Teemu Penninkangas – ”Teil on miljoonii, meil on Penni!”
FC Lahti pelasi ensimmäiset liigakarsintansa vuonna 1999, jolloin karsinnoissa kaatui FF Jaro yhteismaalein 1-0. Tuolloin historiaa muovanneen maalin laukoi rangaistuspotkusta Lahden Hall of Fameenkin nostettu Jarkko Koskinen. Reilu pari vuosikymmentä myöhemmin eli tarkalleen viime syksynä, Lahti joutui surkean kauden päätteeksi 26-vuotisen historiansa toisiin liigakarsintoihin. Turun Palloseuraa vastaan pelatuissa karsintapeleissä Lahti oli lopulta vahvempi yhteismaalein 3-2. ”Puolen miljoonan maalista” vastasi Lahden Stadionilla käydyssä kamppailussa Teemu Penninkangas, joka tälläsi pallon liki tyhjään maaliin kellon käydessä jo ottelun lisäaikaa. Historian kirjoihin painuva maali nosti Penninkankaan nimen jokaisen lahtelaisen huulille. Ottelun jälkeen Penninkangas kruunattiin useiden tahosta jo seuralegendojen arvovaltaiseen joukkoon.
Alavudelta alun perin kotoisin oleva ja karsintapelien sankariksi noussut pitkänhuiskea Penninkangas istuu Sporttiravintola Pelurin kulmapöydän ääreen ja kertoo nostavansa säilymisen ylitse muiden saavutustensa.
– Olen sanonut monta kertaa, että vaikka olen täällä Suomessa voittanutkin mestaruuden ja pari kertaa Suomen Cupin, niin ei mikään ole tuntunut yhtä hyvältä kuin säilyminen, Penninkangas aloittaa.
Sarjapaikan laskennallinen arvo pyörii puolen miljoonan luokassa, joka vastaa Lahden tapauksessa noin kolmasosaa kausibudjetista. Arvio perustuu liigapaikan myötä saataviin tv-lähetys- ja muihin tuloihin.
– Jos seura olisi tippunut, niin pelaajille olisi ollut tosi vaikea löytää uutta työpaikkaa, eikä seuran ole ikinä helppo tulla takaisin divarista liigaan. Siinä oli tavallaan isommat panokset kuin mestaruudesta pelaamisessa, Penninkangas miettii.
Ottelun draamankaari haki vertaistaan ja katsomossa koettu tunneskaala oli jotain poikkeuksellista. TPS:n tasoitusmaalin myötä katsomossa mielen valtasi apatia, mutta kentällä moiseen synkistelyyn ei ollut varaa. Päävalmentaja Mikko Mannila kertoikin tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa pelaajiston tuoneen esille pelin jälkeen, että TPS:n tasoitusmaalin jälkeen koko joukkueessa vallitsi sellainen fiilis, että ”tämä hoidetaan”.
– Ei minullakaan sellainen tunne ollut, että häviäisimme matsin. Se tasoitusmaali tuli niin loppuun, että ajattelin pelin menevän jatko-otteluun ja kestävän vielä 30 minuuttia. Sellainen fiilis oli, että jos jompikumpi väsähtää, niin kyllä se Tepsi on, Penninkangas allekirjoittaa.
– Pelissä on aika fokusoitunut vain siihen hetkeen. Ei TPS:n maalin, eikä omankaan maalin jälkeen miettinyt hirveästi mitään, vaan jatkoi pelaamista. Sitä vain jatkaa niin kauan kuin pilliin vihelletään, Penninkangas jatkaa.
Penninkankaan mielestä TPS:aa vastaan käydyt karsintapelit olivat kuin viime kausi pienoiskoossa.
– Jos me joskus saatiin se maali aikaiseksi, aloimme jotenkin ylipuolustamaan, vetäytymään liikaa ja pelkäämään sitä takaiskua. Se sama kävi niin Turussa kuin Lahdessa.
Kausi 2022 – joukkueena epäonnistunut, mutta yksilötasolla onnistunut(ko)?
Viime kauden kollektiivisesta surkeutta ja maalinteon sietämätöntä vaikeutta alleviivaa se, että topparina tai laitapuolustajana pelannut Penninkangas teki liigaotteluissa yhteensä neljä maalia ollen joukkueen paras maalintekijä yhdessä hyökkääjä Chinedu Geoffreyn kanssa. Penninkangas oli yksi joukkueen viime kauden ehdottomia tukipilareita, vaikkei ottaisi huomioon hänen tekemiään poikkeuksellisen kauniita maaleja. Penninkangas saavutti kauden mittaan kotiyleisön arvostuksen antamalla itsestään jokaisessa pelissä ja tilanteessa sataprosenttia.
– Viime kautta on vaikea analysoida. Itsestäkin tuntui, että olin hyvässä kunnossa koko kauden ajan ja oli ihan hyvä fiilis pelata. Päästettiin sarjassa kuitenkin eniten maaleja ja minun päätehtäväni on estää maaleja syntymästä, Penninkangas ruotii omaa onnistumistaan.
– Jalkapallossa on toki niin paljon pelaajia kentällä, ettei puolustuspelaamista voi arvioida pelkästään oman tekemisen puolesta. Olen kuitenkin tosi pettynyt tilastoihin ja joukkueen tekemiseen. En ole vieläkään osannut päättää, että oliko se hyvä vai huono kausi minulta. Totta kai tehtyjen maalien muodossa se oli hyvä, mutta eihän se minun leipätyö jalkapalloilijana ole, viittä peliä vaille kaikissa liigapeleissä pelannut Penninkangas pyörittelee.
Mikäli asiaa kysyttäisiin muilta, niin Penninkankaan henkilökohtaisen kauden päättötodistukseen voisi huoletta kirjoittaa plusmerkin. Kauden päätteeksi ”Penni” nimittäin valittiin kannattajien ja seuran puolesta kauden pelaajaksi.
– Totta kai se hyvältä tuntuu, että saa tunnustusta ja vielä faneilta. Heillehän tätä pelataan. Ne osoittavat, että on hyviäkin juttuja tehnyt. Ne olivat kivoja ja hienoja juttuja kauden päätteeksi, arvostan niitä korkealle.
Jo pian kauden päättymisen jälkeen Penninkangas rustasi nimensä seuran tarjoamaan yksivuotiseen jatkosopimustarjoukseen. Kauden pelaaja -valinnat olivat omiaan lisäämään jatkohalukkuutta seurassa.
– Vaikka kausi oli mitä oli, niin ei ollut mitään muita ajatuksia kuin jäädä tänne, kun se fiilis oli niin hyvä. Tällaisessa ympäristössä, missä tuntuu, että työtä arvostetaan, on todella kiva toimia. Nuo jutut osaltaan oli vaikuttamassa, etten muualle halunnut lähteä, ensi kaudella neljännen kautensa Lahden paidassa aloittava Penninkangas myhäilee.
Viime kauden epäonnistumisen syitä on lehtien palstoilla jo ruodittukin useaan otteeseen. Yhtenä syynä on nostettu erityisesti esiin joukkueen tekemistä leimannut epäyhtenäisyys kumpaankin suuntaan pelattaessa. Penninkankaalla ei ole poikkeavaa näkemystä asian suhteen.
– Rehellisesti sanottuna sellaisia pelaajia oli liikaa, jotka ajattelivat omaa pelaamista liikaa. Oli paljon sellaista pelaamista, että omaa onnistumista haettiin ja se meni osalla joukkueen edun edelle. Päästetyistä maaleista voi hyvin päätellä, ettei se koko joukkueen puolustaminen toiminut. Oiottiin siinä, eikä viety puolustamista yksilötasolla loppuun asti, Penninkangas kommentoi.
Kolmatta kauttaan Lahtea valmentanut Ilir Zeneli sai väistyä juhannuksen alla ja hänen korvaajakseen palkattiin Mikko Mannila.
– Ei varmaan yhtäkään pelaajaa ollut, jolle se tieto potkuista tuli täysin yllätyksenä. Jotainhan piti tehdä, kun tulokset olivat mitä olivat, eikä kaikkia pelaajia voinut potkia pihalle.
Mannilan alaisuudessa Lahti aloitti hyvin ottamalla pari voittoa ja harjoituksissa keskityttiin oman pään tilkitsemiseen. Pikkuhiljaa joukkue alkoi sortumaan helmasynteihinsä, kun kuherruskuukausi tai tarkemmin sanottuna kuherrusviikko uuden valmentajan alaisuudessa päättyi. Ongelmat joukkueen tekemisessä olivat juurtuneet niin syvälle, ettei niitä hetkessä olisi kukaan ratkaissut.
– Paljon me panostettiin joukkueena puolustamiseen. Ne olivat hyviä juttuja, mutta pelaajat eivät olleet valmiita tekemään vaadittuja asioita. Se lähtee pelaajista, miten hyvin se homma toimii. Sama itsekäs toiminta jatkui kauden loppuun saakka, Penninkangas avaa rehellisesti.
Unelmien täyttymys
Penninkangas on edustanut urallaan kotimaassa Lahden lisäksi kasvattajaseuraansa Alavuden Peli-Veikkoja, TP-Seinäjokea, SJK:ta, Kauhajoen Karhua, Jazzia, Ilvestä ja FC Interiä. Ulkomaillakin Penninkangas on ehtinyt pelaamaan yhden kauden ajan. Siirto irlantilaiseen Sligo Roversiin kaudeksi 2020 oli lapsuuden aikaisen haaveen täyttyminen.
– Jokaisen suomalaisen jalkapalloilijan unelma ja tavoite on pelata ulkomailla. Siellä on Veikkausliigaa
laadukkaampia sarjoja, ja ainahan sitä haluaa edetä urallaan. Se oli tosi hieno juttu, että pääsi
sen kokemaan, mutta kyllä se pannukakuksi jäi omalta osaltani.
Maailmaa vavisuttaneen koronapandemian ensimmäiset aallot löivät rajusti vuoden 2020 alussa. Juuri kun Penninkangas oli päässyt maistamaan jalkapalloammattilaisen elämää ulkomailla. Kolmen sarjakierroksen jälkeen tuli tieto, ettei koronan vuoksi seuraavan viikonlopun pelejä pelattaisi. Tauko jatkui, kunnes päätös kauden keskeyttämisestä tehtiin. Penninkangas lensi Suomeen keväällä ja palasi Irlantiin vasta heinäkuun loppupuolella. Kautta päästiin jatkamaan, mutta pelit jouduttiin pelaamaan tyhjille katsomoille. Erityisesti katsojien puute harmittaa Penninkangasta, sillä ensimmäisissä kolmessa pelissä hän oli ehtinyt kokea, mitä on pelata intohimoisen brittiyleisön edessä.
Vaikkei Irlannissa katsojia olekaan samalla tavalla kuin Valioliigassa, niin se tunnelma on brittikulttuurin kuuluva. Ensimmäisistä peleistä sai fiiliksen, että on tosi kiva pelata, kun ihmiset elivät täysillä mukana.
Meillä oli parikymmentä peliä kaikkiaan. Treenien yhteydessä ei saanut mennä pukukoppiin, vaan suihkuunkin piti mennä kotona. Irlanti oli ”lock downissa” koko loppukauden.
Veikkausliigaan verrattuna Irlannin pääsarjassa erityisesti tempo oli kovempaa, mutta kolikon kääntöpuolta katsoen järkeä ei aina ollut niin paljon mukana.
– Se tempo on aika nopeaa ja mennään lujaa päästä päähän, paljon nopeampaa Veikkausliigaan verrattuna. Pelaaminen on suoraviivaista ja fyysistä. Aika rohkeasti siellä pelaajat pyrkivät menemään eteenpäin ja sitäkin kautta tulee virheitä. Varmaan aika viihdyttävää jalkapalloa seurata. Taitotasoltaan se on melko samaa tasoa Suomen kanssa, Penninkangas vertailee.
Visiitti Irlantiin jäi yhden kauden mittaiseksi, vaikka seuralla olisi ilmeisesti ollut halukkuutta pitää monikäyttöinen suomalainen joukkueessaan. Kauden aikana Penninkangas ehti edustamaan Sligo Roversia 13 liigaottelussa ja yhdessä Cupin pelissä.
– Ei koko Irlannin liigalla ollut käsitystä jatkosta, sillä ne olivat niin epävarmoja aikoja. Tavallaan itselläni olisi ollut halua jäädä ja ymmärsin, että seurankin puolelta olisi ollut halua jatkaa. Korona oli itsellekin uusi asia, niin halusin sen vuoksi tulla Suomeen turvallisempaan ympäristöön, Penninkangas kertoo syitä paluulleen.
– Asuin Sligossa ja se oli hieno kiva kaupunki. Se on kooltaan pieni, mutta siinä on kaunista luontoa ympärillä. Englannin kielen taito ei ole hirveän vahva itsellä, mutta jouduin siellä sillä pärjäämään. Se kasvattaa ihmisenä hypätä epämukavuusalueelleen. Hieno kokemus ja olen kiitollinen, että sain sen kokea, vaikka olikin erikoinen vuosi, Penninkangas sanoo pari vuotta kokemuksen jälkeen.
Sometähti
Sosiaalinen media on tullut tutuksi suurimalle osalle väestöstä muun muassa Facebookin, Instagramin, Twitterin ja TikTokin kautta. Penninkangas on ollut jo useamman vuoden ajan aktiivinen eritoten Instagramissa. Pääasiassa Penninkankaan Instagramiin tuottama sisältö pyörii jalkapallon ympärillä, mutta sen lisäksi hänellä on useita yhteistyöjulkaisuja eri yritysten kanssa. Usein julkaisuissa nähdään myös Penninkankaan ja hänen kihlattunsa Lauran koiraa Suloa, jolla on luonnollisesti oma tili Instagramissa. Kirjoitushetkellä Penninkangasta seuraa Instagramissa 6132 ja ”sulotheshibaa” puolestaan 3073 eri käyttäjää.
– Olen alkanut olemaan siellä aktiivisempi, koska sitä kautta pystyy kehittämään hyvin urheilijabrändiä. Haluaisin olla Veikkausliigapelaajana näkyvämpi, jotta ihmiset löytäisivät kotimaisia liigapelaajia. Sitä kautta jalkapallokulttuurikin voisi kasvaa.
Penninkankaan toinen iso motivaattori aktiiviseen sometukseen on varautuminen pelaajauran jälkeiseen elämään.
– Olen kolmekymppinen pelaaja, joten pelivuosia ei ole loputtomiin. Se mitä onkaan tulevaisuuden suunnitelmissa, niin toivon, että voisin hyödyntää siinä sosiaalista mediaa. Yritän olla kaukaa viisas ja rakentaa tulevaan apuvälinettä.
Veikkausliigassa pelanneista pelaajista Ilari Mettälä on loistava esimerkki siitä, mihin määrätietoinen sometus voi parhaimmillaan johtaa. Urallaan muun muassa TPS:aa ja Ilvestä edustanut Mettälä loukkaantui vakavasti vuonna 2020. Käytännössä tuo loukkaantuminen päätti Mettälän pelaajauran vain 26-vuotiaana. Mettälä alkoi tuottamaan TikTokiin temppuvideoita käyttäjänimellä ”Kliffa” ja keräsi laajan seuraajakunnan nopeasti. Myöhemmin hän on ottanut valikoimiinsa myös YouTuben. Iltasanomille viime vuoden elokuussa antamassa haastattelussaan Mettälä kertoi tuolloin tienaavansa somen kautta suurin piirtein saman verran kuin tienasi ammattilaisjalkapalloilijana ennen loukkaantumistaan ja arvioi oman tulovirtansa somen kautta vain kasvavan tulevaisuudessa.
– Se oli tosi hieno juttu hänelle, että oli uran loppumisen jälkeen heti juttu mihin lähteä, ettei tullut sellaista tyhjiötä. Varmasti on sellainen asia, mistä hän nauttii ja sen kyllä näkeekin siitä tekemisestä.
Eri lajien yksilöurheilijat ovat jo pitkään ymmärtäneet sosiaalisen median tärkeyden oman uran ja elannon kannalta. Joukkueurheilussa palkan maksaa seura, joten joukkueurheilijalle pakottavaa tarvetta olla esillä somessa ei samalla tavalla ole kuin sponsoreista elävät yksilölajien edustajat. Veikkausliigassa pelaavista pelaajista kovinkaan moni ei luo omaa urheilijabrändiään yhtä määrätietoisesti kuin Penninkangas, vaikka sitä kautta olisi mahdollisuus tehdä pientä lisätienestiä.
– Ei Veikkausliigassa niin paljon pelaajille makseta, etteikö lisätienestit kaikille kelpaisi, Penninkangas heittää täkyä.
Vaikkei Penninkankaan tavoitteena olekaan elättää itseään somen kautta, on hän pystynyt kasvattamaan tilipussia sitä kautta. Penninkangas valitsee tarkkaan, kenen kanssa lähtee tekemään kaupallisia yhteistöitä.
– Jos johonkin yhteistöihin lähtee, niin niiden pitää olla sellaisia, että niitä tuotteita käyttää itse tai voi seisoa sen jutun takana. En lähde mihinkään, mikä on omia arvoja vastaan. Parissa minuutissahan se on katsottu, että millainen firma on kyseessä.
Veikkausliigapelaajana Penninkangas on varmastikin Instagramissa yksittäisistä pelaajista sarjan näkyvimpiä toimien siten eräänlaisena vapaaehtoisena kotimaisen futiksen lähettiläänä. Näkyvyys on tuonut hänelle jalkapallosta ja urheilusta kiinnostuneita seuraajia ympäri Suomea. Esimerkiksi viime kaudella Oulussa pikkujuniorit pyytelivät pelin jälkeen vierasjoukkuetta edustaneelta Penninkankaalta nimikirjoitusta ja pelipaitaa.
– Ei ne sen takia, että olisin parempi pelaaja kuin muut meidän joukkueesta, mutta ne tietävät minut somen kautta ja pitävät minua jollain tapaa idolinaan. Kyllä nuoret pitävät Veikkausliigapelaajiakin roolimalleina ja idoleina, kunhan ne vaan tietävät ne jostain. Ei pelaajan tarvitse olla mikään Teemu Pukki. Jos jalkapallokulttuuria halutaan kasvattaa, niin tuo on yksi väylä siihen, Penninkangas näkee.
Penninkangas pyrkii itse olemaan Instagramissa interaktiivinen ja vastaamaan kaikille hänelle viestin lähettäneille.
– Viestejä aina välillä tulee ja se on tosi kiva! Siihen nimenomaan pyrin, että luon sitä kanssakäymistä fanien kanssa. Pienille jalkapalloilijoiden aluille se voi olla isokin juttu, että vastaan siellä, Penninkangas kertoo.
Ei itselle niitä viestejä tule niin paljon, ettei niihin ehtisi vastaamaan, Penninkangas naurahtaa.
Negatiivista palautetta Penninkankaalle tulee suoraan vain harvoin.
– Yllättävän vähän. Totta kai joskus tulee, muttei ole tullut mitään sellaista, mikä olisi mennyt ihon alle. Jossain muilla foorumeilla on varmaan sellaisiakin viestejä.
Penninkankaan elämää somesta seuraavat tietävät hänen käyttävän tasaisin väliajoin huvittavia ja omaleimaisia sanoja tai sanontoja.
– Osa on keksitty ja osa tulee jostain. Jotkut sanonnat voivat olla isältä otettuja, jotka ovat omaan korvaan hauskoja. Niitä sitten jakaa eteenpäin.
Kolmen parhaan joukkoon omista käyttämistään sanonnoistaan Penninkangas nostaa ankaran mietiskelyn päätteeksi ”mono syönnillään”, ”hevosenpotku” ja ”maistukainen”. Saa käyttää, muttei ole pakko.
Luottavaisin mielin kohti tulevaa
Lahti tiedotti tammikuun lopussa hankkineensa joukkueeseen Mikko Kuninkaan. Tämä oli mieluinen, siis maistukainen, uutinen Penninkankaalle, sillä he ystävystyivät pelatessaan yhdessä Interissä kaudella 2018. Kaksikko pääsee nyt pelaamaan ensi kertaa yhdessä Lahdessa, vaikka olisi voinut luulla niin tapahtuneen aiemmin. Kuningas on edustanut seuraa aiemmin vuosina 2015-2017 ja kaudella 2020, Penninkangas puolestaan kaudella 2019 ja kaudesta 2021 eteenpäin tähän päivään asti.
– ”Kunkku” pääsi heti minun viereen kopissa. Ehkä siinä oli minullakin vähän sormeni pelissä, Penninkangas paljastaa virnistäen.
Ilmaisena vinkkinä mainittakoon, että Interin YouTube-kanavalla on katsottavissa Turun linnassa kuvattu legendaarinen otteluennakkovideo, jossa luonnerooleissa näyttelee Teemu ”Ritari” Penninkangas ja Mikko ”Kuningas” Kuningas. Kaksikon näyttävää paluuta valkokankaalle on odotettu vuosia.
– Meillä on vähän samanlainen huumorintaju. Alettiin Turussa aikoinaan sellaisia lyhyt klippejä someen ja silloin itse asiassa aloin aktiivisemmin tekemään somea. Olemme jo käyneet keskusteluja, että pitäisikö niitä herättää henkiin ja aloittamaan uusia projekteja. Katsotaan nyt, mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään. Se toinen tuleminen on aina vaikeaa, kun ihmisillä on tietyt odotukset, Penninkangas naureskelee.
Lahden pelaajisto on kokenut melkoisen myllerryksen sitten viime kauden ja tavoitteena on luonnollisesti pärjätä ensi kaudella huomattavasti paremmin kuin viime kaudella. Kuninkaan lisäksi joukkueeseen on saapunut liuta nuoria ja nälkäisiä pelaajia. Penninkangas kertoo, että joukkueessa vallitsee tällä hetkellä hyvä henki ja uskoo joukkueen hitsautuvan erinomaisesti yhteen. Joukkuehenkeä on rakennettu järjestämällä viikoittain jotain normaalista poikkeavaa, kuten esimerkiksi järjestämällä joukkueen sisäinen biljardikisa.
– Tuntuu, että siinä on nyt hyvä ryhmä pelaajia, joiden voisin kuvitella työskentelevän hyvin yhdessä. Pelaajat ovat sellaisia, joilla on työmyyrän asenne. Minulla on hyvä fiilis hankinnoista, sillä niissä on ollut tietty kaava.
Monipuolisena pelaajana Penninkangas on totuttu näkemään puolustuslinjassa paikalla kuin paikalla. Uran alkutaipaleella Penninkangas pelasi jopa laitahyökkääjänä, mutta vakiinnutti pelipaikkansa myöhemmin vasempana laitapuolustajana. Penninkangas ei koe ongelmana sitä, että pelipaikka saattaa vaihtua tarpeen mukaan.
– Näkisin, että paras pelipaikkani on viiden linjassa vasemman topparin tontti. Siinä saa liikkua vähän enemmän, muttei tarvitse niin paljon kuin puhtaasti laitapakkina. Tykkään vaihtelusta, vaikkei siinä tule samanlaista rutiinia kuin samalla pelipaikalla pitkään pelatessa, Penninkangas sanoo.
Laitapakin pelaaminen on muuttunut paljon ja se on nykyään todella hyökkäysvoittoista. Tosi paljon on sitä juoksemista ja suunnanmuutoksia. Jossain määrin tuntuu, että alkaa itsellä tulemaan fysiikkakin siinä vastaan. Olen kuitenkin isokoinen yli 90 kiloinen pelaaja, Penninkangas pohtii.
Viimeiseen ja tärkeimpään kysymykseen lahtelaisyleisö on pitkän talven ajan odottanut kuumeisesti kuulevansa vastauksen; onko mono syönnillään ensi kaudella Lahden Stadionilla?
– On, se on varma!
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Antti Sepponen, Juha Tamminen, Lauri Ilola, Teemu Penninkankaan kotialbumi
