placeholder

​Sami Ristilä – Meritoitunut mies kakkosviulussa

Ristilän vyöllä on pelaajauralta kaksi Suomen mestaruutta Hakan paidasta, Irlannin mestaruus Drogheda Unitedista, monia erinäisiä Cup-pystejä sekä 12 nuorten ja 45 poikien maaottelua. Päävalmentajana hän on toiminut FC Hakassa ja KTP:ssä. Voidaan siis varmastikin puhua FC Lahden seurahistorian meritoituneimmasta kakkosvalmentajasta. Lahdessa Ristilä ei ole aiemmin urallaan vaikuttanut, joten mitä me lahtelaiset oikeastaan edes tiedämme Ristilästä? Tuskin kovin paljoa nimeä ja suurimpia saavutuksia lukuun ottamatta. Siispä, tutustutaan mieheen paremmin.

Pelaajauran vaiheet

Ristilä syntyi 15. elokuuta vuonna 1974 Valkeakoskella. Hänen perheeseen kuuluivat äidin ja isän lisäksi viisi vuotta nuorempi pikkusisko. Ristilä aloitti jalkapallouransa Hakan junioreista viisi vuotiaana.

Jalkapalloammattilaisuus oli alusta alkaen päivänselvä tavoite.

– Kouluja käytiin vähän siinä sivussa, eikä se ollut ihan se ykkösjuttu. Tavoitteena oli futisammattilaisen ura, Ristilä lataa.

– Hoidin koulujutut kuitenkin tunnollisesti ja pärjäsin siellä hyvin, Ristilä lisää.

Liikunnallinen nuori harrasti myös hiihtoa, mutta futis vei mennessään.

– Harrastin hiihtoa 12-13-vuotiaaksi. Olin lahjakas siinäkin, mutta futis oli se juttu koko ajan. Faijan kanssa käytiin potkimassa ja kavereiden seurassa vietettiin aikaa kentällä kanssa pikkutunneille asti niin kauan kuin saatiin. Ei silloin vielä olleet pleikkarit lyöneet läpi. Aika meni ulkoleikkeihin ja pelaamiseen, Ristilä kertoo.

Ristilä pelasi Valkeakosken Nappulaliigassa E-junioreihin asti ja siirtyi sieltä Hakan C-junioreihin. 90-luvun alkupuolella hän nousi Hakan miesten edustusjoukkueen mukaan. Ikäluokkansa lupaavimpien palloilijoiden joukkoon Joonas Kolkan lisäksi kuulunut Ristilä kolusi nuorisomaajoukkueet läpi yhdessä kahden muun valkeakoskelaislähtöisen pelaajan,
Jussi Nuorelan ja Jari Lahtisen kanssa.

– Joonas meni meistä pisimmälle, Ristilä sanoo.

– Me kolme valkeakoskelaista kuljettiin sama polku ja meillä oli tiivis ydinryhmä. Voitettiin E- ja B-junioreissa Suomen mestaruudet.

Debyyttinsä Haka-paidassa Ristilä teki muuan FC Kuusysiä vastaan Lahdessa vuonna -91.

Pukukoppielämää useampana vuosikymmenenä nähnyt Ristilä kokee, että ajat ovat muuttuneet niistä ajoista, kun hän itse nuorena pojan kloppina asteli ensimmäisiä kertoja edustusjoukkueen pukukoppiin.

– Erilaista tietysti niin, että nuoremmat olivat silloin suurennuslasin alla. Nyt on avoimempaa kulttuuria. Silloin, kun tuli nuorena pienenä poikana koppiin, niin joutui eri lailla ansaitsemaan ne kannukset kuin nykypäivänä. Kovia otteitakin käytettiin, sen muistan, Ristilä vertaa.

Itse peliaika ei sen vaikeammalla tai helpommalla tullut kuin nykyäänkään.

– Ei se murtautuminen ollut sen vaikeampaa tai helpompaa kuin nytkään. Piti tehdä asioita hyvin. Nykypäivänä futis on muuttunut niistä ajoista ammattimaisempaa suuntaan.

– Kävin 14-15-vuotiaana ensimmäisiä kertoja edarin mukana. Se on osaltaan auttanut omaa kehitystä, että on aikaisessa vaiheessa päässyt miesten mukaan. Ei ne minuutit helpolla tulleet, piti selviytyä.

Ristilä oli juniorivuosinaan ratsastanut pitkälti lahjakkuudellaan, mutta noustuaan liigamiehistön mukaan, asiaan oli tultava muutos.

– Se oli sellainen vaihe omalta uraltani, kun piti oppia itse harjoittelemaan. Olin ollut lahjakas, niin minun ei ollut aiemmin tarvinnut välttämättä ansaita kovalla työnteolla paikkaani. Jouduin ymmärtämään, että jos aion lähteä muuallekin, niin minun pitää tehdä määrätietoisesti sitä kohden hommia muuallakin kuin joukkueharjoituksissa.

Ristilä oli uransa alkutaipaleella puhdas hyökkääjä, joka aiheutti harmaita hiuksia vastustajien puolustajille. Maalien tekeminen toi Ristilälle suurta nautintoa ja siinä hän oli parhaimmillaan.

– Olin aika röyhkeä, taitava ja maaliahne. Halusin tehdä maaleja. Pystyin laukomaan erilaisista asennoista ja paikoista. Olin monipuolinen ja pystyin tekemään maaleja molemmilla jaloilla sekä päällä. En ollut huippunopea, mutta riittävän kuitenkin. Fyysisesti minulla oli riittävä kapasiteetti ja jaksoin juosta. Koin itseni myös joukkuepelaajana. Mitä pidemmälle ura meni, ymmärsin paremmin oman osani kokonaisuudessa, ”Risu” arvioi.

– Ehkä nuorempana oli vähän egoistinen lähestymistapa. Maailmalla vuodet koulivat, kun piti ansaita paikkansa ja ymmärtää roolinsa. Ehkä sitä kautta pelin ymmärtäminen parani. Pidin itseäni rohkeana pelaajana. Uskalsin ottaa ratkaisupaikassa kiinni siitä hetkestä, enkä mennyt piiloon, Ristilä kuvaa.

Uransa kannalta yhdeksi tärkeimmiksi kausiksi Ristilä kokee kauden -94, jonka jälkeen hän oli hyvin lähellä siirtyä ammattilaiseksi Belgiaan. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin.

– Taisin olla joukkueemme paras maalintekijä. Minulla oli periaatteessa valmis ammattilaissopimus kauden jälkeen Belgiaan. Menimme U21 maajoukkueen karsintapeliin Kreikkaa vastaan ja siinä pelissä minulta katkesiakillesjänne. Kun piti lähteä ammattilaiseksi, niin menin leikkauspöydälle, Ristilä manaa.

Ristilä pelasi Hakassa mestaruuteen päättyneen kauden -95 loppuun. Mestaruuskausi ei henkilökohtaisella tasolla ollut Ristilälle kummoinen, mutta kauden -94 näytöt siivittävät hänet kauden jälkeen lainapestille Saksan kolmostasolla pelanneen SC Neukirchenin riveihin.

– -95 kausi oli minulle vaikea. Pelasin jonkin verran, mutten koe olleeni siinä jengissä runkopelaaja. En usko, että -95 näytöillä olisin lähtenyt ammattilaiseksi.

– Sain diilin Saksaan erittäin kovatasoiseen Regional-liigaan. Se oli erittäin hyvä koulu minulle. Jouduin laittamaan itseni fyysisesti koville ja kuntoon. Pienessä paikassa reilut 9 kuukautta pelkkää futista.

Saksassa ilmapiiri oli tuolloin sen kaltainen, että ulkomailta tulleet pelaajat olivat jatkuvasti suurennuslasin alla. Ristilä kokee, että Saksassa vietetty vuosi palveli häntä suuresti.

– Uran kannalta tärkeintä oli, että pääsin -95 kauden jälkeen laittamaan itseni uudestaan tikkiin ja päästä maistamaan ammattilaiselämää.

– En missään nimessä mennyt helpoimpaan paikkaan. Ihmiset eivät suurin piirtein puhuneet englantia. Ensimmäiset kysymykset olivat, että mitä te tänne tulette, menkää Hollannin puolella, Ristilä avaa.

Saksassa Ristilän kehosta lähti miltei kymmenen kiloa painoa pois ja hän oli erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa palatessaan Hakaan. Ristilä pelasi Hakassa kesän ajan ja siirtyi sitten sopimuksettomana pelaajana Hollannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle FC Zwollen paitaan.

– Tulin kesken kauden ja lähdin ennen kauden loppua Hollantiin. Haka tippui sinä kautena Ykköseen.

– Hollanti antoi pelillisesti paljon, se oli mahtava paikka futaajalle.

Hollannissa jalkapalloon satsattiin tuolloin isoja summia ja muutenkin tulppaanimaassa oli kova buumi käynnissä. Maan ykkösseura AFC Ajax oli pari vuotta takaperin (1995) voittanut Mestareiden liigan Jari Litmasen johdolla.

– Saksassa kun olin, niin oli jo jotain kysyntää Hollantiin. Tein suoraan kolmen vuoden sopimuksen. Zwolle on iso perinteinen seura ja pelaa nykyään liigassa.

Ristilä pelasi Zwollessa sopimuksensa loppuun eli yhteensä kolme kautta. Ristilän aikana seura ei onnistunut nousemaan pääsarjaan, mutta eteni parhaimmillaan Hollannin Cupissa kahdeksan parhaan joukkoon. Tuolloin Ajax tiputti Zwollen puolivälierissä lukemin 2-1 ja Ristilä pääsi ottamaan mittaa Suomen kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta eli Litmasesta.
Kaiken kaikkiaan hollantilainen jalkapallo sopi Ristilälle erinomaisesti ja muutamasta vuodesta jäi hyvät muistot.

– Taso oli tosi hyvä ja laaja. Jalkapallo on erittäin arvostettua, se on siellä syvällä. Pelaajan pidän niitä parhaina oppivuosinani. Hollantilainen jalkapallo sopi minulle parhaiten, jos miettii muita paikkoja, missä olen pelannut.

– Jos jossittelee, niin olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta sitten kuvioon tuli Jokerit. Jokereilla oli aika hieno projekti menossa ja se houkutti.

Liikemies Hjallis Harkimon mesenoimaan FC Jokereihin (ent. PK-35) Ristilä siirtyi Zwollesta kaudeksi 1999. Jokerit panostivat toimintaansa isolla rahalla ja se tuotti tulosta heti ensimmäisellä kaudella Suomen Cupin voittamisen muodossa. UEFA Intertoto Cupissakin Jokerit etenivät aina kolmannelle kierrokselle asti, missä vastaan asettui West Ham. Otteluparissa Jokerit pistivät englantilaisseuran ahtaalle, mutta tippuivat jatkosta yhteismaalein 1-2.

– Hyvä ystäväni Sumialan Antti tuli Jokereihin samaan aikaan Hollannista. Oli mukava tulla samaan joukkueeseen pelaamaan. Joukkueella oli jo hyvä pohja.

Vuonna 2000 toimintaan satsattiin isommin ja joukkueeseen liittyi esimerkiksi kolossaalinen hyökkääjä Shefki Kuqi ja nykyinen Veikkausliigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa. Valmentajana toimi tuolloin Pasi Rautiainen. 2000 kauden päätteeksi stadilainen nousukasseura sijoittui toiseksi.

– Menimme isolla Suomen mittapuussa. Projektina se oli mahtava ja makea, Ristilä sanoo.

– Se oli erittäin hyvää aikaa! Katsomot olivat täynnä paikalliskamppailuissa HJK:ta vastaan. Harmi, ettei siinä projektista päästy satsauksista huolimatta samalle tasolle, missä Klubi oli, kun kävivät Mestareiden liigassa, Ristilä jatkaa.

Jokerit jäi nimenomaan projektiksi, eikä pitkäaikaiseksi prosessiksi. Ristilä siirtyi kauden 2000 jälkeen Myllykosken Palloon. Jokereiden liigataival päättyi heti seuraavalla kaudella, kun se tippui Ykköseen hävittyään liigakarsinnoissa FF Jarolle. Jokerit palasi Veikkausliigaan vielä kaudeksi 2003, mutta se jäi samalla seuran viimeiseksi. Jokereiden toiminta lakkautettiin vuonna 2004.

– Tarina ei ollutkaan niin hyvä, Ristilä toteaa jälkeenpäin.

FC Lahteakin vajaan kauden pätkän vuonna 2013 valmentanut Juha Malinen onnistui houkuttelemaan Ristilän Myllykoskelle 1+1 -mittaisella sopimuksella.

– Hän oli ensimmäisiä maajoukkuekoutsejani ja hän houkutteli minut sinne. Olin pelannut erilaisia keskikentän rooleja, mutta Juha tarjosi minulle roolia ysipaikalle. Se oli isoin syy. Jokereiden toiminta ei ollut menossa oikeaan suuntaan. Myllykoskella oli tuttu valmentaja, seura vakavarainen ja hyvä ympäristö tehdä ammattia, Ristilä luettelee syitään seuravalintansa takaa.

Moni odotti, että MyPan sijasta Ristilä suuntaisi kasvattajaseuraansa Hakaan.

– Miksi en palannut Hakaan suoraan Hollannista? No, olin yhteydessä Hakaan silloin. Hakalla meni hyvin ja Keke (Keith Armstrong) oli koutsina. Saattoi paluusta olla puhetta, mutta siinä vaiheessa palaaminen Valkeakoskelle ei ollut kuitenkaan mielessä.

Jouduitko kuulemaan kuittailua valkeakoskelaiselta yleisöltä seuravalinnoistasi?

– Hyvin vähän jouduin sitä kokemaan jostain syystä, oikeastaan yllättävän vähän. Varmasti jotain tullut, mutta aika minimaalisesti.

– Tai sitten vain blokkaan ne huutelut niin hyvin, kun pelaan tai valmennan. Silloin fokusoituu niin hyvin siihen olennaiseen, Ristilä naurahtaa.

Aika ei ollut paluulle Hakaan aiemmin kypsä, mutta viimein vuonna 2002 se oli.

– Juha olisi halunnut minun jatkavan, mutta Oka (Olli Huttunen) tuli Hakaan päävalmentajaksi ja halusi minut ehdottomasti pelaamaan 10-paikkaa. Se vei minut kolmeksi vuodeksi Hakaan, jotka olivat menestyksekkäitä. Se oli kova ja hyvä päätös silloin.

Kolme vuotta Hakassa toi värisuoran (2002 pronssia, 2003 hopeaa ja 2004 mestaruus) ja Suomen Cupin voiton.

– Ne olivat Suomessa parhaat vuoteni pelillisesti. Olin ollut nuori poika aikaisemmin 90-luvulla. Nyt olin käynyt eri paikoissa ja eri paikoilla.

– Löysin palavan halun ja ilon pelaamiseen, jos se nyt olikaan kateissa ollut. Rooli muuttui senioripelaajaksi, vaikken mikään vanha ollutkaan. Tulosta tuli ja tein paljon maaleja. 2004 oli minulle tärkein mestaruus. Siihen päättyi minun osalta se projekti, Ristilä muistelee lämmöllä.

Ristilä pakkasi laukkunsa ja siirtyi pitkän tovin jälkeen takaisin ulkomaan kentille. Seuraksi valikoitui irlantilainen Drogheda United. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta päätös osoittautui oikeaksi.

– Sen verran hyvin oli mennyt, että oli muitakin vaihtoehtoja kuin lähteä Irlantiin pelaamaan. Se ei välttämättä ollut se seksikkäin sarja. Meillä ei vielä perhettä ollut ja päätettiin vaimon kanssa lähteä. En katunut päätöstä, sillä Irlanti oli makea paikka.

– Sarja oli eksoottinen ja joutui laittamaan itsensä likoon. Vauhti pelissä on kovempaa ja tilanteisiin mennään railakkaammin brittiläiseen tyyliin.

Ristilä miettii, ettei irlantilainen jalkapallo välttämättä sopinut hänelle parhaimmalla mahdollisella tavalla.

– En pitänyt itseäni sen tyyppisenä pelaajana, mitä siellä pelataan. En kolmekymppisenä ollut nopeimmillanikaan. Oli pelejä, milloin meni aika katsellessa, kun pallo lensi keskikentän yli.

Irlannissa puolet joukkueista oli täysammattilaisia ja puolet toimivat semi-pro pohjalta.

– Se tarkoitti sitä, että erot saattoivat olla isommat, mitä nykypäivänä.

Irlannin vuosilta Ristilän vyölle jäi Irlannin Cupin mestaruus, liigamestaruus kaudelta 2007 ja All Ireland -Cupin voitto.
Hauska sattuma oli, kun Drogheda United tiputti HJK:n Europe Leaguen karsinnoissa.

– Se oli ensimmäinen kv-ottelu hetkeen ja oli hauska sattuma, että pääsi pelaamaan suomalaista joukkuetta vastaan.

Irlannissa jalkapallokulttuuri oli voimakasta ja välittyi pelaajalle.

– Jalkapallon ja jalkapalloilijan arvostus oli ihan eri tasolla, mitä Suomessa. Sinut tunnistettiin katukuvassa. Jalkapallo on siellä ammatti. Suomessa ei vieläkään aina ymmärretä, että se on ammatti. Se on 24/7 duunia, kun pidät itsesi kunnossa, Ristilä heittää.

Ristilä pääsi pelaajaurallaan nostamaan pyttyjä tasaiseen tahtiin. Siitä hän on kiitollinen.

– -95 vuoden jälkeen ei ole ollut kovin montaa vuotta, ettei olisi voittanut jotain tai saanut mitalia. Siinä mielessä ollut onnellisessa tilanteessa, että olen päässyt pelaamaan menestyksekkäissä joukkueissa, Ristilä tuumaa.

Valmennusuran vaiheet

Ristilä otti ensikosketuksen valmentamiseen Irlannissa vuosina 2007-2008, kun hän pelaamisen ohella valmensi seuran akatemiajoukkuetta ja toimi myöhemmin edustusjoukkueen puolella pelaajavalmentajan roolissa.

Hakan paitaan Ristilä palasi kaudeksi 2009. Samalla Ristilä otti vetovastuun Hakan farmijoukkueesta Koskenpojista ja pelasi liigajoukkueessa.

– Aikataulut piti suunnitella aika hyvin. Periaatteessa olin tehnyt sitä jo Irlannissa, joten tiesin, mitä se vaatii. Ei sitä kuitenkaan montaa vuotta voi tehdä.

Syyskuussa 2009 seuran pitkäaikainen päävalmentaja Olli Huttunen siirrettiin syrjään virastaan. Haka päätti luottaa tässä kohtaa omaan kasvattiinsa Ristilään, joka oli tehnyt hyvää jälkeä Koskenpojissa. Ristilän kanssa sorvattiin saman tien kaudet 2010 ja 2011 kattava sopimus. Rehellisyyden nimissä,
Ristilä ei ollut suunnitellut siirtyvän valmennustehtäviin päätoimisesti vielä pitkään aikaan, sillä fyysisesti hänellä olisi ollut vielä rahkeita pelata useampi vuosi.

– Mitä Hakassa silloin tapahtui, tapahtui ennen aikojaan. Kun pestiä tarjottiin, niin aluksi kieltäydyin siitä ja sanoin, että palataan asiaan vuoden päästä, Ristilä paljastaa.

– Kun alat päävalmentajaksi, niin se on paljon muutakin kuin harjoitusten vetämistä. En siksi olisi siihen vielä halunnut lähteä. Minulle sanottiin, että se on joko tai ja sitten tartuin siihen. Se oli kuitenkin minulle tilaisuus, Ristilä sanoo.

Ristilä oli ollut Hakassa johtava kokenut pelaaja ja siirtymä pelaajasta valmentajaksi meni loppupelissä kivuttomasti. Auktoriteettiongelmia ei esiintynyt, eikä päävalmentajan rooli tuntunut epäluonnolliselta, vaikka alaisuudessa pelasivatkin entiset joukkuekaverit.

– Voisi kuvitella, että siinä olisi isojakin haasteita hypätä pelaajasta valmentajaksi. En oikeastaan niin sitä kuitenkaan kokenut.

– Sama ihminen sinä olet. Ei minun persoona muutu olin sitten pelaaja tai valmentaja, Ristilä jatkaa.

Hakan kausi päättyi lopulta kuudenteen sijaan.

Pelihommat Ristilä jätti vaivihkaa nuoremmilleen. Hän ei tosin ole vielä tähänkään päivään mennessä ”littimäisesti” ilmoittanut peliuransa loppumisesta. Mitään testimonial-otteluja tai vastaavia muistamisia ei tuolloin siitä syystä järjestetty, mutta eipä niitä Ristilä osannut kaivatakaan.

– Olen tyytyväinen, mitä sain uraltani. Ei ole ollut mitään fiilistä, että olisi pitänyt testimonial-ottelu pelata. Vauhdilla kun mennään, niin silloin on jo seuraavat haasteet mielessä.

Haasteita piti tuleman. Haka valmistautui kauteen 2010 normaalisti ja kasasi vahvaa, aiempaa nuorempaa joukkuetta. Uusien pelaajien joukossa Hakaan saapui tuolloin esimerkiksi Xhevdet Gela, joka pelaa tulevalla kaudella FC Lahdessa. Kauden alkupuolella rahahanat kuitenkin suljettiin.

– Lähdettiin rakentamaan uutta. Kauden alla mentiin vielä isolla ja kasattiin vahvaa joukkuetta voittamaan liigaa. Harjoituskausi meni ihan ok. Kauden alussa ei pelattu hyvin, mutta tulokset olivat ok.

– En muista tarkkaan, milloin ilmoitus tuli. Voi olla, että oli pelattu 6 – 8 sarjakierrosta. Minulle sanottiin, ettei ole varaa enää maksaa mitään. Se oli pysäyttävä hetki ja tuli aika puskista, Ristilä pyörittelee päätään.

Sopimuksia purettiin ja joukkue heikkeni selvästi. Kauden alkupuolella sarjataulukon kärkipäässä ollut Haka tipahti parissa kuukaudessa sarjan hännille. Tärkein eli seuran tulevaisuus onnistuttiin kuitenkin pelastamaan. Seuran pelastamistalkoiden ohella säilyi sarjapaikka Hakan sijoituttua kahdeksanneksi.

– Se oli selviytymistä, muttei sitä jääty surkuttelemaan. Palkoissa meni tovi, että niitä ruvettiin taas saamaan. Muutettiin pelillisesti aika paljon asioita. Selvittiin kuivin jaloin kaudesta ja onnistuimme varmistamaan sarjapaikan ennen viimeistä peliä. Aika huikea suoritus siihen nähden, mitä taustalla tapahtui, Ristilä muistelee jälkeenpäin.

– Se oli opettavainen kausi, eikä moni asia tule enää yllätyksenä suomifudiksessa. Silloin moni ihminen vedettiin aika kuiviin, kun menimme aika äärirajoilla.

Kaudella 2011 Haka oli kymmenes. Ristilä ajanjakso Hakassa tuli päätökseen kesken kauden 2012. Päävalmentajan uran ensimmäiset potkut olivat tosiasia Hakan ajauduttua putoamistaistoon ja kokenut Juha Malinen korvasi Ristilän kesken kauden.

– Olin valmistautunut tappion jälkeen valmistautumaan seuraavaan peliin ja tekemään ottelusuunnitelmaa. Sitten kerrottiin, että sinut on vapautettu vastuusta. Ei sitä heti ymmärrä.

– Kun siitä tunneryöpystä nuorena valmentajana pääsi yli, niin se oli ensimmäinen hetki, kun pystyi omaa toimintaan katsomaan sivusta ja analysoimaan. Se on vaikeata nähdä kuplan ulkopuolelle, kun vedät äärirajoilla.

Malinen(kaan) ei onnistunut Hakan kurssia kääntämään ja kausi päättyi tippumiseen. Koetko, että olisit itse onnistunut kääntämään kelkan, jos potkuja ei olisi tullut?

– Totta kai koen, että olisin pysynyt. Näin olen uskonut koko ajan. Minun mielestä potkut olivat väärä ratkaisu ja olen edelleen sitä mieltä. Pitää itse siirtyä sivuun, jos ei usko.

Potkut eivät olleet kuolonsuudelma Ristilän valmennusuralle. Uusi työnantaja löytyi nopeasti ja se oli FC KTP, joka pelasi tuolloin Ykkösessä.

– Halusin nopeasti takaisin Haka pestin jälkeen. Pääsin suhteellisen hyvään paikkaan Ykköseen. Vakavarainen seura ja taustat kunnossa. Projekti lähti suunnitellusti liikkeelle, muttei saatu sitä viimeistä silausta siihen nousuun.

Ensimmäinen vuosi (2013) Kotkassa päättyi kolmanteen sijaan. Toisella kaudella peli kulki kuin unelma, mutta loppukaudella koneisto sakkasi pahan kerran.

– Toinen vuosi pelattiin helvetin hyvin, mutta sulettiin lopussa totaalisesti. Neljästä viimeisestä pelistä saatiin yksi piste ja maalierolla jäätiin kolmosiksi.

KTP nousi liigaan kuitenkin kabineteissa, kun FC Hongalle ei myönnetty liigalisenssiä. Kabinettipäätöksellä tapahtuvat liiganousut aiheuttavat poikkeuksetta parranpärinää muualla ja joidenkin mielestä se on ”väärä” tapa nousta. Ristilä itse otti kabinettinousun vastaan ilomielin.

– Olin tyytyväinen, että nousimme kabinettipäätöksellä. Totta kai me haluttiin pelaamalla nousta, mutta näin kävi ja me oltiin seuraavana jonossa, Ristilä viittaa täydennysmenettelyyn.

– Liigaan olimme halunneet ja toimintaa kehitetty sen mukaan. Se olisi ollut sulaa hulluutta, jos ei olisi menty. Ennen kuin päätös tuli, niin vedimme harmaan syksyn.

KTP oli valmistautunut pelaaman kauden 2015 Ykkösessä, mutta kabinettinousun myötä vaateet pelaajistoa kohtaan nousivat.

– Liiga on ihan eri sarja ja vaatii ihan eri tasoiset pelaajat. En usko, että harjoituksellisesti tarvitsi hirveästi prepata. Pelaajien rekrytoinnin kohdentaminen liigaan oli suurin haaste, Ristilä sanoo.

KTP oli liigassa vain ranskalaisella visiitillä ja kausi 2015 päättyi pettymykseen liigakarsinnoissa, kun vantaalainen PK-35 oli vahvempi osapuoli.

– Liigaan lähdettiin myöhästyneellä lähdöllä ja se oli haastava vuosi. En näe sitä kuitenkaan syynä, ettei pystytty sarjapaikkaa pitämään, Meillä oli siihen riittävästi mahdollisuuksia kauden aikana.

– Jälkeenpäin ajateltuna siinä oli monia syitä. Paljon loukkaantumisia, valintoja joukkueen kasaamisessa ja pelitavassa. Ne olivat kaikki tietoisia päätöksiä. Hävittiin PK-35:lle karsinnoissa. Se oli iso pettymys. Ne ovat kovimpia paikkoja valmentajalle ja pelaajille. Paljon hyvää oli tapahtunut matkan varrella, sitä ei sovi unohtaa.

Ristilä sai jatkaa tippumisesta huolimatta KTP:n päävalmentajana. Kausi 2016 alkoi kuitenkin sen verran kangerrellen, että lopulta kesäkuussa kotkalaisten seurajohto päätyi vapauttamaan Ristilän tehtävistään. Ristilän paikalle palkattiin Ossi Virta.

Erosivatko uran toiset potkut ensimmäisistä jollain tavalla?

– Olihan se tietyllä tapaa helpompaa, kun tiesi, että elämä jatkuu hyvinkin nopeasti. Todennäköisesti potkut tulevat jossain vaiheessa uraa vastaan. Ei sille voi mitään, eikä sitä voi jäädä surkuttelemaan. Nopeammin sitä rupesi prosessoimaan asioita kuin ensimmäisen kerran jälkeen, Ristilä pyörittelee.

Ristilä päätti, että nyt on aika ottaa rauhassa. Suunnitelmiin tuli pienoinen muutos, kun hänelle avautui mahdollisuus mennä Irlantiin Shamrock Roversin päävalmentajaksi parin kuukauden ajaksi. Roversin päävalmentaja oli saanut potkut seuran hävittyä Europa Leaguen karsinnoissa Rovaniemen Palloseuralle.

– Edellinen valmennettavani Hakasta eli Shane Robinson oli akatemianjohtajana Shamrock Roversissa. Siellä oli apuvalmentaja-/päävalmentajapestille siirretty entinen pelikaverini Irlannista. He tarvitsivat sinne päävalmentajan loppukaudeksi, kun tällä uudella valmentajalla ei ollut Uefa Pro tutkintoa, Ristilä avaa.

Ristilä jakoi valmennusvastuun yhdessä Stephen Bradleyn kanssa. Pari kuukautta vierähti ja keikkahomma tuli hoidetuksi.

– Se oli pirun hyvä kokemus! Näki, mitä se fudis siellä oli hetkellä ja pystyi arvioimaan tilannetta. Viime visiitistä oli vierähtänyt jo kymmenisen vuotta.

Minkälaisia eroja oli nähtävissä Suomen ja Irlannin pääsarjojen välillä?

– Suomessa peli on taktisempaa. Irlannissa pelaamisessa on enemmän vauhtia ja se on suoraviivaisempaa. Irlannissa pelissä ei ole välttämättä rakennetta, kun taas Veikkausliigassa usein pystyy näkemään, mitä joukkueet pääsääntöisesti yrittävät, Ristilä vertailee.

Onko brittiläisessä futiskulttuuriympäristössä edes mahdollista ajaa sisään rauhallisempaa ja syöttöpeliin pohjautuvaa pelitapaa vai muovaako vallitseva kulttuuri pelaamisen suoraviivaiseksi?

– Ei sinua kieroon katsota, jos menestyt sillä pelitavalla. Yleisö vaatii kuitenkin sitä vauhtia ja kääntyy sinua vastaan, jos ei tule tulosta tai maalipaikkoja.

Ei olisi yllätys, jos Ristilä jonain päivänä jälleen palaisi Irlantiin valmennustehtäviin.

– Haluan jossain vaiheessa valmentaa ulkomaillakin ja se on mahdollinen suunta. Fudis on hetken suvantovaiheen jälkeen menossa jälleen hyvään suuntaan siellä.

Ajankohtaista se ei välttämättä hetkeen ole.

– Minulla on vaimo, 7 vuotta vanha poika, 10 vuotta vanha tyttö. Kokonaispaketin pitäisi olla tällä hetkellä kohdallaan, jotta koko perheen muuttaminen ison matkan taakse ulkomaille olisi järkevää.

Vuoden 2017 Ristilä oli ilman vakituista työnantajaa. Ristilä ei kuitenkaan täysin toimettomana ollut, sillä hän teki Palloliitolle, piirille ja Urheiluakatemialle hommia pitämällä esimerkiksi valmennuskoulutuksia ja opiskeli sitä kautta lajia uudelta kantilta.

– Se on kehittänyt itseäkin, kun on joutunut katsomaan peliä ja harjoituksia eri tavalla. Olen toiminut pääosin urastani aikuispelaajien kanssa, mutta pääsin toimimaan junioripelaajienkin parissa, Ristilä miettii.

– Päiviä jalkapallon parissa tuli aika paljon loppupelissä, mutta enemmänkin siinä vedettiin happea kuin töitä, Ristilä kertoo.

FC Lahti – Tilaisuus jota ei voinut missata

Ristilä oli suunnitellut pitävänsä taukoa pidempään, mutta kun Lahdesta soitettiin ja tarjottiin täyspäiväistä valmentajan paikkaa, vastaus oli myöntävä. Ympäri ei tarvinnut puhua.

– Pitkään ei tarvinnut arpoa, kun (Jussi) Lumio soitti ja Token kanssa oltiin yhteyksissä. Intressimme kohtasivat ja olen erittäin tyytyväinen tällä hetkellä, kun pääsee taas päivittäin kentälle, Ristilä tunnelmoi.

– Jos tätä tilaisuutta ei olisi tullut, niin ei minua olisi vielä välttämättä näkynyt kentän laidalla. Suomessa on tarjolla aika rajallisesti päätoimisia hyviä paikkoja. Jos haluaa tehdä tätä duunia, niin koen, että niihin mahdollisuuksiin ja haasteisiin pitää tarttua, Ristilä jatkaa.

Rehellisyys. Se on arvo ja hyve, jonka Ristilä tuo esiin useampaan otteeseen.

– Kaikessa toiminnassa pitää ennen kaikkea paistaa rehellisyys, että pystyy olemaan oma itsensä jokaisessa tilanteessa. Pidän itseäni vaativana. Vaadin laatua ja panostusta, koska itse heittäydyn siihen täysillä.

On olemassa valmentajia, jotka vannovat, vaikka hamaan loppuun asti tietynlaisen jalkapallon nimiin ja sitten toisesta ääripäästä löytyy Ristilän kaltaisia valmentajia.

– Pelitavan rakentamisen pitää tukea pelaajien vahvuuksia. Kiveen hakattu pelitapa tai systeemi ei toimi, varsinkaan Suomessa. Täällä on vaikea valita sopivat pelaajat siihen pois lukien ehkä muutamat seurat. Pelitavan pitää olla semmoinen joka palvelee kaikkia pelaajia, että he pystyvät ja uskaltavat toteuttamaan itseään ja tuomaan parhaimmat ominaisuudet saa esiin.

Onhan toki Ristilälläkin oma pelifilosofiansa ja lahtelaiseen jalkapallomentaliteettiin Ristilän puhe ihanteellisesta pelitavasta sopii kuin sinappi Merosen makkaraan. Lahtelainen jalkapallokansa on janonnut aina vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

– Tykkään suunnanmuutos fudiksesta. Haluan joukkueen olevan aloitteellinen niin pallottomana kuin pallollisenakin. Aina on ollut semmoinen haave ja unelma joukkueesta, joka tunnistaa niitä tilanteita kentällä ja on arvaamaton vastustajalle. Pystyttäisiin hyökkäämään hitaasti ja hallitsemaan palloa, mutta ei sen pallon hallitsemisen takia, vaan sen takia, että saataisiin maalipaikkoja, Ristilä avaa omaa pelifilosofiaansa.

– Joukkueen pitää olla fyysisesti siinä kunnossa, että se pystyy toteuttamaan sitä. Sitoutuneisuus ja tietty kurinalaisuus pitää näkyä kaikessa toiminnassa. Miten se nivotaan yhteen kokonaisuudessa, niin se on pidemmän prosessin tulos. Haluan, että joukkue pelaa vauhdikasta futista koheltamatta.

Korkeakunnaksen kanssa Ristilä liikkuu monissa asioissa samoilla aaltopituuksilla.

– FC Lahden pelissä on paljon niitä elementtejä tänä vuonna ja samoja juttuja on näkynyt varmasti viime vuonnakin. Jaetaan Lahden pelaamisessa Tokenkin kanssa samoja arvoja. Toivotaan, että pystytään tuomaan niitä esille paremmin ensi vuonna.

Mitkä ominaisuudet koet omiksi vahvuuksiisi valmentajana?

– Koen, että se oma vahva pelitausta, jonka avulla tunnistaa erilaisia tilanteita pelissä pelin aikana. Pystyn antamaan harjoitteissa ja harjoituksissa aika selkeästi palautetta yksilöillekin ja varmasti se on isossa osassa, kun on Token apuna. Pystyn omaksumaan peliä ja tuomaan pelaajille avuksi valmentajan ja pelaajien silmin, niin että pelaaja pystyy ymmärtämään sen.

– Rehellinen palautteen antaminen rakentavasti ja rehellisesti, niin hyvästä kuin huonosta, Ristilä listaa.

Ristilän rooli ja työnkuva FC Lahdessa on monipuolinen. Pääasiassa hän toimii edustusjoukkueessa Korkeakunnaksen oikeana kätenä, mutta on myös vahvasti mukana kehittämässä seuran akatemiatoimintaa, joka koostuu A- ja B-junioreista. Samalla suorittaa valmentajan erikoistutkintoa (VEAT).

– VEAT suoritetaan näyttöjen kautta omassa työympäristössä, niin ne kaikki tukee niitä.

– Akatemiaan on jo nyt alustettu edustusjoukkueen toimintatapoja. Harjoitusrytmitystä ja pelitapaa on yhtenäistetty. Siellä on ”Vartti” (Tommi Vartiainen) koutsina ja vähintään kerran viikossa on tarkoitus tavata. Tapaamisiin kuuluu videopalavereita ja sparrausta. Tavoitteena on, että saadaan sinnekin laadukasta toimintaa ja laadukas harjoitteluympäristö junioreille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ristilän asemapaikka löytyy tällä hetkellä Kotkasta, mutta muutto Lahteen on harkinnassa.

– Minulla on 1+1-sopimus ja jos tässä jatketaan, niin ruvetaan katsomaan perheen kanssa siirtymistä tänne. Tällä hetkellä operoin vielä Kotkasta käsin. Muutama kilometri on taitettu autolla, muttei se vielä paina. Vuoden takia koko paketin liikuttaminen on turhan raskasta kaikille.

Ristilän työskentelee myös Kaakon alueen aluevalmentajana auttaen alueen vastaavaa Kai Nyyssöstä.

– Hienoa, että seura myi palvelua eteenpäin ja päästiin yhteistyöhön. Alue on iso ja siihen kuuluu Kotka, Kouvola, Lahti, Mikkeli ja Lappeenranta. Aluevalmentajan tehtävään kuuluu tietty määrä päiviä vuodessa.

Tähän kohtaan on hyvä todeta, ettei se ole millään tavalla FC Lahdelta pois.

– Se ei minun panosta vähennä FC Lahdelta, se on kaikista tärkeintä. Se on hyvä asia, että pääsen näkemään alueen nuorta pelaajakaartia ja vaikuttamaan osaltani harjoitteluun sekä tuomaan Kaakon alueen seurojen ja pelaajien ääntä kuuluviin liitossa.

Ristilä haluaa tulevaisuudessa toimia jälleen päävalmentajana, se on selvä.

– Jossain vaiheessa haluan varmasti ottaa jonkun joukkueen itselle ja viedä sitä projektia eteenpäin.

Tällä hetkellä fokus on kuitenkin vahvasti kakkosvalmentajan roolissa.

– Olen Token apuna ja se on minun rooli tällä hetkellä. Olen tähän rooliin sitoutunut kahdeksi vuodeksi. Tämä rooli sopii minulle erittäin hyvin ja olen nauttinut tästä. Minulla ei ole kiire seuraaviin tehtäviin enkä edes ajattele niitä. Olen erittäin mielissäni siitä, että minua tähän kysyttiin ja otin tämän pestin vastaan. Alku on ollut hyvä.

Erinomaista työtä Lahdessa tehnyt Korkeakunnas aloittaa jo viidennen kautensa Lahden päävalmentajana. Hänen sopimuksensa on katkolla kauden jälkeen ja väistämättä jonain päivänä hänen ajanjaksonsa Lahdessa päättyy. Kannattajat ovat tästä syystä spekuloineet, että onko Ristilän palkkauksella osittain varauduttu Korkeakunnaksen jälkeiseen aikaan. Ristilä kuitenkin tyrmää spekulaation alkuunsa.

– Mistään muusta roolista ei ole missään vaiheessa puhuttu. Se on aika simppelisti vedetty nippuun.

Kakkosvalmentajien tuomaa panosta ei yleensä mediassa pahemmin noteerata, sillä sitä on ulkopuolisten vaikea arvioida ja päävalmentajat kantavat vastuun niin hyvässä kuin pahassa. Kakkosvalmentajan rooli on kuitenkin hyvin tärkeä monella tapaa. Kakkosvalmentaja pystyy haastamaan päävalmentajan näkemyksiä ja tuomaan uudenlaisia visioita pelillisiin ja miksei muihinkin asioihin. Samalla kakkosvalmentaja pystyy keventämään kuormaa päävalmentajan harteilta sikäli mikäli päävalmentaja uskaltaa antaa luottoa valmennustiimin muille jäsenille.

Valmennusryhmän dynamiikka Lahdessa toimii kuin rasvattu. Korkeakunnas uskaltaa jakaa vastuuta koko tiimille, mutta pitää silti langat tiukasti käsissään ja sanoo viimeisen sanan tarvittaessa.

– On ollut erittäin helppoa työskennellä koko valmennustiimin kanssa. Toke on moderni valmentaja, joka kuuntelee ja ottaa ideoita vastaan. Päävalmentajan tehtävänä on poimia sieltä
kirsikat ja laittaa ne käytäntöön.

– Pyrin sparraamaan enkä ole tullut ”joo joo -mieheksi”. Olen rehellinen omissa mielipiteissäni niin pelaajille kuin päävalmentajallekin asioista, mitä näen.

Persoonana Ristilä kuvailee itseään muun muassa määrätietoiseksi ja avoimeksi.

– Olen avoin ja koen olevani helposti lähestyttävä. Olen rehellinen ja määrätietoinen myöskin. Fudiksen piirissä pidän itseäni ammattilaisena ja ammattimaisemana. Pikkuisen särmät ovat pyöristyneet ja pystyn ajattelemaan asioita useammalta kantilta.

Vapaa-ajalla Ristilä tykkää läiskiä golfpalloa ja viettää aikaa oman perheensä kanssa.

– Matkustamiseen menee jonkin verran aikaa. Pyrin olemaan perheen kanssa ja tukemaan lasten harrastuksia.

– Jos aikaa liikenee, niin mielelläni menen golf-kentälle. Niitä
kertoja on kyllä huvittavan vähän, Ristilä naurahtaa.

Ristilä on nähnyt Veikkausliigan kehitystä usealla eri vuosikymmenellä. Onko muutosta tapahtunut?

– Koko ajan, kun on ollut mukana, niin on vaikea sanoa. Tuntuu, että yksittäisiä taitavia pelaajia pomppailee esiin. Tosin, on niitä aikaisemminkin aina ollut. Joukkueet ovat tasaisempia suorittajia. Keinonurmialustat ovat nopeuttaneet peliä. Pallonkäsittely ja liikkuminen ovat selkeästi nopeampaa.

Lahti sijoittui viime kauden päätteeksi neljänneksi. Sitä sijoitusta lähdetään parantamaan.

– Pystymme olemaan varmasti samoilla sijoituksilla ja vähän parantamaankin. Se vaatii onnistumista monella rintamalla ja pyyteetöntä työtä, Ristilä paaluttaa.

Jää nähtäväksi onnistutaanko tässä tavoitteessa. Se tiedetään jo tässä vaiheessa, että valokeilan vieressä kakkosviulua soittaa roolinsa tyytyväinen mies, joka osaa hommansa. Se saa koko orkesterin kuulostamaan harmonisemmalta ja lisää tavoitteessa onnistumisen todennäköisyyttä.

Teksti: Miko Heikkinen