Kosovossa vuonna -89 syntynyt Gela on ehtinyt uransa aikana edustaa jo useata kotimaista seuraa ja onpahan hän kuulunut myös puolalaisen Widzew Łódźin palkkalistoille. Gela ei ole vielä päässyt urallaan nostelemaan mestaruuspyttyjä, eikä edustamaan Suomea tai Kosovoa maaotteluissa. Gela on kuitenkin ansainnut kannuksensa luotettavana ”liigajyränä” Veikkausliigassa ja hänen kaltaisilleen luottopelaajille on kysyntää. Uran lakipiste on kenties edessäpäin.
Miten vihreän veran tulisieluinen taistelija ja pukukopin ilopilleri on raivannut tiensä tähän päivään?
Lapsuus ja nuoruus – sotaa pakoon ja rakastuminen jalkapalloon
Gelan syntyi vuonna 1989 14. marraskuuta Kosovon Wushtrrissa. Kosovossa Gela ei kuitenkaan ehtinyt asua kolmea vuotta kauempaa. Vuodesta -91 alkaneet Jugoslavian hajoamissodat saivat Gelan perheen pakenemaan kauheuksia vuonna -92 Suomeen. Gelan perheeseen kuuluivat isä, äiti, isosisko ja isoveli. Ensimmäinen koti Suomesta löytyi Siilinjärven vastaanottokeskuksesta, josta matka jatkui vähän myöhemmin Kiuruvedelle.
– En Kosovosta muista mitään, ensimmäiset muistikuvat ovat Suomesta Kiuruvedeltä, Gela aloittaa.
Suomeen oli helppo sopeutua, ainakin perheen pienimpien. Vilkas ja aina menossa ollut Gela kanavoi ehtymättömät energiavarastonsa harrastusten pariin.
– Pakko sanoa, että jotenkin meidät otettiin tosi hyvin vastaan. Silloin tuettiin lasten harrastuksia paremmin.
Gela, siis Kela, tuki rahallisesti lasten harrastuksia. Gela pelasi eri seuroissa futista, lätkää ja sählyä.
– Se auttoi sopeutumaan itseäkin Suomeen, kun sain harrastuksia ja sitä kautta kavereita.
Gela onkin kiitollinen Suomen valtiolta saamastaan tuesta.
– Jos en olisi mitään saanut, niin olisiko sitä itse kadulla ja tekisi rikoksia, kun jotain sitä pitää kuitenkin tehdä, Gela puntaroi.
Jalkapallon pariin Gela päätyi perinteiseen tapaan. Gelan isoveli oli aloittanut jalkapallon pelaamisen, eikä mennyt aikaakaan, kun myös silloin 7-vuotias Xhevdet löysi tiensä kuningaslajin pariin. Ensimmäinen seura oli paikallinen KiuPa.
– Kiuruvesi oli pieni paikkakunta, niin ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Ei ollut konsoleita tai älypuhelimia. Vaihtoehdot olivat olla kotona tai harrastusten parissa, Gela avaa.
Vilkkaudella oli välillä hintansa. Erään kerran Gela meni koulupäivän jälkeen jäälle lämimään kiekkoja. Tavalliset kengät eivät oikein soveltuneet liukkaalle jäälle ja lopputuloksen voi miltei arvata – kaatuminen, jonka seurauksena käsi murtui.
Perheen kotona vallitsi kova kuri ja tiukat kotiintuloajat, joista
piti pitää kiinni.
– Olen ollut onnekas ja saanut hyvän kasvatuksen, eikä vanhemmilla ole ollut esimerkiksi avioeroa, mikä olisi voinut vaikuttaa, Gela kiittelee.
Xhevdetin tullessa yläasteikään isosisaruksilla oli niukat vaihtoehdot jatko-opiskella Kiuruvedellä, eikä kokin töitä tehneellä äidillä ollut oikein oman alan töitä tarjolla pienessä savolaiskaupungissa. Niinpä perhe päätti muuttaa Espooseen, jossa mahdollisuudet opiskella ja tehdä töitä olivat paremmat.
Gela päätyi Leppävaaran yläasteelle ja jalkapalloseura vaihtui KiuPasta FC Honkaan. Ennen tätä Gela oli ollut sivussa kuusi kuukautta murtuneen jalan takia.
– Muistin vain, että se oli kova joukkue, kun oltiin pelattu jossain junioriturnauksessa niitä vastaan.
Gela oli harjoitellut ja pelannut KiuPassa välillä vanhempien junioreiden kanssa. Aluksi Gela harjoitteli Hongassa ns. edustusryhmän kanssa, mutta pian edessä oli vaihto haasteryhmään.
– Taso oli ihan erilaista, eikä minulla ollut mitään saumaa. Olin sitten haastejengissä enkä pelannut aina sielläkään. Siinä oli helvetin iso tasoero verrattuna KiuPaan.
Gela oli pelannut juniorina paljon hyökkääjänä, mutta Hongassa pelipaikka vaihtui kärjen taakse ja siitä se vakiintui myöhemmin keskikentälle.
Hongassa Gela pelasi parisen kautta ja siirtyi sitten FC Espooseen. Siellä Gela harjoitteli A-junioreiden kanssa, mutta pelasi B-junioreissa. Espoossa vierähti kaksi vuotta, jonka jälkeen Gela siirtyi AC Allianssin riveihin. Gela oli vielä B-juniori-ikäinen pelaten sekä A-junioreissa että B-junioreissa.
Oli vuosi 2005, kun tapahtui Suomen jalkapallopiirejä vavisuttanut Allianssin sopupeliskandaali ja siitä seurannut seuran konkurssi. Sopupeliskandaalista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, joten ei mennä siihen sen syvemmin.
Seuran junioriosasto oli hengissä kauden loppuun.
– Muistan vain, että se oli hirveän iso skandaali, mitä siitä tuli. Mutta ei se meihin junioreihin vaikuttanut millään tavalla. Tietenkin halusin päästä A-junnuihin ja sitten edustukseen, se oli se tavoite. Sitten kun edustusta ei enää ollutkaan, niin tuntui, että homma kuolee.
Gela sanoo, ettei koskaan ole ollut erityisen lahjakas pelaaja, vaan tie jalkapalloammattilaiseksi on siloitettu puhtaalla työnteolla.
– En missään nimessä ollut lahjakas. Itse olen aina ollut motivoitunut ja tykännyt fudiksesta paljon, joten olen treenannut ihan saakelisti. Paljon treenitunteja, se ollut itsellä se avain.
Gelalle ei kertynyt ainuttakaan nuorten maajoukkuepeliä tai edes aluejoukkueen ottelua. On monia tapauksia, joissa pelaaja on kolunnut kaikki juniorimaajoukkueet läpi, mutta jalkapalloammattilaisuus on puolestaan jäänyt kaukaiseksi haaveeksi syystä tai toisesta.
– Luulen, että jos olet nuorena todella hyvä ja huomaat pärjääväsi, niin et treenaa niin paljoa. Sitten muut saavat sinut kiinni, kun he kehittyvät fyysisesti.
– Jos et juniorina pärjää ja olet jäljessä, niin haluat samalle tasolle kuin muut. Jos olet lahjakas ja treenaat helvetisti, niin silloin et pelaa Suomessa, Gela pohtii.
FC Atlantis – Isojen miesten peleihin
Allianssin toiminnan kuihtuessa piti Gelan etsiä itselleen uusi seura. Kuvioihin astui Ykkösessä pelannut Atlantis. Atlantiksen päävalmentajana toimi tuolloin Pasi Pihamaa ja A-junioreiden SM-sarjassa pelannutta seuran Akatemiaa koutsasi Juho Rantala, joka toimii nykyään HJK:n jalkapallojohtajana.
– Olin kuullut paljon hyvää Rantalasta. Soitin hänelle ja hän sanoi, että tule mukaan treeneihin. Harjoitukset menivät tosi kivasti ja hän halusi minut mukaan joukkueeseen.
Gela harjoitteli useasti miesten edustuksen kanssa, mutta pelasi pelit Akatemiassa.
– Edustus oli silloin pirun kova ja ne taistelivat liiganoususta. Siinä oli jotain sopupeliskandaalia, kun ne olivat Rovaniemellä. Siellä oli se (Aleksandr) Mitchu maalissa ja hänelle oli mennyt helppoja maaleja.
Seuraavana vuonna Gela pääsi ottamaan isompaa roolia miesten joukkueessa. Tätä vauhditti seuran talousongelmat.
– Seuralla oli paljon palkkoja rästissä. Kokeneemmat runkopelaajat lähtivät pois ja meille nuoremmille tuli tilaa.
Samalla seuran päävalmentaja vaihtui Pihamaasta nyt jo edesmenneeseen Ville Lyytikäiseen. Lyytikäisen alaisuudessa Gela pääsi tekemään virallisen debyyttinsä miesten peleissä.
– Pihamaa lähti jostain syystä pois. Olin pelannut aiemmin harkkapeleissä joitain minuutteja. Edustuksella oli sarjapeli sunnuntaina ja Lyytikäinen laittoi viestiä, että ”tuut mukaan varotoimena”.
Nuorukainen astui bussiin, joka kaasutteli kohti Tamperetta. Vastassa oli TPV ja peli pelattiin legendaarisella Tammelan stadionilla. Peliä oli pelattu noin 60´ minuuttia, kun Gela sai käskyn kentälle.
– Se oli makea juttu, kun sain ensimmäisen Ykkösen pelin vyölle, Gela muistelee lämmöllä.
Tarunhohtoisen vedenalaisen kaupungin mukaan nimetyn seuran ympärillä ei aallokko kuitenkaan laantunut. Lyytikäinen sai siirtyä syrjään ja tilalle päävalmentajaksi saapui Abdou Talat. Talat pyöritti toimintaa jonkin aikaa, kunnes kesken kesän oli jo hänenkin aika väistyä. Kaudella joka piti Atlantiksen kohdalla sisällään juonenkäänteitä kuin televisiosarja Kauniissa ja Rohkeissa, oli pelkästään odotettavaa, että seuraavassa käänteessä päävalmentajaksi palasi Pihamaa. Pihamaa, joka oli siis samaisella kaudella ehtinyt jo lähteä seurasta pois. Valmentajasirkus rauhoittui kauden lopuksi ja Pihamaa sai pidettyä Atlantiksen Ykkösessä nippa nappa.
– Sitten alkoi uusi kausi ja meille sanottiin, että nyt tehdään järkeviä ratkaisuja, kuten että rakennetaan joukkue paljon halvemmaksi aiempien talousongelmien vuoksi. Pihamaa kokosi joukkueen, jossa oli paljon suomalaisia nuoria pelaajia.
Kaikki näytti vielä tässä vaiheessa hyvältä. Talvikausi ei sujunut kuitenkaan Atlantikselta hyvin ja kuinkas ollakaan, kuukausi ennen sarjan alkua, valmentajasirkus palasi kaupunkiin.
– Meille tuli liettualainen päävalmentaja. Hänen piti tulla aluksi kakkosvalmentajaksi. Pihamaa kuitenkin sanoi, ettei halua liettualaista kakkoseksi. Hän sanoi toimitusjohtaja Markku Ritalalle, että jos palkkaat hänet, niin hän lähtee. Sitten Ritala antoi Pihamaalle kenkää, Gelaa sepostaa juonenkäänteitä.
Uusi päävalmentaja Saulius Sirmelis toi mukanaan kuusi liettualaista pelaajaa.
– Ajattelin, että mitä tässä nyt taas tapahtuu. Seuralla oli hirveästi palkkoja rästissä. Minulla ei ollut paljoa, kun en silloin muutenkaan saanut paljoa palkkaa.
Kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Liettualaisille pelaajille maksettiin koko ajan palkkaa ja kun muiden palkkoja ei hoidettu sovitusti, syntyi joukkueen sisällä pahoja ristiriitoja. Joukkueen kokeneet suomalaiset menivät lakkoon ja lopulta kahdeksan suomalaista pelaajaa lähti joukkueesta kokonaan pois. Loppukauden Atlantis sinnitteli junioripelaajilla ja liettualaisilla. Pyristely ei kuitenkaan enää riittänyt, vaan kauden päätteeksi sarjaporras vaihtui Kakkoseen.
– Se oli todella sekavaa silloin. Pakko sanoa kuitenkin, että liettualaiset pelaajat olivat pelimiehiä. Turisteja ei tullut. Valmentajakin oli ihan ok, eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa hänestä, Gela sanoo.
Veikkausliiga – Sedu Koskisen talliin
Gela oli viettänyt Atlantiksessa jo useamman vuoden ajan ja tippumisen myötä oli aika vaihtaa maisemaa. Gela kävi talvella testijaksolla liigajoukkue FF Jarossa. Jaro olisi halunnut tehdä sopimuksen Gelan kanssa, mutta Gela päätyi tekemään sopimuksen FC Hakan kanssa.
– Ne olisivat halunneet minut, mutta vanhempani sanoivat, ettei ole ehkä fiksua mennä sinne, jos en pärjää fudiksen ulkopuolella. En lähtenyt sinne ja sitten tuli mahdollisuus siirtyä Hakaan.
Hakan päävalmentaja toimi tuolloin FC Lahden nykyinen kakkosvalmentaja Sami Ristilä. Talvikausi sujui Gelan osalta hyvin ja hän harjoitteli kuin mielipuoli. Hurja harjoitusmäärä kuitenkin kostautui.
– Meillä oli harjoitukset kaksi kertaa päivässä, jonka päälle tein omat oheiset. Päivässä oli siis jopa kolmet treenit. Olin silloin nuori ja innokas. Sitten kun sarja alkoi, niin tuntui, että oli energiaa pelata, mutta jalat ja mielikin tuntuivat raskaalta. Kausi käynnistyi osaltani hitaasti, mutta parani loppua kohden.
– Pelasin 20 peliä ja olin sinänsä tyytyväinen. Ainakin tiesin sitten, mitä se liigavauhti on, Gela summaa.
Gela oli ehtinyt nähdä tähän mennessä Alliansin tuhon ja Atlantiksen sekoilut läheltä. Kuvioon sopii siis se, että myös Hakassa oli käynnissä melkoinen myllerrys.
– Hakassa tapahtui paljon. Sedu Koskinen omisti seuran, kun menin sinne. Hakassa tuli kesken kautta palkkaongelmia. Sedu jäi kesän jälkeen pois ja järjestettiin osakeanti, että saatiin kausi loppuun.
Koskinen on jakanut jalkapalloväen mielipiteitä. Intohimoinen jalkapallomies syyti lajin pariin paljon rahaa, mutta toisaalta teki jälkeenpäin tarkasteltuna kenties vääränlaisia valintoja.
– Sedu on varmaan saanut paljon kritiikkiä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Hän osaa tehdä bisnestä, mutta urheilujohtaminen on varmaan erilaista. Olisiko siinä pitänyt olla sitten oikea käsi joka opastaa vähän paremmin, Gela pohtii.
– Hän teki myös paljon hyvää. Hän laittoi esimerkiksi pelaajille olosuhteet kuntoon, mikä on helvetin tärkeä homma. Jos halutaan saada suomifutista eteenpäin, niin pitää olla tuollaisia intohimoisia ihmisiä, ei tästä muuten tule mitään, Gela puolustaa.
Pesti Hakassa jäi yhden kauden mittaiseksi. Gela oli lähellä siirtyä kaudeksi 2011 ulkomaille. Jalkapallon parissa kaikki eivät mene aina suunnitellusti ja tämän sai huomata myös Gela.
– Minulla oli muutama ulkomaankuvio silloin ja yhden piti olla aika varma, mikä ei ikinä sitten toteutunutkaan. Oli mahdollisuus myös mennä pelaamaan Vaasan Palloseuraan. Omassa mielessä se vähän lannisti, kun ajattelin, että pystyisi siirtymään ulkomaille, mutta sitä ei tapahtunutkaan.
Gela oli ollut talvella testissä kreikkalaisessa suurseura AEK Ateenassa, jossa oli pelannut myös Perparim Hetemaj.
– Kun lähdin sieltä, niin valmentaja sanoi, että ilman muuta halutaan hankkia sinut ja hän antaa seuralle vinkkiä. Puhuin agenttini kanssa, joka minulla oli silloin ja hän sanoi, että neuvottelee koko ajan seuran kanssa. Jotain vaan tapahtui, eikä sitä saatu maaliin. Minulle ei ole tänä päivänäkään selvää, mitä siinä loppujen lopuksi tapahtui, Gela harmittelee.
Back to basics – Yksi askel taaksepäin, kaksi eteenpäin
Kun paikka ulkomailta ei auennutkaan vastoin odotuksia, Gela päätyi takaisin tutun valmentajan alaisuuteen. Sarjataso tosin vaihtui Veikkausliigasta takaisin Ykköseen.
– Pihamaa valmensi silloin PK-35:ta ja soitti minulle. Pihamaa kertoi, että PK tavoittelee nousua ja pystyy tarjoamaan kilpailukykyisen sopimuksen, jos minulla on kiinnostusta. Ajattelin, ettei yksi kausi isossa roolissa nousua hakevassa seurassa olisi varmaan pahitteeksi. Tein sinne diilin ja se oli itsellenikin hyvä kausi. Pelasin jokaisessa pelissä avauskokoonpanossa isossa roolissa. Pelasimme hyvää jalkapalloa ja pienestä se nousu jäi sitten kiinni, Gelaa kertaa vuottaan PK-35:ssa.
Tuon kauden päätteeksi Ykkösestä Veikkausliigaan nousi PK-35:n sijasta muuan FC Lahti, jota valmensi Tommi Kautonen (nyk. SJK).
Gela halusi palavasti takaisin liigaympyröihin. Lahden nykyinen päävalmentaja Toni Korkeakunnas valmensi silloin Myllykosken Palloa ja otti yhteyttä Gelaan. Kaksikon tiet kohtasivat tuolloin ensimmäistä kertaa, vaikka ”Toke” olikin halunnut Gelan jo pari vuotta aikaisemmin joukkueeseensa.
– Ennen kuin lähdin Hakaan vuonna -10, niin Toke valmensi FC Viikingeissä ja soitti minulle, kun Atlantis tippui. Hän oli tosi kiinnostunut ja sanoin, että jos en saa diiliä Hakaan niin tulen ilman muuta Viikkareihin. Sain kuitenkin diilin Hakaan ja se jäi siihen.
MYPA oli pakonsanelemana joutunut pistämään rahahanoja kiinni tehtaiden mentyä alta ja se tarkoitti sitä, että joukkue nuoreni.
– Ensimmäisenä vuotenani MYPassa meillä oli nuori joukkue. Kaikki veikkasivat, että me tiputaan, mutta Toke sai jotenkin homman toimimaan. Tsempattiin ja taisteltiin. Meillä oli hyvä joukkuehenki ja sillä klaarattiin pelejä.
– Toinen vuosi meni vähän paremmin ja MYPA-ajoilta jäi hyviä muistoja. Vaikkei mitään suurimpia palkkoja ollutkaan, niin siellä viihtyi, kun joukkue oli niin yhtenäinen, Gela muistelee.
Toisena vuotenaan Myllykoskella Gela pääsi pelaamaan ensimmäiset europelinsäkin MYPA:n saatua europeleihin oikeuttava Fair Play -paikka. Ensimmäiseltä kierrokselta MYPA eteni jatkoon kukistettuaan walesilaisen Cefn Druids AFC:n yhteismaalein 5-0, mutta toisella kierroksella tien nousi pystyyn romanialaisen Rapid Bukarestin ollessa vahvempi.
– Walesilainen vastustaja ei ollut mitenkään erikoinen, mutta kun mentiin Romaniaan, niin se oli ihan eri maailma. 1-3 hävittiin vieraskentällä ja kotona hävittiin 0-2. Laatu ratkaisee kaksiosaisessa ottelussa. Siinä pitää venyä parhaimpaansa, jos haluaa mennä jatkoon, Gela tietää.
MYPA:ssa Gela oli onnistunut lyömään itsensä toden teolla läpi Veikkausliigassa. Sopimus MYPA:n kanssa oli katkolla, ja Gela saikin huomata, että kosiskelijoita oli enemmän kuin koskaan aiemmin.
– Huomasin, että oli tosi paljon kiinnostusta muistakin seuroista. Sitä ennen ei ollut, paitsi divariseuroista. Iso käännekohta oli tapahtunut, kun sai alle pari hyvää kautta. Kun joukkueena pelattiin niin hyvin, niin siitä oli helppo yksilönkin nousta esille.
Gela teki lokakuussa MYPA:n kanssa yhden vuoden jatkosopimuksen. Kuvioihin ilmestyi kuitenkin Puolan pääsarjassa pelannut Widzew Łódź.
– Agenttini soitti joulukuussa, että Puolasta olisi yksi jengi kiinnostunut. Hän kysyi, että oletko valmis menemään sinne näytille. Soitin toimitusjohtaja Marco Mansolle, joka sanoi, että mene vaan ja katsotaan sitten mikä on tilanne.
– Olin siellä kaksi viikkoa ja pelasin kolme peliä. He sanoivat, että haluavat tehdä diilin. Sanoin että sitten pitää neuvotella seuran kanssa sopimukseni takia. He sanoivat, että hoitavat asian ja maksoivat MYPAlle kompensaation, joka ei tietojeni mukaan ollut hirveän suuri.
Puolassa oli kausi käynnissä ja joukkue sarjataulukon pohjimmaisena. Gelan sopimus oli mallia loppukausi + 2 optiovuotta mikäli seura onnistuu pitämään sarjapaikkansa. Näin ei kuitenkaan käynyt.
– Ne olivat vähän huonossa jamassa, eikä saatu sitä kääntymään. Silloin oli jo vaikeuksia rahojen kanssa. Sen kauden jälkeen ne menivät konkurssiin ja aloittivat nelosdivarista.
Gela pelasi Puolassa lopulta vain puolisen vuotta, mutta aika siellä oli antoisaa. Jalkapallokulttuuri oli voimakkaampaa Suomeen verrattuna.
– Puolassa olet starba. Kun siellä menet taksiin, niin kuljettaja haluaa ottaa kuvan ja rupeaa sen jälkeen harmittelemaan, että ”vitsi kun peli ei mennyt hyvin eilen”. Jos tilaan tuosta taksin ja menen Kisapuistoon, niin eihän se kuljettaja tiedä, että meillä oli eilen peli. Jos tietää, niin sitten pitää olla fudismies, mutta Puolassa jokainen tietää, että eilen oli peli, Gela antaa esimerkin.
– Kaikki stadikat olivat uusia. Puolassa oli ollut ne kisat juuri, niin ne olivat uusineet stadioneita paljon. Pelaajat myös tienaavat siellä ihan eri luokkaa.
Gela näki myös varjopuolen intohimoisesta kannattamisesta eli huliganismista.
– Pelattiin Wisła Krakówaa vastaan vieraskentällä ja hävittiin peli. Fanit olivat ihan raivona ja halusivat tulla kentälle. Mellakkapoliiseja tuli hirveästi ja tajusin, ettei se ole niille vain tappio.
– Oltiin kolmelta yöllä takaisin omalla stadionilla. Se oli ihan täynnä meidän faneja ja he hakkasivat meidän bussia. Päästiin lähtemään vasta kuuden-seitsemän aikaan pois sen jälkeen, kun poliisi sai tyhjennettyä alueen faneista, Gela selittää.
Kannattajat vaativat paljon ja se sai väkisinkin pelaajat yrittämään piirun verran enemmän.
– Jos täällä joku pelaa huonosti ja sitä kritisoidaan, niin pelaaja saattaa ottaa itseensä. Tuolla se on kertaa 100. Pelaajana ei voi mennä kentälle vain pelailemaan, kun siellä on tyyppejä, joille se on elämä ja kuolema. Samalla sytyt siihen peliin ihan eri tavalla.
Minkälaisena sarjana koit Puolan pääsarjan ja riittikö oma tasosi sinne?
– Kun lähdin sinne, niin en tajunnut kuinka kova sarja se on. Olin joskus katsonut Eurosportilta pelejä. Jälkeenpäin ajattelin, että se on aika fyysinen ja juoksuvoimainen sarja, muttei ehkä niin tekninen. En tiedä, mitä se on nykypäivänä. Jos olisin ollut siellä pidempään, treenannut ja pelannut, niin ei olisi ollut mikään mahdottomuus, että olisi saanut kiinni sen eron, Gela arvioi.
Kesä 2014 – Hyppäys keskelle kiivainta mitalitaistoa
Elettiin kesää 2014 ja Gela oli ilman sopimusta. Korkeakunnas valmensi Lahtea ensimmäistä vuottaan ja seura oli mukana kärkikahinoissa. Elokuussa Gela allekirjoitti Lahden kanssa loppukauden kestävän sopimuksen.
– Halusin johonkin, missä pääsen pelaaman paljon. Ajattelin, että tulen Suomeen ja siinä oli pari vaihtoehtoa. Juttelin Token kanssa ja Lahti taisteli mitaleista. Ajattelin, että makea meininki, kun pelataan mitaleista.
– Kolme kuukautta, miksei. Katsotaan, miten se menee. Tuttu valmentaja tietää, mitä saa, eikä tule yllätyksiä kummallekaan osapuolelle, Gela taustoittaa miksi valitsi juuri Lahden.
Kausi päättyi seurahistorian toisiin pronssijuhliin. Mitali oli samalla Gelan uran ensimmäinen. Lahdella oli kyseisellä kaudella hyvät mahdollisuudet napata hopeaa, mutta parissa pelissä tapahtuneiden tyrimisien vuoksi mitalin hohde himmeni.
– Varmistettiin se mitali jo IFK Marienhamnia vastaan kotona. Osa faneista oli vähän pettynyt, en tajunnut sitä itse silloin, että miksi.
Kauden jälkeen Gela päätyi tekemään seuran kanssa yhden vuoden mittaisen jatkosopimuksen.
– Meni tosi kivasti ja tykkäsin olla täällä. (Jussi) Lumio sanoi, että seuraavaksi kaudeksi jengiä vahvistetaan vielä.
Joukkuetta vahvistettiin toden teolla europelejä silmällä pitäen. Jo ennestään vahvaan joukkueeseen liittyi sellaisia nimiä kuin Aleksi Paananen, Mika Ääritalo, Pekka Lagerblom ja Matheus Alves. Kausi 2015 ei ollut kuitenkaan niin vahva kuin etukäteen oli toivottu. Sarjassa sijoitus jäi viidenneksi ja europeleissä tuli noutaja jo ensimmäisellä kierroksella IF Elfsborgin oltua vahvempi yhteismaalein 7-2.
– Meillä oli hyvä henki joukkueen sisällä, mutta olisi pitänyt enemmän kentällä taistella toistemme puolesta. Oletimme asioita. Talvella hävittiin pelejä ja se oli ihan kauheata silloin. Ajateltiin varmaan, että kun kausi lähtee käyntiin, niin sitten sormennapauksesta homma toimii.
– Ei lähtenyt, mutta kesällä saatiin se sitten rullaamaan. Jos pelaat alkukauden huonosti, niin annat niin paljon tasoitusta, että sitä on vaikea kuroa kiinni. Jos pelaat tasaisesti, niin sitten on mahdollisuus pärjätä.
Elfsborg -otteluparissa lahtelaisjoukkue maksoi kovia
oppirahoja.
– Kotona pelatun 2-2 -tuloksen jälkeen ajateltiin, että se on ihan ok tulos, jos teet vieraissa maalin ja pidät nollan.
– Se Elfsborg -vieraspeli oli ihan katastrofi. Se on ollut yksi murskaavimpia pelejä, missä olen itse pelannut. Ne olivat edellä jokaisessa asiassa. Ehkä se sitten opetti, että se on ihan eri kilpailu.
Kausi 2015 päättyi ja niin päättyi myös Gelan sopimus seuran kanssa. Moni ei tiedä, mutta Gelalla oli mahdollisuus siirtyä lainalle Lahden yhteistyöseura FC Hartlepooliin, joka pelasi Englannin neljänneksi ylimmällä sarjatasolla eli League Two:ssa.
– Puhuttiin, että jos teen diilin Lahteen, niin Lahti lainaa minut talven ajaksi sinne ja kun kausi alkaa täällä, niin lainani loppuu ja tulen takaisin. Sieltäkin piti tulla tänne pelaajia, mutta ei vissiin tullutkaan, Gelaa avaa.
– Olin siellä viikon verran, muttei se oikein vastannut odotuksia. Tuntui, että se on vähän amatööripohjalla. Pelaajat pesivät itse varusteitaan. Ei se ollut minulle missään vaiheessa vaihtoehto. Sanoin palattuani (Tomi) Honkaselle, että ei missään nimessä, Gela kertoo.
Stadin Rödaan – Kaksi vuotta bulilla
Gela ei halunnut enää jatkaa mastokaupungissa ja siirtyi kaudeksi 2016 HIFK:n paitaan.
– Halusin ehkä vähän vaihtelua. Olin ollut pitkään Token alaisuudessa. Olin matkustanut stadista Lahteen 1,5 kauden ajan. HIFKillä oli aika hyvä buumi päällä silloin. Toke sanoi minulle, että teet itse sen päätöksen ja olet iloinen kun pelaat, Gela valaisee.
HIFK:n silloinen päävalmentaja Jani Honkavaara onnistui suostuttelemaan Gelan valitsemaan helsinkiläisseuran.
– Tykkäsin tosi kovasti valmentajasta, käytiin paljon taktisia asioita läpi, Gela kehuu.
HIFK:n kausi oli kuitenkin alusta alkaen melkoista tervanjuontia. HIFK:n sarjanousujen arkkitehtinä toiminutta Honkavaaraa pidettiin jopa koskemattomana, mutta näin ei ollut. Kesällä Honkavaara irtisanottiin työstään.
– Meillä oli aika kunnianhimoinen pelitapa, millä haluttiin pelata. En tiedä ihan riittikö meidän pelaajamateriaali siihen. Talvi meni kohtalaisesti. Kun kausi alkoi, niin ei saatu tuloksia. Pelattiin paljon tasan ja hävittiin yhdellä maalilla vikoilla minuuteilla.
Sammutustöihin kutsuttiin legendaarinen jalkapallovalmentaja Antti Muurinen.
– Sitten tuli Muurinen ja palautti hymyn koppiin. Saatiin homma maaliin ja säilyttiin nippa nappa, Gela huokaisee.
Kauden 2017 päätteeksi HIFK:n sarjaporras vaihtui kuitenkin Ykköseen. Liigakarsinnoissa FC Honka veti pidemmän korren.
– Se on yksi hirveimpiä vuosia, mitä on itsellä ollut. Noin iso seura ja olla itse tiputtamassa sitä, Gela pyörittelee päätään.
Jo harjoituskaudella oli nähtävissä merkkejä tästä.
– Talvella oli jo hirveästi hakemista. Ne pelaajat, jotka hankittiin ja runkopelaajat, olivat paljon loukkaantuneina. Yhdessä vaiheessa ei ollut toppareita. Tuli semmoinen lumipalloefekti. Homma lähti väärään suuntaan, eikä sitä saatu pysäytettyä missään vaiheessa. Välillä tuli piristymisen merkkejä, mutta paljon puuttui isoja pelaajia. Minäkin pelasin jossain vaiheessa topparia esimerkiksi.
– Oliko seura sitten vielä valmis tuolle tasolle, Gela kysyy pohdiskelevasti.
HIFK-leiristä kantautui kauden aikana viestejä siitä, että harjoituksissa tekemisen intensiteetti oli liian löysä ja tämän ajateltiin olevan yksi tekijä putoamisen taustalla. Näitkö sinä asian näin?
– Vaikea sanoa. Treenattiin suhteellisen lujaa. Tuntui, että koko ajan tippuu pelaajia. Tuliko siinä valmennuksellekin sitten tunne, ettei voida treenata liian lujaa ja hajoaako kaikki käsiin. Yritettiin, että olisi edes tietyt 11 pelaajaa ehjänä peleissä, Gela arvelee.
HIFK:ssa Gela kuului molemmilla kausilla joukkueen selkeisiin runkopelaajiin. Gela pelasi paljon ja monenlaisessa roolissa. HIFK-aika ei ollut menestyksekästä, mutta sitäkin opettavaisempaa.
– En koe ainakaan, että menin alaspäin missään nimessä. Ne olivat vaikeita paikkoja ja niistä sai kokemusta, että mitä voisi jatkossa tehdä eri lailla.
– Itseä syö helvetisti se, että hävittiin niin paljon pelejä. Se nakersi itseluottamusta ja yritin tehdä
monimutkaisia asioita, mitä ei tarvitsisi tehdä.
Viime kauden päätteeksi Gela sai Vesterbacka-palkinnon vahvan henkilökohtaisen kauden kunniaksi.
– Ei se paljoa lämmittänyt, kun sarjasta tiputtiin. Meillä oli kolme mahdollisuutta. Täällä Lahdessa ja liigakarsinnoissa Honkaa vastaan. Hävittiin kolme ottelua tavallaan. Silloin ei ehkä ansaitsekaan enää pelata liigassa, Gela
tunnustaa.
”On kaikki niin kuin ennenkin”
Gelalla olisi jatkunut sopimus HIFK:n kanssa, jos seuran taival olisi jatkunut Veikkausliigan puolella. Gelalla oli sopimuksessaan liigapykälä ja putoamisen myötä sopimus raukesi. HIFK olisi halunnut kiinnittää Gelan tällekin kaudelle, mutta halusi jatkaa liigakenttien puolella.
– Kävin uuden päävalmentaja Teemu Kankkusen kanssa keskustelua puhelimessa. Hän kysyi olisiko vielä haluja pelata. Vastasin, että joo, muttei tässä vaiheessa uraa ja ikää pelata divaria.
Aika oli kypsä paluulle Lahden paitaan ja Token alaisuuteen.
– Token kanssa, kun juttelin vähän aikaa, niin homma oli selvä. Ei periaatteessa tarvinnut olla mitään myyntipuhetta. Hän kertoi, että mikään ei ole muuttunut, mutta taustoihin on tullut (Toni) Huuhka ja Ristilä. Ei tarvinnut hirveästi miettiä.
Lahti ei suinkaan ollut Gelan perässä yksin.
– Oli minulla kaksi muutakin vaihtoehtoa, liigasta oli yksi, Gela paljastaa.
Viime kaudella Lahti ylsi neljänteen sijaan, joka toi seuralle europaikan.
– Sitä lähdetään parantamaan. Talven tulokset ovat olleet ihan ok. Peli ei ole vielä rullannut, mikä on ihan normaalia. Minulle on jäänyt paljon hampaankoloon europeleistä vuodelta -15, sitä pitäisi ainakin lähteä parantamaan.
– Se vaatii tasaisen kauden ensimmäisistä peleistä lähtien. Kun on katsonut Lahdenkin kausia, niin on tuntunut, että monesti lähtee huonosti käyntiin ja loppua kohden paranee.
Korkeakunnas on kaavaillut Gelasta keskikentälle kahdensuunnan pelaajaa.
– Ymmärsin, että hän haluaisi minut enemmän box-to-box pelaajaksi, joka pystyisi tekemään myös maaleja ja tukemaan hyökkäyksiä.
– Roolini riippuu myös vastustajasta. Box-to-box tai alempi keskikenttä sopii minulle. Ehkä se kärjen alapuolella ei ole niin luontainen rooli.
Jalkapallon pelaajat ovat yleisesti ottaen parhaimmillaan ollessaan 28 ikävuoden tietämillä. 28-vuotiaan Gelan olettaisi siis olevan uransa parhaassa iskussa.
– Koen asian näin, mutta tuleva kausi näyttää sen. Ei ole ollut mitään vammoja ja olen hyvässä kunnossa. Jos oma joukkue pelaa hyvin, niin siinä on helpompi tehdä maaleja ja antaa syöttöjä. Tavoitteena on pelata uran paras kausi. Haluaisin mitalin tältäkin vuodelta. Se oli iso syy miksi halusi tulla Lahteen. Meillä on joukkue, millä on lähtökohtaisesti mahdollisuus pärjätä.
Lahden joukkue on täynnä lahjakkaita nuoria. Kenet uskon lyövän läpi?
– Sanoisin, että ”Ifulla” (Irfan Sadik) on iso potentiaali. Hän on iso ja aika vahva hyökkääjä. Erilainen hyökkääjätyyppi, mitä meillä on. Jos hän pysyy ehjänä, eikä tule loukkaantumisia niin voisin kuvitella, että hän lyö läpi. Pitää vain onnistua oikeassa paikassa, kun saa sauman, Gela valaa uskoa.
Valmistautumista uran jälkeiseen elämään
Haastatteluhetkellä paljon hymyilevästä ja silmiin katsovasta Gelasta välittyy lämmin kuva. Siitä syystä on helppo uskoa seuraava parsi.
– Olen aika rauhallinen, hauska ja helposti lähestyttävä. Pyrin juttelemaan kaikkien kanssa. Jos joku tulee juttelemaan bussissa, niin juttelen mielelläni, Gela kuvailee itseään.
– Vapaa-ajalla kavereiden kanssa hengailua, pleikkarin pelaamista ja kesäisin nautin auringosta, Gela kertoo ajanviettotavoistaan.
Kosovolainen kulttuuritausta näyttäytyy Gelassa vahvana tänä päivänäkin.
– Meillä on erilainen kulttuuri kuin suomalaisilla. Olen pitänyt tietyistä kosovolaisista arvoista kiinni ja yrittänyt sekoittaa niitä suomalaisten arvojen kanssa, että tulisi hyvä balanssi.
Mitä sitten on kosovolaiset ja suomalaiset arvot, joista Gela pitää kiinni?
– Kosovolaiset arvot ovat, että arvostetaan vanhempia ihmisiä tosi paljon. En voisi kuvitellakaan sanovani vanhemmilleni, että ”haista vittu”. Joiltakin suomalaisilta se tulee ihan automaattisesti.
– Mitä tykkään suomalaisista, niin Suomessa ollaan jotenkin paljon avoimempia. Otetaan kaikki huomioon ja on paljon enemmän tasa-arvoa, jos mietitään esimerkiksi asiaa naisten suhteen, Gela vertailee.
Synnyinmaassaan Gela pyrkii käymään aina silloin tällöin, mutta jalkapalloammattilaisuuden vuoksi se on haastavaa.
– Kesäisin pelataan liigaa. Kesällä siellä olisi siistiä käydä, mutta talvella siellä on kylmä, eikä taloissa ole eristyksiä. Siitä syystä tuntuu, että on tosi kylmä koko ajan.
Gelan lähitulevaisuus kulunee jalkapallon parissa, mutta sen jälkeiseen aikaan on jo tehty valmisteluja.
– Haluan pelata mahdollisimman pitkään. Niin kauan, kun nautin siitä, eikä ole kipuja ja on hauskaa, Gela avaa.
– Valmennan välillä FC Espoossa B-junnuja ja itsellä on oma siivousalanyritys, mitä pyöritän. Ne ovat asioita, millä valmistan itseäni uran jälkeiseen elämään. En halua tippua tyhjän päälle. Pelaaminen on kuitenkin se päätyö, Gela jatkaa.
Gela pyörittää neljä henkilöä työllistävää yritystä, joka tekee koti- ja yrityssiivouksia. Miten tähän on päädytty?
– Viime vuonna reissattiin pitkiä matkoja ympäri Suomea. Mietin, että miten näillä bussimatkoilla saisi tehtyä jotain hyödyllistä ja muutakin kuin näprätä puhelinta. Sanoin Pekka Sihvolalle, että mikä voisi olla, niin hän sanoi, että laita joku pieni siivousalanfirma pystyyn. Sitten se lähti ja hommat ovat rullanneet erittäin hyvin, Gela myhäilee tyytyväisenä.
Vaikuttavaa.
Uran parhaita hetkiä kysyttäessä Gela nimeää kolme hetkeä ylitse muiden.
– Puolaan siirtyminen, mitali täällä Lahdessa ja debyytti Tammelassa.
Gelan uraa ja häntä pelaajan sekä ihmisenä ruotiessa ei voi ohittaa kysymystä hänen massiivisista, suorastaan epäinhimillisistä, pohkeistaan. Gelan pohkeet ovat herättäneet ihastusta ja kunnioitusta jo vuosikausien ajan. Miten moiset lihakimpaleet on kasvatettu?
– Jalkapalloilun sivutuotteena. Olen paljon vetänyt rappusjuoksua nuorempana, olisiko se siitä. Kai niiden eteen on jotain pitänyt tehdä, Gela hekottelee.
Onko Gelalla joukkueen suurimmat pohkeet?
– Kai ne ovat mulla, pitää vertailla vielä, Gela heittää.
Yritysjohtaja Gelalla on oma myyntipuheensa valmiina lahtelaisyleisön houkuttelemiseksi kotipeleihin.
– Meillä on nuori ja freesi joukkue, joka haluaa laittaa kaikkensa likoon, että Lahti pärjäisi.
.JPG)
Gela on urallaan edustanut useaa seuraa ja monia niistä on vaivannut huono operatiivinen johtaminen. Siitä syystä moni niistä seuroista on tänä päivänä kaukana parhaiden päiviensä loistosta. Se ei ole kuitenkaan Gelan vika. Se lienee pitkälti vain sattumaa, että Gela on päätynyt sen kaltaisiin seuroihin. Ei ole ihme, ettei Gela ole vajonnut seurojen mukana syvyyksiin, sillä hän on hyvä liigapelaaja. Pelaajana Gelaa voisi kuvailla tasavahvaksi keskikenttäpelaajaksi, jolla ei ole poikkeuksellisia vahvuuksia, muttei silmiinpistäviä puutteitakaan. Gela pystyy pelaamaan luotettavasti kumpaankin suuntaan ja hän on kaikesta päätellen pidetty joukkuetoveri. Tulevalla kaudella kysymys kuuluu; pystyykö Gela ottamaan urallaan seuraavan askeleen ja ottamaan joukkueensa harteilleen myös vaikeina hetkinä? Sitä kautta Gelan henkilökohtaisen ja seurankin historian paras kausi olisi todennäköisemmin saavutettavissa. Edellytykset ovat olemassa.
Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Juha Tamminen
