Pelaamissaan liigaotteluissa nuorukainen on pärjännyt pääsääntöisesti hyvin, joten hänellä pitäisi olla jo rahkeita ottaa joukkueesta vakioavaajan paikka. 19-vuotiaalle Voutilaiselle kausi 2018 on hyvin tärkeä ja sillä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia hänen omaa uraansa ajatellen. Voutilaisella on todennäköisesti edessään Suomessa pelattava U-19 maajoukkueen EM-lopputurnaus ja hänellä on käynnissä sopimuksensa viimeinen vuosi. Hyviä näyttöjä liigapeleissä ja kotikisoissa antamalla hänelle voi avautua vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Vastaavasti edessä voi olla vuosi, joka lykkää läpimurtoa kotimaan kentillä vuodeksi eteenpäin, jos hän ei onnistu omia näytönpaikkoja käyttämään hyväkseen.
Lapsuus – Jalkapalloilijaksi syntynyt
Voutilaisen perheeseen kuuluivat isän ja äidin lisäksi kaksoissisko. Jalkapalloharrastuksen hän aloitti vuonna 2005 paikallisessa IPS:n jalkapallokoulussa. Voutilainen kävi kokeilemassa kykyjään muutamissa jääpalloharjoituksissa ja suunnistuksen puolella, mutta futis vei mennessään ja lajivalinta oli selvä jo varhain. Selvää oli myös tavoite, joka
kirkastui hänelle hyvin aikaisessa vaiheessa elämää.
– Heti kun aloitin jalkapallon, niin olen äidille selittänyt, että ”äiti äiti, nyt mä tiedän, missä olen hyvä”, Voutilainen naureskelee.
– Ykkösluokalla vuosikirjassa kysyttiin, mikä minusta tulee isona. Minulla lukee siellä, että jalkapalloammattilainen. Se on ollut heti alusta saakka unelma ja tavoite, Voutilainen jatkaa.
Jossain määrin tuo pienen pojan vuosikirjaan raapustelema unelma on jo saavutettu.
Nuorempana Voutilainen kokeili kaikkien muiden tavoin kaikkia pelipaikkoja, mutta kuitenkin melko aikaisessa vaiheessa joukkueen valmentaja teki ratkaisun, joka osoittautui oikeaksi.
– Valmentaja päätti, että tehdään sinusta toppari. Olin pallovarma, enkä menettänyt hirveästi palloja. Nyt olen lähemmäs kymmenen vuotta pelannut topparina, Voutilainen kertoo.
IPS:ssä Voutilainen eteni jo varhaisella iällä miesten edustukseen, joka pelasi Kolmosta.
– 2013 – 2014 talvipelissä tein debyytin. 2014 – 2015 pelasin Kolmosta kauden verran.
Voutilainen oli tuolloin vasta 15-vuotias, mutta kehittynyt jo miesten mittoihin.
– Ei ne olisi minua ottaneet, jos olisin ollut 150 cm.
– Pienestä pitäen olen ollut suurin piirtein muita päätä pidempi, mutta en enää. Haluaisin olla pidempi, mutta en ole moneen vuoteen kasvanut yhtään, Voutilainen harmittelee.
Kolmosessa pelit eivät välttämättä olleet aina kaikista kauneinta katseltavaa, mutta valmistivat Voutilaista fyysisesti paremmin kuin oman ikäisten pelit.
– Ei se hyvää peliä ole, mutta ne ovat kuitenkin miesten pelejä, jotka eroavat oman ikäisten peleistä, Voutilainen tietää.
Fyysisyyttä riitti välillä liiaksikin asti.
– Se oli ensimmäinen pelini avarissa ja ensimmäinen puoliaika meni todella hyvin. Olisiko vastassa ollut Sudet Akatemia. Toisella puoliajalla niiden kärki tai keskikenttäpelaaja rupesi kyllästymään minuun, kun olin ottanut pallon pari kertaa pois.
Vastustajan pelaaja tuli ns. puun takaa ja taklasi Voutilaista,
joka oli ehtinyt jo syöttää pallon aikaa sitten pelikaverilleen.
PAM!
– Solisluu meni tilanteessa poikki. Tervetuloa miesten peleihin. Tuomari ei edes nähnyt tilannetta ja makasin maassa. Valmentaja kysyi, että onko kaikki ok, kun käteni roikkui. Menin vielä kokeilemaan kentälle, mutta kaikki liike sattui ja sanoin, että eiköhän vaihdeta, Voutilainen kertoilee.
Matka jatkui Imatran terveysasemalle, joka oli ruuhkainen.
– Oli sunnuntai ja kaikki aikuiset olivat hakemassa flunssaansa saikkua seuraavalle viikolle, Voutilainen heittää.
Muutaman tunnin odottelun lopputulema oli, että Voutilaisen piti lähteä kotiin odottelemaan ja selvitä yön yli Buranan voimin.
– Maanantaina pääsin onneksi Lappeenrantaan sairaalaan.
Se on hauska tapahtuma jälkeenpäin ajateltuna.
Alasarjoissa sarjatasojen välillä on selkeitä eroja.
– Kakkosen ja Kolmosen välissä on iso ero. Kakkosessa sentään pelataan, eikä potkita pelkästään nilkoille. Myös Kakkosen ja Ykkösen välillä on iso ero. Ykkösen ja Liigan välillä ei ole enää niin iso eroa, Voutilainen näkee.
Voutilainen oli lahjakas juniori, eikä lahjakkuus jäänyt huomaamatta lähiseudun liigaseuralta eli MYPAlta. 2014 – 2015 vaihteessa 15-vuotias Voutilainen liittyi MYPAn harjoitusrinkiin.
– Treenasin viikon ajan MYPAn kanssa ja tein sopimuksen heidän kanssaan. Oliko se ollut 2 + 1 tai suoraan kolmivuotinen sopimus.
MYPAssa vietetty aika jäi kuitenkin valitettavan lyhyeksi.
– Kaksi kuukautta ehti olla sopimus. Tulin jostain maajoukkueleiriltä ja luin uutisen, että MYPA on mennyt konkkaan, Voutilainen pyörittelee päätään.
Nuorelle miehenalulle moinen uutinen oli melkoisen seisauttava ja käänteentekevä. Voutilainen kävi vielä yhdeksättä luokkaa ja parin viikon päästä edessä oli yhteishaut.
– Olin jo päättänyt, että menen Kouvolaan Lyseon lukioon. Sitten piti alkaa etsiä uutta seuraa.
Mastokaupunkiin uraa luomaan
Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Jonkinlaista kohtalon johdatusta on ollut pelissä Lahteen siirtymisen takana.
– IPS:n junioripäällikkö oli ollut Joni Kallioisen kanssa valmentajakoulutuksessa ja vielä samassa huoneessa. He olivat asiasta jutelleet ja Joni oli ollut, että” joo joo, tänne vaan”. Suurin piirtein seuraavana päivänä olinkin FC Lahden treeneissä. Jari Vento oli vielä silloin täällä valmentajana. Kävin hänen ja ”Token” (Toni Korkeakunnas) kanssa asiasta puhumassa. Tutustumisen jälkeen jäi hyvä vaikutelma ja hain Lahden Lyseoon kouluun, Voutilainen avaa käänteitä siirron takaa.
– Hetken aikaa tuntui siltä, että matto lähti alta. Kaikki oli suunniteltu sitä varten ja minulla oli jo Kouvolasta kämppä. Hetken aikaa oli vähän toivoton olo. Hyvinhän tämä ratkesi, kolme vuotta olen jo ollut täällä.
Lahti oli muutenkin aika looginen seuravalinta MYPAn ajauduttua konkurssiin, sillä Lahti oli sijainniltaan lähin liigaseura. Lahteen oli juuri siirtynyt myös Mikko Kuningas, jonka kanssa Voutilainen siirrosta keskusteli.
Lahti ei suinkaan ollut ainoa vaihtoehto.
– Minua kyseltiin Joutsenon Kultsuun Kakkoseen. Menin juttelemaan asiasta, mutta sanoin, että ”katsotaan, katsotaan”. Olisi ollut myös mahdollista mennä Seinäjoelle. Tarkoitus oli mennä pelaamaan SJK:n farmijoukkue Kerho 07:n kanssa joku peli. En tiedä, mitä siitä olisi syntynyt. Seinäjoki on kuitenkin niin hirveän kaukana.
Voutilainen pelasi kauden 2015 pääsääntöisesti Lahti Akatemiassa, eikä hänellä ollut vielä silloin virallista sopimusta FC Lahden kanssa. Voutilainen harjoitteli edustuksen mukana pari kertaa viikossa ja loppukaudesta hän allekirjoitti seuran kanssa 2 + 1 -mittaisen sopimuksen. Loppukauden aikana Voutilainen pääsi muutamaan otteeseen ihmettelemään liigapelejä vaihtopenkin puolelle.
– Hyvä fiilis totta kai oli. Olin koko ajan ollut ringissä mukana, niin mikään ei varsinaisesti muuttunut sopimuksen teon jälkeen. Sen jälkeen kuitenkin tiesi varmasti, mitä parin kauden päähän tapahtuu.
Omilleen nuorella iällä muuttanut Voutilainen ei kokenut itsekseen pärjäämistä missään vaiheessa vaikeaksi.
– Olen aina ollut aika itsenäinen ja hoitanut omat asiat. Esimerkiksi pienestä pitäen pakannut omat pelilaukut. Ei missään vaiheessa tullut koti-ikävää ja on tuntunut, että tämä on kivaa ja pärjään.
2015 julkaistussa sopimustiedotteessa Korkeakunnas analysoi mm. seuraavin sanankääntein Voutilaista – ”pallollisena rauhallinen, hyvä pelikäsitys ja fyysisesti vahva”. Tuolloin Korkeakunnas kaipaisi nuorelta suojatiltaan enemmän räjähtävyyttä ja vauhtia liikkeisiin.
Kyseisestä hetkestä on tultu eteenpäin noin 2,5 vuotta. Mitä tällä välillä on tapahtunut? Onko sitä räjähtävyyttä saatu jäseniin
lisää?
– Joka vuosi pikkuhiljaa vähän lisää, mutta en mikään raketti ole vieläkään. Räjähtävyys on työn alla, että pysyisi nopeampienkin hyökkääjien perässä. Pelinopeus on mennyt eteenpäin ja jalat ovat vähän nopeammat. Hahmotan peliä nopeammin, Voutilainen analysoi.
Kauden 2015 päätteeksi Voutilainen pääsi lähtemään tutustumisreissulle brasilialaisen huippuseura Fluminensen organisaatioon yhdessä Kuninkaan, Korkeakunnaksen ja Kallioisen kanssa.
Eksotiikkaa ja jännitystä reissulta ei puuttunut. Lahtelaiset majoittuivat seuran akatemiatiloissa, jotka eivät puitteiltaan olleet länsimaalaisittain mitenkään hääppöiset.
– Kaikkiin huoneisiin sopi sama avain. Rakennettiin Kuninkaan sellaisista parin desin vesipulloista pyramidi oven eteen, että herätään, jos joku tulee. Peitossani oli luteiden syömiä reikiä. Se oli jotain muuta, mitä odotin akatemiarakennukselta. Ei se kovin hieno ollut, mutta on se niille varmasti hieno asia. Saa katon pään päälle ja kolme ruokaa päivässä.
– Kun tulin kotiin, niin laukussa oli iso torakka. Kamat lähtivät talvipakkaseen hetkeksi, ties mitä ötököitä niissä oli, Voutilainen nauraa.
Brasilialainen aikakäsitys poikkeaa suomalaisesta aika tavalla.
– Säntilliselle suomipojalle se oli hirveän ärsyttävää. Treenit alkavat kymmeneltä, mutta eivät oikeasti ala. Alkavat ehkä 11 aikaa, jos jotkut jaksavat tulla. Se oli hirveää odottamista, mutta silmiä avartava kokemus.
Kuninkaan piti siirtyä Fluminenseen lainadiilillä, joka sittemmin kariutui. Voutilainen ei olisi moiseen tarjoukseen tarttunut, vaikka sellainen olisikin avautunut.
– Kunkkuhan oli sinne menossa pelaamaan, mutta itse en olisi lähtenyt. Tavoitteeni ei ole pelata Brasiliassa, vaan Euroopassa ennemminkin.
Kaudella 2016 Voutilainen pääsi pelaamaan yhteensä kolmessa liigaottelussa.
– Debyyttipelissäni pääsin pelaamaan vähän lopusta Ilvestä vastaan. Loppukaudesta sitten kotipeli Marienhamnia vastaan ja Vaasassa vieraspeli. Olin tyytyväinen siihen loppukauteen ja pelitkin menivät hyvin.
Kauteen 2017 Voutilainen lähti jo suuremmilla odotuksilla, mutta avauskokoonpanon paikkaa hän ei missään nimessä pystynyt pysyvästi valloittamaan. Koko kauden saldoksi jäi kuusi pelattua peliä.
– Viime kaudelle lähdin vähän kovemmilla odotuksilla, mutta pelasin noin kolme-neljä täyttä peliä. Ymmärrän, miten kovassa vireessä joukkue oli ja mistä sijoituksista tapeltiin. Ei siinä haluta vaihtaa pelaaja, eikä ole tarvettakaan, Voutilainen tietää.
Lahti Akatemiassakaan Voutilainen ei pelannut kuin
satunnaisesti,
– Pelasin Kakkosessakin vain reilu kymmenen peliä. Viime kaudella ei tullut älyttömästi pelejä verrattuna edellisiin vuosiin.
Vaikkei pelejä viime kaudella kertynytkään hirveästi vyölle, niin se ei Voutilaisen mukaan hänen kehitystään pysäyttänyt.
– Koko ajan olen mennyt jollain osa-alueella eteenpäin ja viime kaudella menin taas joissain asioissa eteenpäin.
– Fysiikka on mennyt eteenpäin. Sitä uskaltaa ja pystyy käyttämään paremmin kaksinkamppailuissa hyväkseen. Viime aikoina olen pelannut paljon kovempaa kuin ennen. Topparin pitää olla vähän vittumainen. Syöttötaito on mennyt myös eteenpäin.
Minkälainen pelaaja itse koet olevasi?
– Rauhallinen ja pallon kanssa varma. Pallon kanssa ei ole kiire ja pidän siitä hyvää huolta. Lahden aikana pelinavaamiseni on kehittynyt paljon. Pääpeli ja ylipäätään topparipeli ovat olleet aina vahvuuksiani.
Menneellä talvikaudella Voutilainen sai paljon vastuuta. Tähän vaikutti osaltaan se, että joukkueeseen täksi kaudeksi Zenitistä lainasopimuksella hankittu toppari Artjom Vjatkin vietti lähes koko pre-seasonin sairastuvalla, eikä Voutilaisen ja Igor Jovanovicin lisäksi topparin paikalle juuri muita vaihtoehtoja ollut. Voutilainen sai harjoituskauden otteistaan jonkin verran kritiikkiä eri suunnista.
Voutilainen itse hieman ihmettelee asiaa.
– Minulle jäi henkilökohtaisesti talvikaudesta hyvä maku, mutta ihmisillä on eri näkemyksiä. Totta kai aina voi olla parempi. Pääsin paljon pelaamaan täysiä pelejä avauksessa.
Tällä kaudella hän näkee oman asemansa parempana kuin viime kaudella.
– Viime kaudella Pyry (Kärkkäinen) ja Igor olivat kaksi tosi vaikeaa syrjäytettävää. Igor varmaan pelaa aina, kun kunnossa, mutta tämä on itselleni parempi kilpailutilanne. Nyt on parempi paikka nousta esiin ja ottaa se avauksen paikka.
Jos verrataan tämän kauden harjoituskautta viime vuoden vastaavaan, niin eroja niissä on.
– Suomen Cup meni ainakin paremmin kuin viime kaudella.
– Viime kaudella avainpelaajia tuli lähellä kauden alkua ja joukkueen rakennus viivästyi. Tällä kaudella meillä on sama runko kuin viime kaudella. Ne pelaajat ketkä tulivat, tulivat hyvissä ajoin, Voutilainen antaa esimerkin.
Joukkue sai täksi kaudeksi valmennuspuolelle pätevän oloisen vahvistuksen, kun Sami Ristilä liittyi valmennustiimin 1+1-mittaisella sopimuksella. Voutilainen on ollut tähän mennessä tyytyväinen Ristilän tuomaan panokseen.
– Olen itse tykännyt. ”Risu” on tullut hyvällä meiningillä ja tekee paljon hommia. Olemme hänen kanssaan käyneet läpi henkilökohtaista pelaamistani. Risu antaa harjoituksissa paljon vinkkejä nuorille ja kokeneimmillekin pelaajille.
Lahdella on siinä mielessä poikkeuksellisen hyvä tilanne maalinsuulla, että sieltä löytyy viime kauden paras liigamaalivahti Aleksandr Vasjutin ja erinomaisesti pelaamissaan liigapeleissä pelannut Damjan Siskovski.
Vasjutin tason ja taidot tietävät kaikki. Siskovski oli ennen kauden alkua ”kääntämätön kortti”. Voutilainen pitää Siskovskia laatukassarina, vaikkei hän olekaan vielä Vasjutin veroinen pelinohjaaja.
– En ole Siskovskin kanssa pelannut niin paljoa kuin Alexin kanssa. Hän ei ole niin äänekäs, kun taas Alex on aina varmaan kentän äänekkäin. Siskovski on tosi hyvä torjumaan läheltä. Jalalla pelaamisessa on ollut vähän parannettavaa, mutta sekin on mennyt eteenpäin. Pätevän oloinen maalivahti ja saa palloja kiinni.
Lahden puolustuspäässä on suomalaisten pelaajien lisäksi paljon kansainvälistä väriä. Vasjutin ja Vjatkin ovat Venäjältä, Siskovski Makedoniasta, Hassan Sesay Sierra Leonesta ja Igor Jovanovicilla on sekä Kroatian että Saksan passit takataskussaan. Lahdella oli talvella hieman vaikeuksia puolustuspelaamisensa kanssa, mutta se tiivistyi miltei heti tosipelien alkaessa.
Puolustettaessa kommunikaatiolla on korostunut rooli. Jos talvikaudella vielä joitain kommunikaatiokatkoksia esiintyikin, ovat ne viime aikoina olleet tipotiessään.
– Aika ymmärrettävää, että niitä voi olla, mutta kaikki puhuvat kuitenkin englantia. Onhan se toppareiden ja maalivahdin välinen kommunikaatio elintärkeää.
U-19 maajoukkueen kotikisat
U-19 EM-lopputurnaus järjestetään tänä vuonna Suomessa 16. – 29.07.2018 välisenä aikana. Lopputurnaukseen selviytyivät kisaisäntämaa Suomen lisäksi Englanti, Ranska, Italia, Norja, Portugali, Turkki ja Ukraina. Pelit pelataan Vaasassa ja Seinäjoella.
Suomen U-19 maajoukkueen valmistautuminen kotikisoihin ei ole sujunut häävisti. Kimmo Lipponen valmensi joukkuetta useamman vuoden ajan, vaikka tulokset olivat suoraan sanottuna surullisia. Lipponen sai potkut maaliskuun alussa ja hänen paikkaajaksi pestattiin samalla U-21 maajoukkueen valmentamisesta vastaava Juha Malinen.
Voutilainen ei lähde entistä maajoukkuevalmentajaansa teilaamaan, mutta sanoo muutoksen olleen kaivattu.
– Ei minulla älyttömästi ole häntä vastaan. Hän oli ollut valmentajanamme jo kolme vuotta. Oltiin liian tyytyväisiä. Hävittiin 0-9, eikä muutettu yhtään mitään. Joukkueessa ilmapiiri huononi pikkuhiljaa. Turhautti, kun ei tule tuloksia, eikä tehdä maaleja ja samalla tietää, että pystytään parempaan.
– Pelaajalistaa kun katsoo, niin meillä on hyvä joukkue. Pelaajia on isoissa seuroissa ja pääsee pelaamaankin.
Malinen toi mukanaan uuden pelikirjan, jolla U-19 maajoukkue tavoittelee jatkossa parempia tuloksia.
– Nyt tuli Malinen ja hän on vähän erilainen valmentaja. Meillä on nyt selkeä pelitapa ja jokainen tietää, mitä tehdään. Taktiikka on tosi suoraviivainen, mutta kaikille selkeä ja mielestäni hyvä. Helvetinmoinen prässi päälle ja pallo linjan taakse. Turha meidän on mitään pallonhallintaa lähteä pelaamaan Hollantia, Espanjaa tai Saksaa vastaan. Ei me tulla ikinä pärjäämään siinä, Voutilainen sanoo.
Vuosien varrella mediassa on ollut pohdintaa esimerkiksi siitä, miten Suomen A-maajoukkueen pitäisi pelata tai mitä pelaajakasvatukselle pitäisi tehdä, jotta junioreista saataisiin hiottua miesten tasolle entistä parempia pelaajia. Pallonhallintaan nojaava pelifilosofia oli ainakin jossain vaiheessa näissä keskusteluissa ”In” ja sen ajateltiin kehittävän nuoria pelaajia parhaalla mahdollisella tavalla.
Kehittääkö Malisen ajama suoraviivainen taktiikka U-19 maajoukkueen pelaajia optimaalisella tavalla?
– Nuorempana, esimerkiksi 15-vuotiaana, pallonhallintapeli on varmasti pelaajia palvelevaa. En sitten tiedä kumpi kehittää loppupelissä enemmän; se että pidetään palloa ja opitaan syöttelemään lyhyitä syöttöjä vai pienestä pitäen opitaan voittamaan ja hakemaan tulosta, Voutilainen pohtii viisaasti.
– Tulosurheiluahan tämä on. Tällaisten tulosten jälkeen ei minua kiinnosta, miten me kairataan ne tulokset, kunhan vain kairataan, Voutilainen jatkaa.
Ainakin Malisen ajanjakson aloitus U-19 maajoukkueen peräsimessä oli toiveita herättävä. Maaliskuun lopussa pelatuissa tuplamaaotteluista Sveitsiä vastaan Suomi oli peli-ilmeeltään selkeästi parempi. Ensimmäisessä pelissä Sveitsi oli selvästi vahvempi lukemin 4-0, mutta toinen peli päättyi 2-
2-tasapeli
– Heti tuli muutos ja sitä kaivattiin. Reissussa joukkueen ilmapiiri paljon parempi ja kahden Sveitsi-ottelun jälkeen luotto siihen tekemiseen palasi. Tehdään yhdessä täysillä hommia, niin miellä on mahdollisuudet saada tuloksia.
– 2-2 Sveitsiä vastaan ja Sveitsi ei ole huono maa. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että voidaan saavuttaa jotain. Olisihan tämä voinut tapahtua aiemminkin.
Kotikisoja Voutilainen on odottanut suorastaan kuin kuuta nousevaa.
– Pari vuotta sitten, kun sain tietää, että tulee kisat, niin koko ajan olen odottanut niitä.
Voutilainen on ollut U-19 maajoukkueen tukipilareita, joten kaikella todennäköisyydellä hän on mukana kisajoukkueessa. Voutilainen on toiminut joukkueen kapteenina parisen kertaa ja pelejä hänelle on kertynyt kolmisenkymmentä. Muut topparin tontille tyrkyllä olevat pelaajat ovat HJK:n Valtteri Vesiaho ja Kalle Katz, SJK:n Ville Tikkanen sekä Ilveksestä italialaisessa AC Chievo Veronassa lainalla oleva Martti Haukioja.
– Lipposen aikana olin ykköstoppari. Uskon, että olen edelleenkin vahvoilla. Valmentaja kun vaihtui, niin pitää uusi valmentaja vakuuttaa, Voutilainen kommentoi asemaansa.
Suomi-paidan päälle vetäminen on aina kunnia-asia.
– On hieno asia muutenkin edustaa maajoukkuetta, mutta vielä että kisoissa. Varmasti tulee upea kokemus, Voutilainen fiilistelee.
Voutilainen tietää, että kisoissa paikan päällä otteluita on seuraamassa lukuisien ulkomaalaisien seurojen tarkkailijoita.
– Joukkueena jos pelataan yhdessä hyvin, niin yksilötkin nousevat esille ja vaikka mitä voi tapahtua. Edellisissä kisoissa oli ollut yli 200 eri seuran edustajaa katsomassa pelejä.
EM-lopputurnauksen lohkoarvonnat suoritetaan 30. toukokuuta. Arpaonnettarelle Voutilainen esittää kainon toiveen.
– Toivoisin Norjaa, Ukrainaa ja Turkkia samaan lohkoon.
EM-lopputurnauksesta viisi parasta joukkuetta etenee MM-kisoihin, joten panosta riittää myös mitalisijojen ulkopuolella.
– Alkulohkosta jopa tasapelillä voi päästä sijoista 5-6. karsimaan. Pienellä hyvällä tuurilla tai jos kaikki onnistuu, niin päästään MM-kisoihin. Se olisi sairasta, Voutilainen mehustelee.
Monesti suomalaiset joukkueet ovat kansainvälisissä peleissä joko maajoukkue- tai seuratasolla kunnioittaneet vastustajiaan liikaa ja tämä on ollut osasyy heikkoihin tuloksiin.
Voutilainen näkee asian samoin.
– Monesti suomalaiset lähtevät vähän nöyristelemään isompia maita vastaan. Vetäydytään kuoreen, eikä uskalleta pelata omaa peliä.
Tervettä itseluottamusta pitää löytyä, vaikka vastassa oli joku jalkapallon mahtimaista.
– Malinen on tätä samaa sanonut, että pitää olla rohkeita ja rehellisiä suomalaisia pelaajia. Tunnustetaan, jos pelataan isoja maita vastaan, että he ovat varmasti taitavampia ja parempia yksilöitä, mutta meidän pitää silti olla rohkeita. Tiedetään, mitä me osataan itse ja uskalletaan tehdä sitä omaa peliä yhdessä ja luottaa siihen.
Voutilainen ei aio kumarrella kenellekään.
– Ihan sama ketä tulee vastaan, niin en lähde ainakaan pelkäämään. En välttämättä enää ikinä pääse pelaamaan kisoissa. Aika varma olen, että monella muullakin meidän joukkueesta on sama fiilis.
– Mitä meillä on menetettävää, ei kukaan odota meiltä mitään. Jos me hävitään kaikki pelit, niin sitten hävitään. Se ei ole mikään maailmanloppu. Voitto tai kaksi, niin se olisi aika iso juttu jo. Ei meillä ole muuta kuin voitettavaa, Voutilainen alleviivaa.
Sikäli mikäli Voutilainen kisajoukkueeseen valitaan, niin ainakin yksi liigapeli ja toinen ensimmäisen kierroksen europeleistä jää väliin.
– Kahdessa paikkaa ei voi olla samaa aikaan, Voutilainen harmittelee.
Pelipaikoista vaativin?
Topparin tontilla pelaavilta vaaditaan paljon osaamista eri osa-alueilta, mutta ennen kaikkea suoritusvarmuutta. Tästä syystä topparin tontille on nuoren pelaajan lähtökohtaisesti vaikeampi murtautua, kun verrataan esimerkiksi hyökkääviin rooleihin. Hyökkäävissä rooleissa on pelaajan sallitumpi tehdä virheitä ja maksaa ”oppirahoja”. Kokemus on monesti suoritusvarmuutta lisäävä tekijä ja sitä kertyy iän ja pelattujen pelien kautta.
Voutilainen tietää topparina pelaamisen vaateet.
– Se on sellainen pelipaikka, ettet voi tehdä kauheasti virheitä varsinkaan hyviä joukkueita vastaan. Yksi syöttöhassi tai sijoitut väärin, niin vastustaja tekee maalin. Sama homma kuin maalivahdilla. Virheet näkyvät heti tulostaululla.
– Paikalle etsitään kokeneita pelaajia, jotka ovat varmoja pallon kanssa, eivätkä tee välttämättä niin paljoa virheitä kuin nuorempi pelaaja.
Voutilaisella itsellään oli kertynyt ennen tämän kauden alkua yhdeksän liigapeliä. Voutilainen on kuitenkin valmis ottamaan avauskokoonpanon paikan pysyvästi.
– Olen ihan varma, että pystyn ottamaan avauksen roolin ja sen haluankin.
Korkeakunnas on tullut tunnetuksi hyvänä pelaajien kehittäjänä. Korkeakunnas ei ole juuri pelännyt antaa nuorille pelaajille vastuuta. Voutilainen ei epäile, etteikö Korkeakunnas antaisi hänelle vastuuta.
– Uskon ja tiedän, että antaa vastuuta. Ollaan talvikaudella asiasta niin paljon keskusteltu. Nyt on oikea mahdollisuus ottaa avauksen paikka. Saan sen sauman ja jos käytän, niin sitten pelaan. Jos en käytä, niin sitten varmaan olen penkillä.
– Tokella on tulosvastuu ja mieluummin laittaa nuoremman pelaajan vaikka kärkeen. Se on isompi riski laittaa puolustukseen.
Lahden kausi on lähtenyt hienosti käyntiin ja joukkue on saalistanut kymmenestä ensimmäisestä pelistä peräti 19 pistettä. Heinäkuussa edessä on seurahistorian kolmannet europelit, joita Voutilainen odottaa malttamattomana.
– Hieno kausi on tulossa. Europelejä ei hirveän usein ole ollut ja jos itsekin pääsee pelaamaan. 2015 kaudella, vaikka treenasin joukkueen mukana, niin olin itse katsomossa katsomassa europelejä.
Tavoitteet tämän kauden suhteen on asetettu luonnollisesti korkealle.
– Varmasti eurosijat ja mitali. Halutaan siellä olla. Uskon täysin mahdollisuuksiimme. Hyvänä päivänä voidaan voittaa kuka tahansa liigassa.
Lahti pelasi viime kaudella Lahden Stadionilla, mutta täksi kaudeksi joukkue palasi Kisapuistoon. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa Kisapuiston taika on pitänyt ja joukkue on voittanut kaikki kotipelinsä. Voutilainen pitää Kisapuiston miljööstä enemmän.
– Olen odottanut kauheasti paluuta Kisapuistoon. Suoraan pukukoppien ovesta astut Kisapuistoon, kun taas stadionille piti mennä autolla. Se oli vähän betonimainen, vaikka olikin hienot maisemat. Juoksuradat ovat välissä ja katsomot kaukana. Kisapuisto on kauhean kotoisa ja kaikki kompaktisti kentän vieressä, Voutilainen kuvailee.
Eroa on myös pelialustassa. Kisapuistossa pelialustana toimii moderni keinonurmialusta, kun taas stadionilla alusta on luonnonnurmea. Viime kaudella stadionin nurmi oli alku- ja loppukaudesta luvattoman huonossa kunnossa. Kisapuistossa ei tätä ongelmaa ole ja se tuo viime kauteen nähden etua Lahdelle, jonka pelitapa pääsee paremmin oikeuksiinsa tasaisella alustalla.
– Siitä on suuri etu. Pallo liikkuu nopeasti ja palvelee meidän pelaamista. Pystytään pelaamaan alkukaudesta loppuun asti, eikä jouduta muuttamaan pelitapaa. Viime kaudella oli pakko ruveta lyömään pitkää.
– Viime kauden alussa kenttä oli ihan keltainen. Loppukaudesta kenttä oli pelkkää velliä. Jos miettii kauden vikaa peliäkin, niin nilkkoja myöten upposi sinne kenttään silloin.
Viime kauden viimeisestä pelistä ei draaman kaarta puuttunut. Sijoittuakseen sarjan neljänneksi Lahti tarvitsi kauden viimeisestä ottelustaan täyden pistepotin ja kotikentällä vastaan asettui sarjapaikastaan tapellut HIFK. Vastaavasti IFK Mariehamnin piti hävitä oma kotiottelunsa Ilvestä vastaan. Neljänneksi sijoittuneelle oli tarjolla paikka Europa Leaguen -karsintoihin tälle kaudelle.
Voutilaiselle avautui paikka avauskokoonpanossa Jovanovicin otettua edellisessä vierasottelussa Vaasan Palloseuraa vastaan suora punainen kortti.
– Ennen peliä en hirveästi miettinyt Eurooppaan pääsyä. Ajattelin vain, että ”jes, pääsee pitkästä aikaa pelaamaan”. Halusi pelata mahdollisimman hyvin.
Voutilainen luuti topparina yhdessä Kärkkäisen kanssa. Peli oli alusta loppuun melkoista taistelua, sillä pelialustan heikon kunnon takia mitään hienouksia ei pystynyt kumpikaan osapuoli esittämään.
– Kenttä oli ihan hirveätä velliä. Pohkeeni olivat toisella puoliajalla ihan hapoilla.
IFK Mariehamn oli hävinnyt oman ottelunsa Ilvestä vastaan, joten Lahdella peli näytti päättyvän 1-1-tasapeliin, joka olisi ollut kummankin joukkueen kannalta murheellinen lopputulos. Toisen puoliajan lisäajalla Lahti onnistui kuitenkin värkkäämään maalin. Maali oli Santeri Hostikan käsialaa.
– Lopussa vielä se maali. Ei sitä kentällä tajunnut miten siistiä se olikaan. Jälkeenpäin kun on katsonut yleisön reaktioita ja muuta, niin on herännyt siihen, että onhan se nyt todella siistiä. Kentällä oli vain, että ”jes, voitetaan tämä peli”, Voutilainen kertoo.
Viime kauden päätteeksi Voutilaisen sopimustilanne oli hetken aikaa auki. Hänen 2+1-vuotisesta sopimuksesta oli kulunut ensimmäiset kaksi vuotta, eikä optiovuoden käytöstä oltu tehty päätöstä ja päätäntävalta tässä oli seuralla.
– Sitä minäkin viime kauden lopussa jännitin. En tiennyt jatketaanko sopimusta vai ei.
Seura ja Voutilainen istuivat neuvottelupöydän ääreen ja tarkoituksena oli tehdä monivuotinen jatkosopimus sen sijaan, että käytettäisiin yhden vuoden optio.
– Ruvettiin miettimään jatkosopimusta, muttei päästy siitä sopuun. Molemmat haluttiin tehdä pidempi sopimus, mutta seura halusi vähän liiankin pitkän.
Tämän jälkeen seura päätti käyttää Voutilaisen sopimuksessa
olleen optiovuoden. Voutilaisen nykyinen sopimus päättyy siis tähän kauteen.
– Voin periaatteessa lähteä tämän kauden päätteeksi ilmaiseksi.
Suomen sisällä Voutilainen ei seuraa vaihda. Sen hän lupaa.
– En minä Suomen sisällä rupea vaihtamaan seuraa. Vaikka vaihtaisi HJK:hon, niin ne pelaavat Veikkausliigassa, missä on samat seurat vastassa. Kun tulin Lahteen, niin olen ajatellut, etten vaihda seuraa Suomen sisällä.
Tavalliseksi perustyypiksi itseään kuvaileva Voutilainen viettää mieluiten aikaa tyttöystävänsä kanssa tai luonnossa samoillen.
– Tykkään käydä mökillä, mutta siellä ei useasti pääse käymään. Luonnossa tykkään viettää paljon aikaa, sieltä tulee niin levollinen fiilis.
Thiago Silvan ja Sergio Ramosin otteita seuraava Voutilainen unelmoi vielä joskus pelaavansa Valioliigassa.
– Televisiosta on tullut seurattua sitä paljon. Se on maailman kovin ja tasaisin sarja tällä hetkellä. Se olisi siistiä. Haluaisin päästä pelaamaan Mestareiden liigaa ja kuulemaan sen hymnin, Voutilainen hymyilee.
Ajankohtaista se ei vielä ole. Ensin on vakiinnutettava paikka Lahden avauskokoonpanosta,
– Ajattelen, ettei ulkomaille ole kiire. Peliuraa on aika paljon jäljellä. Nyt keskitytään Lahteen ja maajoukkueeseen. Katsotaan sitten, mitä ensi vuosi tuo tulleessaan.
Voutilainen on esiintynyt tämän kauden Veikkausliigassa neljä kertaa ja pelannut yhden Kakkosen ottelun farmiseura PKKU:n paidassa. Vastuuta on siis alkukauden aikana siunaantunut mukavasti ja vaikuttaa todennäköiseltä, että pelejä kertyy tämän kauden aikana liigakentillä enemmän kuin vuosi sitten. Tervettä itseluottamusta uhkuva Voutilainen vaikuttaa olevan kaikin puolin valmis ottamaan sen kuuluisan ”seuraavan askeleen”, jonka ottaminen tuntuu olevan monen nuoren pelaajan kohdalla vaikeata. Aika näyttää tapahtuuko läpilyönti jo tällä kaudella.
Teksti: Miko Heikkinen
