Hyvin harva aktiivisista kotimaisen jalkapallon seuraajistakaan tiesi 28-vuotiaasta Martinos Christofista mitään ennen kuin hänen sopimuksensa FC Lahden kanssa julkistettiin vuoden 2022 alkupuolella. Se on pienoinen ihme, sillä puhutaan kuitenkin Suomen kansalaisesta, joka on pelannut topparina Kyproksen tasokkaassa pääsarjassa noin 200 ottelua. Samaisessa sarjassa, jossa muuan Berat Sadik on paukutellut maaleja useamman vuoden ajan ja jossa myös Huuhkajista tutut Onni Valakari ja Paulus Arajuuri pelaavat.
Kyproksen maajoukkueisiin Christofi on kuulunut U15-tasolta aina U21-tasolle asti ja käynyt A-maajoukkueenkin harjoituksissa pyörähtämässä. Seurajoukkuetasolla hän on edustanut synnyin kaupungin joukkuetta AEL Limassolia ja myöhemmin urallaan Parekklisia, Alki Larnacaa, Ermis Araddippouta, Karmiotissaa, Alki Oroklinia sekä viimeisimpänä Doxa Katokopiasta.
Kaikki alkoi noin 30 vuotta sitten, kun Christofin äiti ja kyproslainen isä tapasivat Välimerellä sijaitsevalla kauniilla Kyproksen saarella.
– Äitini on Kemistä kotoisin, mutta on asunut viimeiset 30 vuotta Kyproksella. Hän kävi siellä lomalla, löysi minun isäni ja jäi sinne, Christofi taustoittaa.
Sujuvaa suomea puhuva Christofi kertoo käyneensä Suomessa lukuisia kertoja.
– Olen käynyt täällä melkein joka vuosi kaksi kertaa, mutta en ole ikinä asunut Suomessa. Olen käynyt Oulussa, Kemissä, Helsingissä ja sukulaisiani asuu Tampereella. Lahdessa en ollut käynyt aiemmin.
Nyt se aukko sivistyksessä on onneksi saatu täytettyä.
Christofin suomen kieli on varsin hyvällä tasolla, vaikka hän välillä ujosteleekin sen käyttämistä. Christofi kuuntelee kysymykset suomeksi ymmärtäen kuulemansa täydellisesti. Vastaukset tulevat englantia ja suomea yhdistellen.
– Äiti puhui minulle suomea, isä kreikkaa ja he keskenään englantia. Kuuntelin kaikkia kolmea kieltä. Äiti on aina pakottanut minut puhumaan suomea, jotta minulla pysyy taito hallussa. Viimeisinä vuosina Kyproksella on pelannut suomalaisia pelaajia. Samassa joukkueessa kanssani pelasi esimerkiksi Sadik, jonka kanssa puhuin suomea.
Suomen A-maajoukkuettakin edustaneen ja Lahdesta tutun Sadikin kanssa Christofi jännäsi viime kesänä Huuhkajien EM-kisataivalta.
– Odotin Suomen etenevän alkulohkosta jatkoon, mutta valitettavasti se ei onnistunut. Suomella oli hieno joukkue- ja taisteluhenki. Tämä on asia, joka laittaa Suomen jalkapallokartalle, Christofi kehuu.
Kielikylvyssä kasvanut Christofi on nähnyt Suomen ja Kyproksen kulttuurilliset erot. Hän itse kokee olevansa puoliksi kyproslainen ja puoliksi suomalainen.
– Kyproksella ihmiset näyttävät tunteensa avoimemmin ja täällä kadulla ihmiset eivät ole niin puheliaita kuin kyproslaiset. Suomessa kun tapaat ihmisen ja tutustut häneen, hän puolestaan tuntuu läheisemmältä. Joissain asioissa olen suomalainen ja joissain kyproslainen. Äitini on aina yrittänyt saada minua itsenäisemmäksi. Kyproksella vanhemmat haluavat heidän lastensa asuvan saman katon alla, kunnes menevät naimisiin, Christofi kertoo.
Jalkapallon pelaamisen Christofi aloitti viisivuotiaana eräänlaisessa aluejoukkueessa, josta siirtyi myöhemmin Limassolin junioreihin. Limassolissa Christofi nousi jo nuorena miesten edustusjoukkueeseen. Peliaika suurseura Limassolissa oli kuitenkin kortilla ja 18-vuotiaana hän lähti hakemaan vastuuta lainasopimukselta Parekklisiasta. Lainajakson päätyttyä hän palasi takaisin Limassoliin, mutta vuodesta 2013 lähtien Christofi on elänyt Kyproksella kiertolaisen elämää vaihtaen joukkuetta useampaan kertaan.
Koko uransa Kyproksella tähän asti pelannut Christofi olisi jo aiemmin halunnut tulla Suomeen pelaamaan uusien kokemusten perässä, mutta sopivaa tilaisuutta ei ollut tullut eteen ennen kuin nyt.
– Halusin uusia kokemuksia jalkapalloilullisesti. Tämä ei ole sinänsä uutta minulle, koska olen ollut täällä useasti, puhun kieltä ja tunnen ihmiset. Tiedän, että tässä sarjassa joutuu taistelemaan enemmän. Tämä on pitkä kausi ja yritän löytää itsestäni parhaan version auttaakseni joukkuetta. Odotan myös joukkueen kehittävän minun pelaamista. Minulla oli sopimus Doxan kanssa, mutta joukkueeseen tuli uusia pelaajia. Puhuin valmentajan ja joukkueen toimitusjohtajan kanssa. He halusivat pitää minut siellä, mutta eivät voineet luvata paljon peliaikaa. Eräs agentti soitti minulle, että minun olisi mahdollista päästä Lahteen. Sanoin saman tien, että haluan lähteä, jos tarjous on hyvä minulle, Christofi valottaa syitä siirtyä Lahteen.
Lahdessa Christofin nimi oli ollut esillä jo vuosia aiemmin.
– Christofin nimi tuli pöydälle Lumion Jussin kautta. Hänellä oli jo ennestään vuosien takaa tietoa hänestä. Skoutattiin vähän hänen tekemistä ja katsottiin tilastoja. Soitettiin Sadikille ja hän arvioi minkälainen hän on ihmisenä, joukkuepelaajana ja kentän ulkopuolella, päävalmentaja Ilir Zeneli selventää siirtoprosessin taustoja.
Topparin tontilla läpi uransa pelannut Christofi kokee olevansa vahvimmillaan pallon kanssa ja lukevansa peliä viisaasti.
– Tykkään rakentaa peliä alhaalta asti, liikuttaa palloa ja tuoda rauhallisuutta pelaamiseen. Tiedän milloin pitää tempo korkealla ja milloin rauhoittaa. Olen hyvä pääpelaaja etenkin puolustuksessa. Tykkään pitää hyökkääjän poissa pelistä. En ole juoksija, mutta yritän sijoittua aina oikein ja puolustaa maaliamme henkeni edestä, Christofi analysoi omaa pelaajaprofiiliaan.
Zeneli vahvistaa Christofin näkemykset oikeiksi.
– Urheilijana hän on rohkea ja hyvä teknillisesti pallon kanssa. Hän pystyy ohittamaan monta linjaa syötöillään ja pystyy pelaamaan muodon sisälle rohkeasti. Hänen pelinymmärrys on erittäin hyvä. Hänellä on kyky johtaa ja vaikuttaa pelin aikana ottelun aikana ympäröiviin pelaajiin. Myös kyky raportoida valmennukselle pelin aikana ja puoliajalla omaa sekä joukkueen tekemistä on erittäin hyvällä tasolla. Ihmisenä hän on erittäin positiivinen ja iloinen. Tuntuu, että hän on semmoinen aika analyyttinen ja aktiivinen kaveri. Koko ajan häneltä tulee pieniä jäyniä ja pieniä piikkejä ympärille oleville pilke silmäkulmassa, Zeneli kuvailee lämpöä äänessään.
Helmikuun alussa Lahden ydinkeskustaan muuttanut Christofi kertoo kokeneensa olonsa hyvin kotoisaksi alusta asti.
– On hieno kokemus olla täällä. Ihmiset täällä ovat toivottaneet minut lämpimästi tervetulleeksi. Tunnen, etten ole poissa kotoa, koska tunnen tämän toiseksi kodikseni. Täällä on aika kylmää vielä minulle, mutta uskon että se muuttuu, Christofi virnistää maaliskuisena maanantaina.
Christofi muutti Suomeen yksin hänen kihlattunsa jääden ainakin aluksi Kyprokselle.
– Hän on tulossa huhtikuussa käymään ensin pariksi viikoksi ja sen jälkeen katsotaan, mitä teemme seuraavien kuukausien aikana.
Uuteen pelilliseen kulttuuriin ja erilaisiin olosuhteisiin on ollut totuttelemista.
– Moni asia on erilaista täällä. Alusta ja ilmasto on erilainen kuin mihin olen tottunut. Hallissa pelaaminen oli uutta minulle. Yritän tottua tekonurmeen. Se on nopeampi ja kovempi alusta pelata, mutta se on vain tottumiskysymys.
Kovin montaa peliä Christofi ei ole Suomessa ehtinyt pelaamaan, mutta nähdyn perusteella hän pystyy joitain eroavaisuuksia mainita Veikkausliigan ja Kyproksen pääsarjan välillä.
– Kyproksen liigassa on enemmän taktista jalkapalloa ja taso on pykälän korkeammalla. Pelaajilla saattaa olla hieman enemmän laatua yksilötasolla siellä. Joukkueet ovat täällä enemmän yhtenäisiä kuin Kyproksella. Pukuhuoneessa pelaajat ovat läheisempiä toistensa kanssa ja taisteluhenki on parempi, Christofi näkee.
Sadik ja maalivahtina Lahdessa kaudella 2017 torjunut makedonialainen Damjan Siskovski olivat Doxassa Christofin joukkuetovereita. Heiltä Christofi sai Lahdesta seurana ja kaupunkina hyvää ennakkotietoa.
– He kehuivat paljon joukkuetta ja kaupunkia. Minusta tuntuu, että he olivat kuitenkin hieman varovaisia sanoissaan. Asiat ovat nimittäin vielä paremmin täällä kuin mitä he kertoivat. Tämä on hieno organisaatio, Christofi puhelee tyytyväisenä.
Lahden miehistö on kokenut isoja muutoksia viime kauteen nähden etenkin puolustuspäässä. Harjoituskauden alku meni osaltaan pipariksi joukkueen sisällä riehuneen korona-aallon vuoksi, joka viivästytti joukkueen koheesion rakentamista. Christofi uskoo, että niin puolustuslinja kuin koko joukkue saadaan pelaamaan yhtenäisesti liigakauden alkuun mennessä. Se taas mahdollistaa joukkueen menestymisen.
– Pelien myötä uskon, että pystymme puolustuslinjassa liikkumaan yhdessä kuin olisimme ”one body”. Jos pystymme siihen, se auttaa joukkuetta ja saa meidät näyttämään hyvältä yksilöinä. Alkukaudesta tulette näkemään, että hyökkäämme ja puolustamme yhdessä joukkueena. Olen nähnyt joukkueen taitotason ja taistelutahdon, hyviä otteita harjoituskaudella esittänyt Christofi jatkaa.
Christofin maajoukkuedustusta ei ole vielä lukittu, joten käytännössä hänen olisi mahdollista edustaa Suomea maajoukkuetasolla.
– Se on ollut vitsi meidän perheessä, että minun pitäisi mennä Suomen maajoukkueeseen. Se on ollut aika vaikeaa, kun kukaan ei ole nähnyt minun pelaavan. Nyt yritän keskittyä uuteen joukkueeseen ja ympäristöön enkä keskittyä maajoukkueisiin. Toivottavasti minulla olisi huippukausi Veikkausliigassa. En mieti siitä pidemmälle. Haluan nyt vain saada hienon vuoden täällä, Christofi päättää hymyillen.
Juttu julkaistaan myös keskiviikkona 6.4. ilmestyvässä kausijulkaisussa, joka tulee Etelä-Suomen Sanomien välissä. Martinos Christofi on tällä kaudella Mekonomen Autohuollon kummipelaaja.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Lauri Ilola
