”. En sano, että millään tavoin suunnattomasti tyrkyttäisin itseäni, mutta kyllä kaipaan sitä pukukoppielämää. En ole hylännyt sellaista ajatusta, että voisin valmentaa jollain tasolla, Kampman sanoo.

– 20-vuotisen valmennusuran jälkeen oli pirun vaikeata päästä sisälle koulumaailmaan ja olla esimerkiksi kolme varttia paikallaan, kun oli aiemmin tottunut liikkumaan. Nyt, kun siihen on tottunut ja päivät täyttynyt rutiineista, se on ollut kivaa. Vuosi olisi itselläni vielä aikaa jäljellä eläkeikään. En tiedä jäänkö eläkkeelle, Kampman jatkaa.

Kampman oli vahvasti mukana seuralegendaksi kohonneen Rafaelin siirrossa mastokaupunkiin.

– ”Rafu” pelasi silloin Forssassa kakkosta. Se oli käynyt Hollannissa ja Turkissa ja ne reissut olivat menneet vähän pieleen. Kävin sitä katsomassa Forssassa. Ei me sen kummemmin puhuttu. Viljasen ”Milli” (Mika) kävi katsomassa ja kävikö Lumion Jussikin vielä katsomassa. Haluttiin sellainen tilanne, että seurassa on useampia mielipiteitä siitä, halutaanko me tuo jätkä vai ei. Kaikki olivat sitä mieltä, että haluttiin. Kutsuttiin syksyllä meidän harjoituksiin ja esiteltiin vähän seuraa. Loppuhan on kaikkien tiedossa, mitä se on tälle seuralle tehnyt. Se oli määrätietoinen, selkeä ja hyvä valinta. Taannut FC Lahdelle urheilullista menestystä. Sen lisäksi, että Rafael on hyvä pelaaja, hän on helvetin hyvä jätkä. Tykkään siitä kyllä ihan suunnattomasti, Kampman sanoo.

Kampmanilla on ollut valmennettavanaan Rafaelin lisäksi monia muita huippupelaajia. Esa Pekoselle Kampman nostaa erityisesti hattua.

– Voisin luetella ison nipun näitä pelaajia. ”Peksa” oli MyPassa jo pelaajana ja tunsin sen jo hyvin. Ruvettiin tekemään Lahtea yhdessä. Olin managerina siinä ja Esa valmentajana. Kannettiin huonekalut toimistoon sisään ja mitä kaikkea tehtiin. Se, miten ”Peksa” sai kenkää seurasta ja sitten se vielä meni pelaajaksi samana vuonna, oli jotain sellaista käsittämätöntä, mitä en ole yhdenkään pelaajan tai valmentajan tekevän. Se oli aivan loistava juttu. Jos minulla olisi tässä sombrero, nostaisin hattua suunnattomasti ”Peksalle”. Hän on ollut minulle työnteon ruumiillistuma tässä seurassa, Kampman kehuu.

”Hapella” riittää uraltaan monia hauskoja tarinoita. Yksi niistä sattui Hämeenlinnassa tuittupäisen Njazi Kuqin kanssa.

– ”Nasse” oli villi poika, joka teki mitä halusi, ja häntä jouduttiin aina vähän ojentamaan. Hämeenlinnassa oli kerran liigapeli. Aikaisemmin viikolla ”Nasse” oli tullut keskustelemaan, ettei hän pelaa enää laidalla vaan keskellä. Vastasin, että pelataan seuran ja pelaajien eteen sillä paikalla, millä pystyy eniten hyödyntämään. ”Nasse” oli vaihdossa, kun se ei suostunut laidassa pelaamaan. Ottelun aikana sanoin ”Nasselle”, että mene verryttelemään. Se meni verryttelemään ja otti kamat pois päältä. Sanoin, että ”hei, sä menet nyt oikealle laidalle”. ”Nasse” sanoi, että ”Hape hei, eikö me olla sovittu, että pelaan vain keskellä”. Sanoin, etten ole sinun kanssa mitään sopinut, ja pelaat siellä missä käsketään tai menet koppiin. No, ”Nasse” lähti koppiin. Pelin jälkeen seuraavana päivänä otettiin tämmöinen vuorovaikutustilaisuus ja käytiin asia läpi ja todettiin, että ”Nasse” pelaa sillä paikalla, missä valmentaja haluaa, Kampman hekottelee.

Kampman on seurannut Kuhnureiden otteita herkeämättä tälläkin kaudella. Esiin nousee toive rohkeammasta pelistä.

– Haluaisin nähdä enemmän semmoisen työteliään, taistelevan, rohkean, liikkuvan, prässäävän ja uskaliaan joukkueen kentällä. Jotenkin toivoisi, että nuo jätkät näkisivät, että on ainutlaatuinen hetki elämässä olla pelaaja. Käyttää se hetki hyväksi, eikä pitää kynttilää vakan alla, vaan vapautua pelaamaan ja uskaltaa tehdä asioita. Virheitä tulee, mutta onnistumisiakin tulee. Lahdessa on totuttu pelaamaan liikkuvaa ja räiskyvää jalkapalloa, jossa kentällä peli kasvattaa tähtiä. Sitä haluaisin nähdä enemmän, Kampman toivoo.

Kampman ottaa kantaa Kisapuiston stadionin suunnitteluun. Esimerkkiä sopii ottaa Pohjanmaalta, jossa stadionprojekti vietiin onnistuneesti maaliin.

– Totta kai on selvä, että olosuhteita meidän pitää pystyä parantamaan täällä. Nyt, kun Kisapuiston stadionia suunnitellaan, toivoisin, ettei siitä tulisi mitään karvalakkimallia. Seinäjoen stadion on hyvä esimerkki siitä, minkälainen stadionin pitää olla. Umpio ja mielellään katto, jos voi toivoa. Se edesauttaisi sitä, että yleisökin viihtyisi paremmin siellä, Kampman tietää.