FC Lahteen täksi kaudeksi AC Oulusta siirtynyt Marius Könkkölä on fclahtelainen jo toisessa polvessa. Hänen isänsä Justus Könkkölä edusti lahtelaisseuraa kaudella 1998 luutien puolustuslinjassa yhdessä Petri Pasasen kanssa, joka aloittaa toisen vuotensa Lahden valmennustiimissä. Myös Pasasen poika Samuel Pasanen pelaa joukkueessa, joten ensi kaudella kentältä voi jälleen bongata tutkaparin Könkkölä & Pasanen.
Tässä jutussa tutustutaan tarkemmin ensin mainittuun. Nuorempi painos Könkkölöistä on ehtinyt jo hurmata uuden kotiyleisönsä harjoituskauden otteluissa ennakkoluulottomilla ja paikoin häikäisevillä otteillaan. Laadukkaan pelaajakasvatuksen saanut 19-vuotias Könkkölä edustaa monella tapaa uutta kotimaista pelaajasukupolvea. Hän siirtyi ulkomaiseen huippuakatemiaan vain 16-vuotiaana pelaamatta kotimaassa peliäkään miesten tasolla. Saman päätöksen on tehnyt moni muukin nuori suomalainen pelaajanalku viime vuosina. Toinen hänen pelaajasukupolvea ja Könkkölää leimaava asia on itsevarmuus pelikentällä, joka ei aina perisuomalaiseen mentaliteettiin niin kovin hyvin ole istunut. Voi todeta, ettei nuori suomalainen jalkapallonpelaaja enää nöyristele pelatessaan huippumaita ja vastustajia vastaan, vaan haastaa isompiaan tasapäisesti. Näistä on saatu osviittaa Suomen eri ikäluokkien maajoukkueiden lupaavista tuloksista. Lahtelaiset puolestaan hetkissä, jolloin ”Markaksi” ensimmäisellä luokalla ristitty Könkkölä on kiihdyttänyt raketin lailla karkuun vastustajan puolustajilta.
31. lokakuuta vuonna 2003 syntynyt Könkkölä aloitti jalkapallon viisivuotiaana Kulosaaren Jalkapalloseurassa ja siirtyi vuoden päästä hieman suurempaan SAPAan perheen asuinpaikan vaihtuessa Katajanokalle. SAPAssa kipinä lajiin roihahti ilmiliekkeihin ja tavoite ammattilaisuudesta kirkastui nuoren pojan silmissä. Lahjakas pelaaja hakeutui kovempien pelien ja laadukkaamman harjoitusympäristön perässä maineikkaaseen kasvattajaseura KäPaan vietettyään SAPAssa kaikkiaan pari vuotta.
Jalkapalloilijanakin uraa luoneen isän roolista muodostui iso esikoispoikansa futisuralle jo varhaisessa vaiheessa.
– Ei hän ikinä minua lajin pariin aivopessyt, mutten ihan vahingossakaan futikseen lähtenyt. Isä on aina antanut minulle täysin vapaat kädet valita, mitä tehdä. SAPA-vuosista eteenpäin treenasimme todella paljon kahdestaan.
KäPassa arkiympäristö oli laadukas ja viikosta toiseen joukkue pelasi kansallisen tason huippujoukkueita vastaan. Se vauhditti hyökkäävissä rooleissa viihtyvän Könkkölän kehitystä.
– Olin siellä kaksi ja puoli vuotta. Pelasimme muita suomalaisia huippujoukkueita vastaan. Pelit olivat eri tasolla kuin aiemmin. KäPassa oli tosi hyvät koutsit ja toiminnasta huomasi, että sitä tehdään tosissaan. Sen takia sieltä on tullutkin ulos niin hyviä pelaajia. KäPa vei minut seuraavalle levelille, Könkkölä kiittelee jälkeenpäin.
Ajan myötä ero KäPan ja alueen isoimman seuran HJK:n välillä alkoi kasvamaan. Osin siitä syystä 12-vuotias Könkkölä päätyi vaihtamaan KäPan tummanpuhuvan asun HJK:n sinivalkoraitapaitaan syksyllä 2014. Klubissa -03-ikäluokkaan tiivistyi harvinaisen paljon silkkaa lahjakkuutta. Könkkölän lisäksi joukkueessa palloilivat esimerkiksi Agon Sadiku (FC Honka), Kai Meriluoto (HJK), Casper Terho (Union SG) ja Leo Walta (HB Köge). Laadukkaampaa treeniympäristöä sai Suomen kamaralta hakea.
– Olimme pitkään Suomessa aika selkeä ykkönen. Siinä oli todella hyvä treeniympäristö. Kävimme tosi aktiivisesti ulkomailla turnauksissa. Mielestäni sen ikäisenä pelaajana se oli Suomessa silloin paras paikka olla.
Könkkölän lahjakkuus ei jäänyt ulkomaalaisilta pelaajatarkkailijoilta huomaamatta. Ikäluokkansa ensimmäisiin poikamaajoukkueisiin valittu Könkkölä vieraili näytillä englantilaisessa Aston Villassa ja belgialaisessa K.R.C Genkissä kummassakin kolmeen eri kertaan. Sen lisäksi nuorukainen oli kertaalleen tutustumassa hollantilaisen PSV:n toimintaan.
– Pelasin Klubissa B-junnuissa ja tiesimme, että minulla on mahdollisuus lähteä ulkomaille, kun täytän 16 vuotta. Tehtiin selkeä päätös, ettemme tee sopimusta Klubin kanssa, ettei se vaarantaisi siirtoa ulkomaille. Sopimuksesta ei olisi ollut minulle mitään hyötyä siinä tilanteessa ja se olisi voinut riskeerata siirron ulkomaille.
Sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen oli oletettavasti HJK:n kannalta ikävä asia, mutta Könkkölöiden leirissä tiedostettiin reitin olevan tukossa liigajoukkueeseen vielä pitkän aikaa. Reservijoukkue Klubi04:ssa olisi ollut tarjolla Kakkosen pelejä, mutta sekään ei siinä kohtaa olisi välttämättä ollut paras ympäristö kehittyä. Fyysisesti Könkkölä ei vielä 16-vuotiaana ollut yksinkertaisesti valmis miesten peleihin.
– Suomessa BSM-sarjan jälkeen pitäisi lähteä miesten peleihin ja se hyppy on monesti aivan liian iso. Jos sanon suoraan, niin Kakkonen ei palvele tarpeeksi sen tyyppisiä pelaajia, jotka haluavat huipulle. Yksi nuorisosarja Veikkausliigan ja BSM:n välillä olisi aika ihanteellinen. A-junioreiden sarja ei ole nykyisellään sitä, mitä tarvitaan, Könkkölä ehdottaa.
Könkkölä oli jo urallaan aiemmin vaihtanut seuraa kehityksensä optimoimiseksi. Tällä kertaa seuravalinta kohdistui belgialaiseen Genkiin, joka on jalostanut maailmalle vuosien saatossa lukuisia huippupelaajia, kuten Thibaut Courtois, Kalidou Koulibaly, Yannick Carrasco, Kevin De Bruyne, Cristian Benteke ja niin edelleen.
– Viimeisin kertani Genkissä meni todella hyvin, ja minulle ilmoitettiin sen jälkeen aika nopeasti sieltä heidän haluavan tarjota sopimusta. Heidän kiinnostuksensa oli paljon aktiivisempaa kuin Aston Villasta tai PSV:sta. Genkin futiskulttuuri ja filosofia tuntui tosi mielenkiintoiselta ja oikealta siinä kohtaan, Könkkölä perustelee valintaansa.
16-vuotias Könkkölä muutti Belgiaan yksin tammikuussa 2020, missä hän majoittui eläkeikää lähestyvän pariskunnan omakotitaloon. Pariskunta työskenteli Genkille, ja samassa taloudessa asusteli myös eräs toinenkin Genkin nuorisojoukkueen pelaaja. Edellisenä syksynä Könkkölä oli aloittanut lukion Mäkelänrinteessä. Belgiaan muuton myötä lähiopiskelu muuttui etäopiskeluksi, eikä se aluksi käynyt vaivatta.
– Alku oli stressaava ja vei niin paljon voimia, että ensimmäiset kuukaudet koulun kanssa oli tosi vaikeata. Koulunkäyntiin vaikutti tosi paljon se, että miten meni kentällä. Jos aamulla treenit menivät ihan päin helvettiä, niin matematiikan tehtävien tekeminen kotona heti sen jälkeen ei onnistunut. En kuitenkaan missään vaiheessa ajatellut pitäväni puolen vuoden taukoa koulusta. Perheeltä tuli voimakas signaali, että koulunkäyntiä on jatkettava.
Tammikuusta maaliskuuhun Genkin U18-joukkueessa pelanneen Könkkölän elämä pyöri jalkapallon ja koulun ehdoilla. Tuon täydellisen jalkapallokuplan puhkaisi mikäs muukaan kuin koko maailmaa kiusannut koronavirus. Könkkölän oli lennettävä takaisin Suomeen, sillä muutoin hän olisi ollut pakotettu jäämään Belgiaan ainakin parin kuukauden karanteeniin.
– Se oli epätodellinen tilanne niin itselle kuin monelle muullekin. Olin kotona ja mietin, että täällä taas ollaan. Meille annettiin Genkistä henkilökohtaiset juoksuohjelmat. Se kaksi kuukautta oli siistiä siinä mielessä, että pystyin tuttujen kanssa treenaamaan ja itsellä oli sama treenifiilis päällä kuin Belgiassa. Treenasin karanteeniajan tosi kovaa, eikä 2020 kevät ollut henkisesti kovin paha minulle, Könkkölä muistelee.
Kesällä Könkkölä palasi kustannuspaikalleen, mutta paluusta normaaliin ei voitu puhua. Korona aiheutti kolmen viikon pelitaukoja vähän väliä, sillä Belgiassa U18-sarjan pelit keskeytettiin herkällä sormella. Tätä on/off-rytmiä jatkui koko loppuvuoden. Keväällä 2021 korona kiersi joukkueen sisällä ja Könkköläkin ehti sairastaa taudin. Loppukeväästä 2021 Könkkölä siirrettiin U18-joukkueesta U21-joukkueen mukaan.
– Silloin keskusteltiin seuran kanssa, että on ollut tosi huonoa tuuria. He sanoivat, että heillä on ollut minulle selkeä suunnitelma, mutten ole päässyt toteuttamaan sitä, koska emme päässeet pelaamaan viikosta toiseen. He halusivat kuitenkin vielä panostaa minuun ja siirsivät minut U21-joukkueeseen.
Koronapandemia oli sotkenut Könkkölän suunnitelmia, mutta siinä ei vielä ollut kaikki. Könkkölää oli pitkään vaivannut alaselkäkipu, joka Genkin hoitohenkilökunnan mukaan aiheutui pelkästä lihasjumista. Sitä hoidettiin akupunktiolla ja monilla muilla tavoilla, mutta kipu ei hellittänyt. Könkkölä sinnitteli kipujen kanssa ja osallistui kesällä nuorten maajoukkueleirille. Siellä maajoukkueen fysioterapeutti tutki Könkkölän vamman ja totesi ykskantaan, ettei kyseessä ollut pelkkä lihasjumi.
– Menin maajoukkueleirin jälkeen suoraan röntgenkuviin. Alaselässä oli rasitusmurtuma, mikä on todella tyypillinen Suomessa. Ilmeisesti Belgiassa se ei ole niin yleinen. Tiedon tullessa alkoi vähän suututtamaan, että miksei ne tajunneet sitä siellä. Kun he soittivat kysyäkseen tuloksista, niin sanoimme, etteikö tätä olisi voinut siellä huomata. Belgiassa ne ovat ylpeitä ja aina oikeassa, eikä ne ikinä oikein myöntäneet, että he tekivät siinä jonkinnäköisen virheen, Könkkölä kertoo päätään pyöritellen.
Paluu Suomeen
Selkävamma oli Belgian ajan lopun alkua. Ensimmäisen kuukauden ajan Könkkölä oli täyslevossa mökillä ja tämän jälkeen kuntoutti itsensä jälleen pelikuntoon. Genk oli kuitenkin jo hankkinut kesän aikana joukkueeseen muutaman uuden ulkomaalaispelaajan, eikä Könkkölä mahtunut enää pelaamaan U21-joukkueen mukana. Könkkölä jatkoi sinnikkäästi treenaamista U21-joukkueen mukana, mutta pelituntumaa hänen piti hakea U18-joukkueen parista. Siinä kohtaa Könkkölä yhdessä agenttinsa ja isänsä kanssa alkoivat pohtia, josko tammikuussa olisi viisainta vaihtaa maisemaa. Verkot laitettiin vesille ja Könkkölälle avautui useita mahdollisuuksia mennä testileirille ulkomaalaisiin seuroihin.
Yksi puhelu Oulusta oli kuitenkin käänteentekevä. AC Oulu onnistui nappaamaan nuoren talentin riveihinsä kaksivuotisella sopimuksella, mutta paluu kotimaahan olisi voinut sujua paremmissakin merkeissä.
– En tykkää elämässä sanoa, että kadun asioita, mutta jälkeenpäin ajateltuna se siirto ei ollut paras mahdollinen, Könkkölä aloittaa.
– Aika aikaisessa vaiheessa huomasin, etten ehkä ollut sellainen pelaaja kuin päävalmentaja Ricardo Duarte olisi toivonut ja hän näki mieluummin muita pelaajia kentällä, Könkkölä jatkaa.
Könkkölä pääsi viime kaudella kentälle kaiken kaikkiaan 15 liigaottelussa, mutta vastuu oli vähäisempää, mitä hän oli ennen kauden alkua odottanut. Osittain vähäiseen vastuuseen vaikutti toki se, että oululaisryhmä pelasi laajalla rintamalla hyvää kautta ja osansa vaikutti Könkkölän heinäkuun paikkeilla kärsimä pieni nilkkavamma.
– Kauden aikana tuli hetkiä, jolloin ajattelin, että nyt kurssi kääntyy. Pelasin esimerkiksi pari hyvää peliä avauksessa Honkaa ja KuPSia vastaan, mutta sitten taas istuin penkillä monta peliä. Tajusin, että nämä ovat jo minun pelejä. Se turhautti, etten saanut vastuuta, vaikka koin pelanneeni hyvin, Könkkölä harmittelee.
– Muistin aina silloin tällöin muistuttaa itseäni siitä, että olen vasta 18-vuotias, eikä pidä turhautua liikaa. Minulle jäi Genkistä kova itseluottamus ja kunnianhimoisuus, ja kun asiat eivät menneet niin kuin oli suunnitellut, niin kyllä se kolautti. Miesten pelit eivät yllättäneet, mutta kyllä se fyysisyys ja vauhti olivat eri tasolla junioripeleihin verrattuna, Könkkölä jatkaa.
Vaikkei Könkkölä ollutkaan viime kaudella tyytyväinen saamaansa vastuuseen, niin kaudessa oli paljon positiivisiakin asioita. Oulu pelasi mukiinmenevän kauden sijoittuen lopulta seitsemänneksi.
– Se oli tosi siisti jengi ja joukkueessa hyvä fiilis. Seurassa toimi kaikki hyvin. Oli paljon hyviä hetkiä enkä täysin viime kautta laittaisi roskakoriin. Se oli mielenkiintoinen ensimmäinen vuosi miesten peleissä.
Näytti pitkään siltä, että Könkkölä olisi jatkanut Oulussa suunnitellusti vielä toisenkin vuoden. Hän oli jo käytännössä tehnyt uuden vuokrasopimuksen asuntoon, mutta viimeisen pelin jälkeen päävalmentaja Duarte ilmoitti, ettei Könkkölälle olisi käyttöä kauden 2023 suunnitelmissa.
– Onneksi vuokranantaja oli futisihminen, sillä muuten siitä olisi voinut tulla ongelma myöhemmin, Könkkölä esittää kiitokset Oulun suuntaan.
– Se oli tavallaan helpottava fiilis, sillä olimme odottaneet sitä lausetta jo pidemmän aikaa, Könkkölä kuvailee omia ja taustatiiminsä tunnelmia Duarten ilmoitettua asiasta.
FC Lahteen läpimurtoa tekemään
Jo viime kesänä Könkkölä oli käynyt alustavia keskusteluja FC Lahden päävalmentajaksi kesken kauden nimitetyn Mikko Mannilan kanssa. Mannila oli tuttu Könkkölälle HJK:n B-junioriajoilta, jolloin Mannila pyöri usein kentän laidalla ja oli mukana joukkueen valmennuksessa. Kesällä siirto ei vielä toteutunut, mutta kauden jälkeen tilanne oli kuitenkin jo toinen.
– Päätimme katsoa ihan rauhassa uuden seuran, missä homma lähtisi rullaamaan. Mannila sai aika nopeasti tietää meiltä, mikä on homman nimi. Keskusteluissa oli muitakin Veikkausliigaseuroja, ettei Lahti mikään itsestäänselvyys ollut, vaikka selkeä ykkönen olikin. Kävimme keskustelemassa kasvokkain Mannilan kanssa. Tuntui silloin ja tuntuu edelleen hemmetin hyvältä ratkaisulta.
Könkkölä signeerasi nimensä Lahden tarjoamaan kaksivuotiseen sopimukseen ja siirtyi samaan seuraan, jossa hänen isänsä oli jo aikoinaan pelannut. Isän historialla seuran kanssa ei tosin ollut mitään tekemistä päätöksen taustalla, vaikka futisromantikko saattaisi niin erehtyä ajattelemaan. Vaakakupissa painoi eniten Mannilan puheet siitä, minkälaisen joukkueen hän aikoo rakentaa ja mitä hän Könkkölässä näkee.
– Ei luvattu mitään, mutta aistin, että minulla on aidosti mahdollisuus toisin kuin Oulussa.
Mannila itse kertoo, että Könkkölällä oli paljon sellaisia ominaisuuksia, joita joukkueen rakennusvaiheessa painotettiin. Näitä olivat esimerkiksi juoksuominaisuudet, vasenjalkaisuus, taito ja nälkä mennä urallaan eteenpäin.
– Hänellä on erinomainen kyky liikkua linjojen välissä ahtaassa tilassa ja hän on todella efektiivinen kuljettamaan palloa. Kiihtyvissä hyökkäyksissä hän pystyy toimimaan tosi hyvin. Organisoiduissa hyökkäyksissä ”Markka” löytää tilat vastustajan muodon sisältä ja pystyy ratkaisemaan niitä. Erittäin taitava pelaaja, Mannila kehuu.
– Mielestäni hän on sellainen nykyfutaajana prototyyppi. Toivon, että hänen suurimmat pelit tulee olemaan jossain aika isoillakin stadioneilla, Mannila jatkaa.
Kaksikon yhteistyö on alkanut hyvin ja Könkkölä jakaa kiitosta myös toiseen suuntaan.
– Mielestäni Mikko on siinä mielessä pelaajalle tosi kiva valmentaja, että hän luo joukkueelle sellaisen ilmapiirin, että sinne on aina kiva mennä, mutta vaatimustaso on aina korkealla. Kukaan ei voi ikinä löysäillä. Hänellä on tosi hyvä kontrolli siitä, että treenit menevät juuri sillä tavalla kuin hän on ajatellut. Olen tykännyt siitä. Hän sanoo asiat niin kuin ne ovat. Ei kaunistele, muttei sano turhan negatiivisesti. Hän yrittää auttaa kaikkia pelaajia samalla tavalla.
Fyysisesti Könkkölä kuuluu kentän pienikokoisimpiin pelaajiin, muttei koe sen olevan este pärjäämiselle kaksinkamppailuissa, joihin väistämättä joutuu vikkelistä jaloista huolimatta. Niissä kyse on paljosta muustakin kuin, mitä vaaka näyttää. Tästä oiva esimerkki on Könkkölän oma esikuva ja tuore maailmanmestari Lionel Messi.
– Onhan sitä punttia tehty jo viime kaudella. Varsinkin nyt Lahdessa siinä on tullut kehitystä nopeassakin aikataulussa, kun sitä on tehty sen verran säännöllisesti. Näen edelleen, että pelkän puntin vetäminen ei ole juttuni. Enemmän se on räjähtävyys ja sen jalostaminen. Koen, että minulla painopiste on sen verran alhaalla, ettei minua ole niin helppo saada alas.
Itseään hän kuvailee pallosta eläväksi yksilöksi, jonka vahvuudet kukoistavat nimenomaan hyökätessä.
– Viihdyn pallollisessa roolissa todella hyvin. Tykkään haastaa vastustajia ja mennä niistä ohi. Varsinkin pitkät tempokuljetukset ovat ykkösominaisuuteni. Viihdyn 10-paikalla ja myös hieman laidemmalla, kuvailee Könkkölä, jolla on Messin kanssa samankaltaisia pelillisiä piirteitä.
Positiivista energiaa pursuava Könkkölä vaikuttaa olevan varsin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa peli kulkee kentällä yksilönä sekä joukkueena, päivät pitenevät ja kausi on jo nurkan takana.
– Voin sanoa, etten ole pitkään aikaa nauttinut peleistä näin paljon. Kun on saanut luottamusta ja pelannut hyvin, niin se on tavallaan lumipalloefektinä lähtenyt paranemaan, Kisapuiston läheltä asunnon löytänyt Könkkölä fiilistelee.
Könkkölä lupaa, ettei viime kauden kaltaista pelillistä ja tuloksellista alhoa tulla Lahden Stadionilla kokemaan tällä kaudella.
– Joukkueessa on tasapainoinen ja odottava fiilis. Jos puhutaan tuloksellisesti, niin en uskalla tai haluakaan mitään vähimmäistavoitetta asettaa. Sanotaan näin, että pelejä on todella paljon mukavampi tulla katsomaan. Tulemme pelaamaan niin kivaa futista, vaikka tuloksellisesti ei olisi aina niin miellyttävää. Olen tosi positiivinen sen suhteen, ettei viime kauden tyyppistä energiaa ja ilmapiiriä tule tapahtumaan.
Liigan nuorimpiin joukkueisiin kuuluvassa Lahdessa pelaa Könkkölän lisäksi liuta muitakin nuoria mielenkiintoisia pelaajia, joilta on lupa odottaa paljon. Päivittäin harjoituskentällä joukkuekavereitaan kohtaava Könkkölä nostaa esiin positiivisessa valossa laitapuolustajana pelaavan lahtelaiskasvatti Daniel Koskipalon.
– Daniel on pelannut ja treenannut tosi hyvin. Hän vetää täysillä joka päivä ja hoitaa paikkansa hyvin, vaikkei mitään isoa liigakokemusta olekaan vielä. ”Danilla” on hyvät mahdollisuudet pelata hyvä kausi, vaikkei olisikaan ykkösvaihto pelipaikalleen.
Muista pelaajista Altin Zeqiri on tehnyt vaikutuksen ja Eemeli Virran kanssa on puolestaan löytynyt lähes telepaattinen yhteys.
– Altinia on tietenkin tosi kiva katsoa treeneissä ja peleissä sekä pelata hänen kanssaan. 1vs1-taito on tosi kovalla tasolla, Könkkölä kehaisee.
– Eemelin kanssa minulla on ollut kaikista paras yhteys. Löydämme toisemme tosi hyvin kentällä ja hänen kanssaan on tosi kiva pelata yhdessä. Liikumme samantyyppisillä alueilla kentällä varsinkin, jos pelaan siinä keskellä. Hänelle voi laittaa palloa melkein mihin paikkaan vaan, niin hän pystyy sen pitämään omilla, Könkkölä arvioi.
Alkavaa Veikkausliiga kautta luotaavissa jutuissa Könkkölän vahva harjoituskausi ei ole jäänyt rekisteröimättä ja kannattajien keskuudessa hänen edesottamukset ovat aiheuttaneet paljon positiivista pöhinää. Iso läpimurto Veikkausliigassa on kuitenkin Könkkölällä vielä tekemättä, joten suurelle yleisölle hän on melko tuntematon tapaus. Paino sanalla vielä. Suomen A-maajoukkueeseen ja kovaan eurooppalaiseen sarjaan urallaan tähtäävä Könkkölä haluaa ensisijaisesti vain nauttia tulevan kauden koitoksista. Kaikki muu tulee siinä sivussa.
– Ihan ensinnäkin ykköstavoite on nauttia pelaamisesta viikonlopusta toiseen ja pelata mahdollisimman paljon, se ei ole ollut viime vuosina itsestäänselvyys. Sitä kautta tulee se flow, 12 nuorten maaottelua pelannut Könkkölä paaluttaa.
Päävalmentaja Mannila odottaa Könkkölältä paljon tehoja. Niitä vaaditaan lopullisen läpimurron tekemiseen.
– Rehellisesti odotamme ja hänkin varmasti odottaa, että tässä olisi sellainen läpimurtokausi käsillä. Tehoja toivotaan ja vaaditaan. Liigacupissa hän keräsi muutaman syöttöpisteen, mutta odottelemme myös maaleja.
Justus Könkkölä edusti Lahtea aikanaan yhteensä 17 ottelussa ilman tehtyjä maaleja. Mikäli kaikki menee hyvin, Marius Könkkölän saldoksi kirjataan jo tulevan kauden aikana enemmän otteluita ja maaleja seurassa kuin isälleen. Ilmassa on vahvasti sen tuntua, että pojasta polvi paranee.
Teksti: Miko Heikkinen
