Niin se aikaa rientää. FC Kuusysin juniorimyllyn läpi käynyt 21-vuotias maalivahti Joona Tiainen aloittaa FC Lahdessa jo kuudennen kautensa. Ensimmäiset kaudet liigaringin mukana meni Tiaisen osalta lähinnä tunnelmaa haistellessa, vaikka virallinen debyytti Suomen Cupissa tulikin jo kaudella 2017 hänen ollessaan vasta 16-vuotias. Kauden 2019 loppupuoliskolla debytoiminen Veikkausliigassa oli tosiasia Tiaisen pelattua kahdessa pelissä. Siitä lähtien vastuu Tiaisen leveillä hartioilla on kasvanut pikkuhiljaa. Kaudella 2020 Tiainen edusti Lahtea neljässä ja viime kaudella puolestaan kuudessa liigaottelussa. Viime kauden hyvät edesottamukset ovat saattaneet Tiaisen mielenkiintoiseen asemaan kauteen 2022 lähtiessä. Hän on nimittäin mitä todennäköisimmin joukkueen ykkösmaalivahti kauden alkaessa, vaikka joukkueen maalivahtiosastolta löytyy kokeneen Antonio Regueron kaltainen nimi.
Tiainen tietää pelin hengen. Yksikään peliminuutti ei tule ilmaiseksi.
– Mikään ei ole kiveen hakattua, vaan minun pitää suoriutua hyvin. Tämä on kuitenkin tulosurheilua. Jos kaikki menee harjoituskaudella putkeen, niin uskon, että olen ykkösmaalivahti, Tiainen sanoo itsevarmasti.
Lahden päävalmentaja Ilir Zeneli ei luonnollisestikaan suorilta käsin lupaa Tiaiselle ykkösmaalivahdin paikkaa, mutta pitää sitä täysin mahdollisena.
– Virallisesti emme ole vielä päättäneet kuka on ykkösmaalivahti ja kuka kakkosmaalivahti.
Hänen suhteensa on isot odotukset tälle kaudelle. Hän osoitti jo viime kauden lopulla, että taso riittää ja että häneen voi luottaa. Tammikuu oli Joonalle vaikea ja hän oli melkein koko kuukauden poissa. Mennään sen mukaan, miten hän pääsee omalle tasolleen ja pystyy kasvamaan siihen roolin sisälle. Reguerolta on hyvä paine ja tuki yhtä lailla, Zeneli jatkaa.
Talven ja alkukevään harjoituspeleissä Tiainen on jakanut torjuntavastuun melko tasaisesti Regueron kanssa, joten sen perusteella ei voi vielä suuria johtopäätöksiä tehdä kaksikon nokkimisjärjestyksestä.
Usein maalivahdit kypsyvät rooliinsa myöhemmin kuin kenttäpelaajat. Toukokuun viidentenä päivänä 22 vuotta täyttävä Tiainen kokee olevansa valmis kantamaan vastuuta nuoresta iästään huolimatta.
– Koen, että olen siihen valmis. Tämä on tuttu ympäristö ja sitä kohti tässä on viimeiset viisi vuotta treenattu, että olisin ykkösmaalivahti. Pari lainapestiä FC Espoossa ja pelit täällä Lahdessa ovat valmistaneet minua siihen.
Maalivahtina virheen tekeminen näkyy usein tulostaululla ja tämä on yksi iso syy sille, miksi se on henkisesti kenties jalkapallon haastavin pelipaikka. Liigacupin alkulohkon vaiheessa Lahti pelasi kotonaan Hakaa vastaan ja hävisi 0-2. Kumpikin Hakan maali oli sellainen, että osittain syyttävä sormi osoitti maalia vartioinutta Tiaista kohden.
– Ehdottomasti samaa mieltä siitä, että molemmat maalit olivat vältettävissä. Tuossa pelissä treenaamattomuus ja pelaamattomuus näkyi, kun olen ollut paljon sairaana. Minulla on täysi luottamus, että saan homman toimimaan ja ylipäätään joukkueena saadaan se peli toimimaan. Ei ole pelkoa siitä.
Ainakaan puheidensa perusteella Tiainen ei vaikuta märehtijä -tyypiltä.
– Sanotaanko näin, että uran aikana olen tehnyt sen verran virheitä peleissä, että niihin osaa jo suhtautua, Tiainen naureskelee.
Mennyt on mennyttä ja piste.
– Se mikä on tapahtunut, niin siihen ei voi enää vaikuttaa, vaan pitää keskittyä seuraavaan tilanteeseen. Analysoidaan ne virheet sitten pelin jälkeen. Virheetkin erottavat hyvän ja huippumaalivahdin. Fakta on, että jokainen maalivahti tekee virheitä, mutta kuinka pitkä väli niiden virheiden välissä on. Osittain se mitataan virheiden määrässä, että oletko hyvä maalivahti. Se on aika raakaa.
Zeneli kehuu Tiaisen henkisiä ominaisuuksia vuolaasti.
– Joona on arvopohjainen, tasapainoinen, kypsä kokonaisvaltainen ihminen ja urheilija. Hän on erittäin kova joukkuepelaaja ja pystyy käsitellä paineita, kritiikkiä ja vaatimustason, mitä hänen ympärille on asetettu. Tunnen Joonan nyt jo useamman vuoden takaa. Olen ylpeä, että hänen kaltainen nuori urheilija on meidän joukkueessa ja osa meidän arkitekemistä. On ollut hienoa nähdä hänen kehittymistään sekä ihmisenä että urheilijana.
Nuorten maalivahtien esiinmarssi Veikkausliigassa on ollut viime aikoina silmiinpistävää. Vertailun vuoksi, Veikkausliigassa lähtökohtaisia nuoria ykkösmaalivahteja ovat Ilveksen Rasmus Leislahti (21), Hakan Aatu Hakala (21), AC Oulun Calum Ward (21) ja HJK:n Connor Hazard (24). Heidän lisäkseen potentiaalisia vastuunkantajia ovat esimerkiksi FC Interin Matias Riikonen (20), Hongan Roope Paunio (19) ja IFK Mariehamnin Elmo Henriksson (19). HIFK, VPS, KuPS ja SJK luottanevat kokeneisiin ykkösmaalivahteihin.
Jo muutama vuosi sitten debytoineen Tiaisen vastuuta on kasvatettu maltillisesti, kuten jo alussa todettua. Kärsivällisesti omaa vuoroaan odottanut Tiainen ei ole turhautunut, vaikka hän onkin jäänyt vähäisemmälle vastuulle.
– Totta kai sitä aina haluaisi pelata mahdollisimman paljon. Uskon kuitenkin, että valmennuksella on ollut suunnitelma siihen, että vastuuta on pikkuhiljaa lisätty joka vuosi, Tiainen miettii.
U-15 tasolta asti ikäluokkansa maajoukkueet läpi kolunnut Tiainen kokee menneensä maalivahtina eteenpäin viime vuosina etenkin pelinavaamisen osalta, joka on ollut tärkeää ajatellen sopeutumista modernin maalivahdin rooliin.
– Näen, että olen mennyt kokonaisuutena eteenpäin tosi paljon. Pelinavaaminen, pelikäsitys ja varsinkin jalalla pelaaminen on mennyt eteenpäin tosi paljon ihan viime vuodenkin aikana. Olen kokenut, että olen ollut riittävän hyvä torjumaan jo pidemmän aikaa.
Maalivahdit eivät ole samasta puusta veistetty, vaan heidän profiileissaan on paljonkin eroja. Olkoonkin, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on tavalla tai toisella estää vastustajan maalintekoaikeet. 185 senttimetrinen Tiainen arvioi itseään maalivahtina kypsästi.
– Kokoni puolesta en ole kaikkein isoin maalivahti. Näen itseni loistavana torjujana ja ylipäätään urheilijana. Olen nopea ja kimmoisa. Torjuminen on ehdoton vahvuus ja se millä haluan erottua.
Haluan olla paljon äänessä. Silloin kun aloitin maalivahtina olemisen, niin sitä painotettiin. Mitä paremmin osaat ohjata peliä, niin todennäköisesti sitä vähemmän sinulle tulee torjuttavaa, kun tilanne on jo hoidettu siellä edempänä. Se on tärkeä osa kokonaisuutta, Tiainen jatkaa pohtimista.
Poikkeuksellisen seikan tulevan kauden maalivahtipeluutukseen tuo maalivahtivalmentajan vaihdos. Pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Ari Korhonen jäi pestistään sivuun terveyssyiden vuoksi ja hänen roolinsa otti hoitaakseen valmentajan töitä aloitteleva Reguero, joka on siis yksi Lahden kolmesta maalivahdista.
– Kyllähän se mielenkiintoinen asetelma on. Se vaatii tosi kovaa luottamusta meidän kesken ja päävalmentajalta. Ilir on se, joka viimeisen sanan sanoo. Minulla on täysi luottamus ”Toniin” (Reguero) ja Iliriin, että tämä homma toimii. Uskon, että Reguerolla on paljon annettavaa. Hän on tosi kokenut pelaajana, vaikkei ehkä vielä valmentajana.
Miten Korhosen ja Reguron valmennustyylit sitten eroavat toisistaan?
– ”Arska” on loistava valmentaja ja vei minua tosi pitkälle. Arska valmensi minua viisi vuotta edustuksessa ja sitä ennen junnuissa tuoden paljon moderneja juttuja mukaan. Ehkä Tonilla valmentaminen on vielä modernimpaa jollain tasolla. Hän on espanjalaista koulukuntaa, mutta on pelannut myös Skotlannissa. Toni on sanonut, että haluaa olla miksaus uudesta ja vanhasta.
Tiaisen ja Regueron lisäksi maalivahtiryhmään kuuluu nuori Anton Munukka. Käytännön tasolla kolmikon treenaaminen onnistuu hyvin, vaikka se vaatii pientä kikkailua pelkkään valmentamiseen keskittyvän henkilön puuttuessa ryhmästä.
– Tavallaan se tuo omat haasteensa. Meillä on siinä kolme maalivahtia ja kaikki treenaavat samalla lailla. Me vain kierrätetään, että kaksi on siinä avustamassa ja yksi tekee. Toni on etukäteen kaikki treenit meille suunnitellut. Vähän enemmänkin saa itsekin potkia palloa verrattuna aiempaan.
Tälle vuodelle on tullut uudistuksena se, että on alettu kuvaamaan treenejäkin maalin takaa. Se on todella tärkeää. Se tilanne on ihan eri näköinen maalista kuin sivulta. Niitä ei sieltä sivulta hahmota samalla tavalla, Tiainen avaa.
Kolmikon nuorimmaista eli Munukkaa Tiainen pitää hyvänä kirittäjänä ja povaa tälle valoista tulevaisuutta.
– Hän on kova haastaja. Hänellä on todella hyvät ominaisuudet nuoreksi maalivahdiksi. Sanon, että ”Antsasta” tulee hyvä maalivahti, jos hän vaan jaksaa vuodesta toiseen painaa duunia, mihin kyllä uskon. Hän pelasi tosi kypsästi Liigacupin -pelissä Ilvestä vastaan.
Lahdesta ei ole pitkään aikaan kasvanut vakituista veräjänvartijaa oman liigaseuran maalinsuulle, vaikka lahtelaisia lahjakkaita nuoria maalivahteja on liigajoukkueen mukana pyörinyt useita. Esimerkkinä näistä mainittakoon Juha Tuomi, Joonas Meronen ja Miikka Mujunen.
– Lahdessa on totuttu siihen, että on tosi hyvät maalivahdit. Isot saappaat on ollut täytettävänä. Se ei ole helppo paikka ja kun on totuttu tiettyyn tasoon, niin aika helposti siirretään sivuun ja otetaan ulkopuolelta kokenut hyvä maalivahti.
Nuorille veskareille täytyy antaa tietty aika, että ne alkavat suorittaa. Minäkin olen tässä ollut monta vuotta ilman, että olisin ykkösmaalivahti. Sitten kun se paikka tulee, niin sitten pitää kynsin ja hampain pitää siitä kiinni. Menneisyydessä on ollut huonoa tuuriakin. ”Mujukin” (Mujunen) olisi sen paikan voinut ottaa, mutta hänelle tuli se loukkaantuminen. Se vaatii, että teet paljon töitä, mutta se pieni tuurikin tarvitaan, Tiainen miettii syitä siihen, miksei omat kasvatit ole lyöneet isosti läpi kotikaupungin seurassa.
Lahden harjoituskausi on sujunut yskähdellen. Tammikuun aikana pelaajisto oli suurilta osin koronan kourissa ja tämä näkyi pelien alkaessa. Tiainen vakuuttaa, että kauden alkaessa joukkueen pelaaminen tulee olemaan ihan erinäköistä.
– Uskon, että kun saamme kaikki pelaajat kuntoon, niin peli alkaa näyttämään ihan erilaiselta. Pelisysteemiinkin on tehty uudistuksia viime kaudesta, niin totta kai se ottaa oman aikansa, että se alkaa toimimaan.
Talvikauden peleissä Lahden pelaamisessa on ollut nähtävillä suoraviivaisempaa etenemistä ja pyrkimystä aggressiivisempaan prässiin. Millä tavoin muuttunut pelisysteemi maalivahdin pelaamiseen?
– Joskus saatetaan lähteä pelaamaan maalivahdista alkaen sitä suoraviivaista peliä. Viime kaudella sitä palloa välillä hierottiin alakerrassa. Jos me halutaan prässätä korkealta, niin maalivahdinkin pitää olla siinä mukana ja pelata rohkeasti korkealla ja olla katkomassa palloja linjan takana.
Me halutaan kasvattaa tempoa viime kaudesta. Maalivahtinakin huomaa, että tilanteita tulee nopeasti. Välillä se saattaa näyttää sekavalta, mutta jos me pystymme hallitsemaan sitä ”sekavaa” jalkapalloa, se on se meidän tavoite.
Joukkue on kokenut isoja muutoksia viime kauteen nähden ja esimerkiksi koko puolustuslinja Tiaisen edellä meni uusiksi.
– Erittäin hyvin on korvattu ne, jotka viime kaudelta lähti. Olemme saaneet ison profiilin pelaajia. Ne hankinnat on tehty sillä silmällä, että ne sopivat meidän uuteen pelityyliin. Puolustuslinja kun meni uusiksi, niin se ottaa oman aikansa, että oppii pelaamaan toisten kanssa.
Tiainen kertoo joukkueen lähtevän kauteen tutuin tavoittein.
– Europelipaikka on tavoitteena taas, kuten edellisinäkin vuosina. Siihen me tähdätään.
Omana tavoitteenaan Tiaisella siintää jalometalli roikkumassa kaulasta syksyn viimeisen pelin päätyttyä.
– Tulevalle kaudelle tavoitteeni on olla pelaava maalivahti ja pystyä auttamaan joukkuetta voittamaan. Unelmani pienestä pitäen on ollut olla kotikaupungin parhaassa joukkueessa ykkösmaalivahti ja menestyä. Mitalin voittaminen kotikaupungin ykkösseurassa olisi hienoa, Tiainen päättää.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuva: Aleksi Tikkala
