Sveitsin Valais´n kantonissa, noin 16 000 asukkaan Sierren kaupungissa vuonna 1996 syntynyt Arian Kabashi siirtyi kesken viime kauden FC Lahteen valloittaen nopeasti lahtelaisyleisön kovia kokeneet sydämet. Leijonan lailla joka ikisessä tilanteessa taistellut toppari antoi oman väkevän panoksensa putoamiskamppailussa, joka päättyi lahtelaisvinkkelistä katsottuna toivotulla tavalla. Alkuvuodesta Kabashi allekirjoitti nimensä seuran tarjoamaan yksivuotiseen jatkosopimukseen, ja on kuulunut joukkueen kantaviin voimiin kuluvankin kauden aikana.
Kabashi kasvoi kuusihenkisessä perheessä, johon kuuluivat hänen lisäkseen vanhemmat, kaksi isosiskoa ja isoveli. Lapsuuttaan hän kuvailee erittäin onnelliseksi ja jalkapallon täyteiseksi. Ulkona riitti aina muita lapsia pelikavereiksi. Kesäisin perhe vietti paljon aikaa Kabashin vanhempien kotimaassa Kosovossa, josta vanhemmat olivat paenneet Jugoslavian sotaa ”maailman puolueettomimpaan” maahan 1990-luvun alkupuolella.
– Minulla on erittäin tiivis side Kosovoon, ja siellä meillä on myös sukua, kahdeksan ottelua Kosovon U21-maajoukkueessa pelannut Kabashi sanoo.
Hän itse kokee olevansa puoliksi sveitsiläinen ja puoliksi kosovolainen. Se kumpi puoli näyttäytyy enemmän, riippuu tilanteesta ja ympäröivistä ihmisistä. Kabashin puheista välittyy syvä kunnioitus niin synnyinmaataan kuin vanhempiensa kotimaata kohtaan.
– Sveitsissä oli hyvä elää ja olla. Elämänlaatu on parempaa siellä, ranskankielisellä alueella kasvanut Kabashi näkee.
– Sveitsiläiset ovat hiljaisempia kuin kosovolaiset ja siinä mielessä samanlaisia kuin suomalaiset. Mielestäni suomalaiset ovat tosin sveitsiläisiäkin hiljaisempia. Kosovolaiset ja albanialaiset ovat puolestaan avoimempia ja kuumaverisempiä ihmisiä, Kabashi vertailee eroja.
Lahtelaisen kahvilan pöydässä Kabashi kertoo, kuinka saavuttuaan noin vuosi sitten Suomeen eivät naapurit aluksi edes tervehtineet häntä takaisin.
– Mietin, että sanoinko jotain väärin. Kysyin asiasta joukkuekaveriltani ja hän sanoi, että se on normaalia täällä. Hän kertoi, että jos he näkevät sinut useampana päivänä, niin he tervehtivät kyllä takaisin ja niin kävikin, Kabashi naureskelee antaessaan esimerkin suomalaisesta juroudesta.
Porras kerrallaan kohti huippua
Kuusivuotiaana jalkapallon paikallisessa Sierren joukkueessa aloittanut Kabashi pelasi juniorivuosina hyökkäävissä rooleissa. 12-vuotiaana hän siirtyi alueen suurimpaan seuraan FC Sioniin, joka on aikuisten tasolla voittanut Sveitsin mestaruuden pariin otteeseen (1992 & 1997) ja Cupin peräti 13 kertaa. 114 vuotta sitten perustetussa Sionissa tutuiksi tulivat aluksi keskikentän eri roolit. Erään kerran joukkueen valmentaja ehdotti Kabashille vasempana laitapuolustajana pelaamista johtuen joukkueen puolustuspään lukuisista poissaoloista. Kabashi otti haasteen vastaan ja vastasi huutoon niin hyvin, että pelipaikka vakiintui pysyvästi puolustuslinjaan. Tavoite ammattilaisuudesta kirkastui 14-15-vuotiaana.
– En ollut koskaan huippulahjakas pelaaja, josta olisi nähnyt, että tuosta tulee ammattilainen. Olin kuitenkin aina pelaaja, joka halusi kehittyä ja mennä eteenpäin. Välillä urallasi on valmentajia, jotka eivät usko sinuun, mutta en ole koskaan välittänyt sellaisesta. Olen aina tiennyt mihin pystyn ja tarttunut tilaisuuksiin, enkä ole koskaan antanut periksi, Kabashi avaa filosofiaansa.
Kaudelle 2014-2015 Kabashi lähetettiin lainalle kotikaupunkinsa ylpeyteen FC Sierreen, joka pelasi maan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. Sionissa katsottiin, ettei Kabashi ollut valmis hyppäämään mukaan seuran U21-joukkueeseen.
– Olin henkisesti vaikeassa paikassa, kun minut lähetettiin lainalle takaisin Sierreen. Se oli pettymys, sillä olin U18-joukkueen pelaaja ja menossa U21-joukkueeseen. Silloin moni muu U18-joukkueen pelaaja meni suoraan sinne, Kabashi avaa hetkeä, jolloin luonteen kovuutta mitattiin.
– Päätin, että joko jatkan jalkapallon pelaamista, lähden kotiin ja panostan kouluun, tai aloitan työt jossain. Perheeni kuitenkin kannusti minua vaikeilla hetkillä. Nuorena tuollainen on tärkeää, Kabashi kiittelee jälkeenpäin.
Kabashi päätti panostaa kaikkensa jalkapallolle. Sierressä vietetyn kauden jälkeen Kabashi lainattiin sarjaporrasta ylemmäs FC Martigny-Sportsiin. Onnistuneiden lainapestien jälkeen oli oikea aika palata emoseuraan. Kabashi pelasi maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneessa Sionin U21-joukkueessa muutaman vuoden ajan ja harjoitteli välillä maan pääsarjaa pelanneen ykkösjoukkueen mukana. Kosovon U21-maajoukkueessa hän pääsi debytoimaan vuonna 2017 Irlantia vastaan käydyssä ottelussa, ja Sveitsin korkeimmalla sarjatasolla eli Superliigassa muutamaa vuotta myöhemmin (5.7.2020).
Epäonnen soturi
Ykkösjoukkueeseen tiensä raivannut ja laitapuolustajan paikalta topparin tontille asettunut Kabashi aloitti Sionin kanssa jatkosopimusneuvottelut syyskuussa 2020. Neuvottelujen päätteeksi seuran omaksi kasvatiksi laskettava Kabashi rustasi puumerkkinsä 2+2-vuotiseen sopimukseen. Kolme päivää sopimuksen allekirjoitushetkestä Kabashi nimettiin ensimmäistä kertaa Sionin avauskokoonpanoon kauden avauspelissä FC ST. Gallen 1879 vastaan. Peliä oli käyty ainoastaan kymmenisen minuuttia, kun Kabashin oikean polven ristisiteet katkesivat.
– Mietin, että mitä tämä on. Olin tehnyt niin paljon töitä päästäkseni siihen pisteeseen. Monia ajatuksia risteili päässäni. Ajattelin, että eikö jalkapallo ole minua varten. Kapteenimme tuli luokseni lohduttamaan sanoen, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa palata takaisin, Kabashi muistaa.
– Se oli hirveää. Olin pukuhuoneessa ja itkin, Kabashi kuvailee hetkeä loukkaantumisen jälkeen.
Positiivinen asia epäonnisessa tapahtumassa oli vastikään solmittu sopimus, joka turvasi Kabashin tilanteen ja antoi työrauhaa pitkäjänteisyyttä vaativalle kuntoutusoperaatiolle.
– Olin turvallisemmassa tilanteessa kuin jos minun sopimukseni olisi ollut katkolla. Jos pidät kiinni huonoista asioista, et koskaan tule menemään eteenpäin, joten yritin ajatella positiivisesti. Perheeni ja ystävät auttoivat minua paljon.
Polvesta oli vaurioitunut ristisiteiden lisäksi myös sisempi sivuside. Leikkaava lääkäri halusi odottaa kuukauden ennen varsinaista operaatiota, jotta sivuside ehtisi parantua itsestään. Leikkaus suoritettiin onnistuneesti 26. lokakuuta 2020 ja kuntoutusprosessi saattoi alkaa. Kesäkuussa 2021 Kabashi oli valmis palaamaan harjoituskentälle, mutta aluksi hänen oli haettava tuntumaa U21-joukkueesta. Jaloissa oli kuntoutuksesta huolimatta lihasepätasapainoa, eikä leikanneelta lääkäriltä herunut välittömästi pelilupaa. Heinäkuussa Kabashi pelasi ensimmäisen harjoitusottelunsa pitkään aikaan.
Harjoituskauden jälkeen Sionin päävalmentaja näki parhaaksi ratkaisuksi lähettää Kabashi takaisin U21-joukkueen mukaan kohentamaan pelikuntoaan. Sion aloitti kauden Superliigassa takerrellen, ja syksyn viiletessä päävalmentajaa vaihdettiin. Tilalle nimitetty päävalmentaja oli Kabashille entuudestaan tuttu ja tämä kutsui hänet takaisin ylös lähes ensi töikseen. Kaudella 2021-2022 Kabashi esiintyi putoamistaisteluun ajautuneen Sionin paidassa yhteensä seitsemässä ottelussa.
Hyppy tuntemattomaan
Sion aloitti keskustelut Kabashin tulevaisuudesta ennen sarjapaikan ratkeamista. Tuolloin seura lähetti vahvaa signaalia sopimuksen jatkamisen puolesta, kunhan vain se onnistuisi säilyttämään sarjapaikkansa. Pää pysyi pinnan yllä niukin naukin ja seura uusi sarjapaikkansa. Päivät kuluivat. Kolme päivää ennen uuden harjoituskauden alkua Kabashin puhelin pirisi. Puhelimen toisessa päässä oli seuran urheilutoimenjohtaja, joka sanoi, ettei seura aiokaan käyttää sopimuksessa olevaa optiota.
– Nyt nauran, mutta silloin en nauranut. Olin ihmeissäni. Ymmärrän täysin, että jalkapallo on bisnestä ja pelaajien sopimuksia ei aina haluta jatkaa. Olisin kuitenkin halunnut tietää asiasta aiemmin, jotta olisin voinut selvittää muiden seurojen tilannetta. Sillä hetkellä Sveitsissä kaikki joukkueet olivat jo täynnä, Kabashi manaa.
Kabashi ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan alkoi etsimään uutta seuraa aktiivisesti. Meni joitakin viikkoja, kun Kabashille kerrottiin mahdollisuudesta siirtyä loppukaudeksi FC Lahteen, joka oli niin ikään ajautunut putoamistaisteluun.
– Olin pitänyt kuntoa yllä yksin jo jonkin aikaa ja se on vaikeaa. Halusin päästä joukkueharjoitteluun mukaan ja tartuin tilaisuuteen välittömästi. Halusin vain tietää sen, etten ole menossa penkille istumaan. Asiat tapahtuivat erittäin nopeasti, Kabashi taustoittaa.
– En tiennyt seurasta tai kaupungista mitään, mutta tiesin, ettei Veikkausliiga ole ihan niin laadukas sarja, mitä Sveitsin pääsarja on. Ajattelin, että tämä on minulle hyvä tilaisuus päästä pelaamaan ja saamaan itseluottamukseni takaisin, Kabashi jatkaa.
Kabashi myöntää olleensa parin ensimmäisen viikon ajan jännittynyt. Hän ei ollut aiemmin edustanut seuraa Sveitsin ulkopuolella. Joukkueen lämmin vastaanotto kuitenkin sulatti sveitsiläis-kosovolaisen pikkuhiljaa ja tämä uskalsi olla koko ajan enemmän oma itsensä. Sopeutumista helpotti myös se, että joukkueesta löytyi entuudestaan muita albaania puhuvia (Altin Zeqiri, Arlind Sejdiu, Hysen Memolla) ja ranskaa taitava Macoumba Kandji.
– Englantini ei ollut täydellistä ja olin ujo puhumaan. Pyysin aluksi Memollaa, Altinia tai Arlindia kääntämään minulle asiat. Ihmiset olivat minua kohtaan todella lämpimiä ja saivat oloni tervetulleeksi. Ajattelin sitten, että minun pitää tehdä virheitä oppiakseni.
Mikäli kentän ulkopuolella Kabashi oli aluksi ujonpuoleinen, kentällä hän oli päinvastainen ilmestys. Harjoituksissa ja peleissä Kabashi jakoi ohjeita kovaan ääneen johtajan elkein.
– En ollut yksi vanhimmista pelaajista, mutta olin pelannut korkeammalla tasolla kuin osa pelaajista, joten ajattelin pystyväni kokemuksellani auttamaan osaa heistä. Otin itse kokeneimmilta pelaajilta oppia, mutta pystyin antamaan sitä itse nuoremmille. Kentän ulkopuolella olen ujo, mutta kentällä en. Aloin ohjata peliä aktiivisesti ja muut pelaajat ottivat sen hyvin vastaan.
Kabashi valtasi lähes välittömästi avauskokoonpaikan lahtelaisten puolustuslinjasta ja vakuutti ensiminuuteista lähtien. Loppukauden aikana Kabashi pelasi yhteensä kuudessa liigapelissä, yhdessä Suomen Cupin pelissä ja myös molemmissa Turun Palloseuraa vastaan käydyissä karsintapeleissä. Kauden päätyttyä seura tarjosi Kabashille jatkosopimusta, mutta tämä halusi ensin katsoa rauhassa kaikki vaihtoehdot läpi.
– Minulla oli joitain tarjouksia ja keskusteluita muiden seurojen kanssa. En kuitenkaan kokenut, että ne olisivat minulle parhaita. Keskustelin agenttini kanssa, että minulle olisi parhaaksi pelata vielä yksi kausi Suomessa. Seura ja ihmiset olivat jo tuttuja entuudestaan, Kabashi kertoo.
– Minulla oli rahallisesti parempi tarjous pöydällä, mutta olin itse epäileväinen. Olen 26-vuotias ja ehdin vielä ansaita rahaa, mutta nyt minulle on tärkeämpää pelata, Kabashi perustelee.
Lahden kausi on tähän mennessä sujunut osin mollivoittoisesti. 13 pelatun ottelun jälkeen kasassa on 13 pistettä, jotka oikeuttavat kymmenennelle sijalle.
– Aloitimme kauden hyvin, mutta sen jälkeen menetimme pelaajia sairastuvalle. Menetimme pisteitä tyhmästi. Esimerkiksi Oulu-pelissä pelasimme ensimmäisen puoliajan erittäin hyvin, mutta hävisimme 1-2. Kotipelissä Kotkaa vastaan emme tehneet maaleja useista paikoista huolimatta. Oli ikävää tiputtaa pisteitä, kun vastustaja ei ollut meitä pelillisesti parempi. On helpompi hyväksyä tappio tai tasapeli vastustajan ollessa kentällä meitä edellä.
Kabashi näkee, että joukkueessa on valtava määrä potentiaalia. Tuloksen tekemiseen vaaditaan kovuutta kummassakin kenttäpäädyssä.
– Pystymme haastamaan jokaisen joukkueen tässä sarjassa. Meillä on hyvä joukkue ja pyrimme tekemään hyviä asioita, mutta emme ole kummassakaan kentän päädyssä tällä hetkellä ”killer in the box” ja ne ovat kuitenkin kentän tärkeimmät alueet. Meidän täytyy pystyä jatkossa olemaan boksissa parempia, joukkueen kapteenistoon kuuluva Kabashi analysoi pari päivää tappiollisen KTP-vieraspelin jälkeen.
Huimien pallollisten nousujen lisäksi Kabashi on tullut Suomeksi tunnetuksi lähes poikkeuksellisesta korttiherkkyydestään. Viime kaudella hän katseli keltaista korttia jokaisessa pelaamassaan pelissä ja oli tästä johtuen pelikiellossa kahdessa ottelussa. Tällä kaudella kortteja on ehtinyt kertyä jo neljä, ja KuPS-kotipelissä hän lusi kauden ensimmäistä pelikieltoaan. Transfermarkt-sivuston tilastot kertovat Kabashin keränneen urallaan pelaamissaan 204 ottelussa 54 varoitusta.
– Keskustelin tästä juuri, että viime vuonna sain jokaisessa pelissä kortin. Tykkään pelata aggressiivisesti. Olin hieman pettynyt tuomarilinjaan. Sveitsissä rikoin ehkä enemmän, mutta siellä en saanut varoituksia samaan tahtiin, Kabashi miettii.
– Toki, tykkään pelata aggressiivisesti. Jos peli ei mene haluamallani tavalla, paine alkaa kerääntyä kropassani ja välillä räjähdän, Kabashi virnistää myöntäen syyn löytyvän osittain myös peilistä.
Tulevaisuudestaan Kabashi ei vielä ymmärrettävästi osaa tai halua sanoa mitään tarkkaa. Luonnollisesti tähtäin on asetettu suurempiin sarjoihin, mutta jatko Lahdessa ei ole poissuljettu.
– Se riippuu tilanteesta kauden jälkeen. Urani kannalta minulle olisi parasta löytää seura vielä paremmasta liigasta saadakseni kokemusta ja kehittyäkseni, Kabashi aloittaa.
– Jatko täällä, miksi ei. Tässä seurassa olen saanut itseluottamukseni takaisin ja johtavan pelaajan roolin. Seura on auttanut minua paljon ja haluan antaa takaisin. Olen sellainen ihminen, että jos minua auttaa, haluan antaa takaisin entistä enemmän. Katsotaan mitä tapahtuu, mennään askel kerrallaan, Kabashi jatkaa.
Kotiyleisön suosikkipelaajien joukkoon noussut Kabashi uskoo syyn suosioonsa piilevän hänen pelityylissään.
– Uskon, että he rakastavat minua, koska en huijaa kentällä, vaan annan kentällä aina parhaani. En aina ole niin hyvä kuin haluaisin, mutta annan aina parhaani.
Lopuksi Kabashi lähettää terveisensä juuri 25-vuotissyntymäpäiviään viettäneelle kannattajaryhmä FCLK:lle, jotka ovat pysyneet seuran rinnalla silloinkin, kun tulokset kentällä eivät ole olleet toivottuja.
– Kannattajat rakastavat seuraa ja totta kai he ovat surullisia, kun menee huonosti. Se on ymmärrettävää. Tietysti meidän pitää antaa heille takaisinkin. Kiitos kannatuksestanne, se auttaa meitä puskemaan eteenpäin! Pysykää rinnallamme, sillä tarvitsemme teidän tukeanne, Kabashi päättää.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Lauri Ilola & Juha Tamminen
